Niin siinä sitten loppujen lopuksi kävi. Air Berlinin tarina päättyy.

Air Berlin ilmoitti eilen kaikille työntekijöilleen, että sen toiminta loppuu 28.10.2017 ja sen jälkeen AB-lentoja ei enää lennetä. Asiakkailleen lentoyhtiö ei ole vielä virallisesti kertonut yhtään mitään. Tietoa olen selvittänyt vain eri uutislähteistä.

Air Berlin aloitti toimintansa jo lähes 40 vuotta sitten vuonna 1978 ensin berliiniläisenä paikallisyhtiönä laajentaen sitten toimintaansa 90-luvulla Saksojen yhdistymisen jälkeen. Vuonna 2006 se meni pörssiin ja kasvatti omistajakuntaansa. Silloin yhdeksi suurimmista omistajista tuli Abu Dhabissa pääkonttoriaan pitävä Ethad Airways, joka elokuussa 2017 lopetti yhtiön taloudellisen tukemisen. Tietojen mukaan Air Berlin on viime vuosina ollut tukevasti tappiollinen. Air  Berlin on ollut varsin merkittävä eurooppalainen halpalentoyhtiö, joka on ollut varsinkin Helsinki – Berliini välillä hyvä ja edullinen yhteys.

Meille tämä tuli kiusallisella hetkellä. Olemme buukanneet lennot Faroon Portugaliin Berliinin kautta mennen tullen. Meno on ensi viikolla ja paluu vasta marraskuun 1. päivänä. Menomatka onnistunee ihan hyvin, mutta paluu on luonnollisestikin ongelma. Berliini Faro väli lennetään Niki-yhtiön koneilla, joka on puoliksi Niki Laudan ja Air Berlinin omistama. Nikin pitäisi tietojen mukaan jatkaa edelleen toimintaansa, joten todennäköisesti pääsemme Farostakin takaisin Berliiniin, mutta Berliinistä Helsinkiin onkin sitten toinen juttu. Saa nähdä, miten ja mitä kautta se onnistuu. Jos Finnairilta joutuu ostamaan lipun, niin se maksaa aivan yhtä paljon kuin koko matkan hinta Faroon.

Koskaan aikaisemmin emme ole matkustaneet ns. halpalentoyhtiöllä ja taitaa tämä jäädä myös viimeiseksi. Nytkään emme olisi muutoin käyttäneet Air Berliniä, mutta sillä oli ehdottomasti parhaat yhteydet Faroon ja suhteellisen edulliset hinnat. Siksipä. Tällä kertaa kävi todella huono tuuri.

Portugalissa odottaa kesäinen keli ja toivottavasti kiva asunto. Eevan flunssa kun vielä saadaan voitettua, niin mukava on lähteä ja nauttia pari viikkoa kesäisestä kelistä. Murehditaan kotimatkaa sitten, kun sen aika tulee.

Portugalin lämpö on ollut aika viileä

Tämänkertainen kevätmatkamme on ollut eräänlainen testimatka. Halusimme kokea, minkälainen Etelä-Portugalin talvi on niin lämmön, luonnon kuin elämisenkin suhteen. Ja vastauksia saatiin moniin kysymyksiin.

Sää. Sää on ollut kaikkea mahdollista, mutta pääsääntöisesti aurinkoista ja tuulista. Aurinko on paistanut joka päivä, jopa niinä päivinä, kun on satanut. Aamu valkenee täällä noin 7 aikaan ja aurinko laskee puoli seitsemän aikaan eli päivän pituus on miltei 12 tuntia. Auringosta olemme nauttineet kovasti ja sen huomaa punaisista poskista ja hiukan kärähtäneestä nenästä. Sateesta olemme joutuneet kärsimään vain kolmena päivänä, kahtena ensimmäisenä ja tänään. Sade on täällä tyypillisesti lyhyt ja aika kova, niin kuin tänään. Se ei kestänyt tuntiakaan, mutta sinä aikana vettä tuli todella runsaasti. 
Tuuli on täkäläinen ilmiö. Lähes joka päivä tuulee, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta tuuletonta ei juuri koskaan. Tuuli on ollut kovimmillaan myrskylukemissa eli lähes 60 km/h ja heikoimmillaankin noin 10 km/h. Viime päivinä tuuli on puhaltanut pohjoisesta tai lännestä ja se on viilentänyt ilman koleaksi, vaikka auringossa olisikin parinkymmenen asteen verran lämmintä.

Luonto. Luonto on kauniin karua. Kymmenen päivän aikana vihreys on vallannut maiseman ihan kokonaan. Monet kukat kukkivat jo, osa kukista on ehtinyt jo lakaistuakin. Juuri tällä hetkellä sitrushedelmät kypsyvät ja päivittäin syömmekin todella maukkaita ja makeita mandariineja ja appelsiineja. Kirsikkapuut alkavat pikkuhiljaa kukkia, olisivat jo kukkineet, mikäli olisi ollut hiukan lämpimämpää. Lisäksi täällä on paljon oliivipuita ja eukalyptuspuita. Ja palmuja. Koko rannikko on täynnä kauniita palmurivistöjä.
Rannikko on hyvin alavaa, mutta reilun parinkymmenen kilometrin päässä pohjoiseen nousee vuorijono.
Oma hienoutensa on luonnonsuojelualue Ria Formosa. Se on ulottuu Vila Real Santo Antoniosta Faroon saakka eli noin 60 km:n vyöhyke, peräkkäisiä saaria ja matalikkoja, kauniita hiekkarantoja. Alue on varsinkin vesilintujen pesimäaluetta ja linnusto täällä onkin varsin laaja. Samoin kala- ja äyriäiskanta on hyvä. Olemme koko aikana syöneet vain kahtena kertana jotain muuta kuin meren antimia. Ne ovat todella maukkaita, ne on valmistettu hyvin ja ne ovat todella tuoreita. 
Luonto on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. "Filmiä on palanut" aika runsaasti. Aika voimakas nousu-ja laskuvesi on vielä hauska lisä luonnon seuraamisessa.

Eläminen. Eläminen turistina on täällä varsin helppoa. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja varsinkin täällä turismin kehdossa kaikki puhuvat englantia, jopa torimyyjät ja tienvarsimyyjät ainakin ymmärtävät englantia. Hinnat ovat erittäin edulliset verrattuna Suomen hintatasoon. Elintarvikkeet suurelta osin jopa puolet halvempia, kalan hinta on ällistyttänyt todella. Kallein hinta on ollut 12 euroa/kilo. Sillä hinnalla Suomesta ei saa kuin silakoita. Mutta liha, vihannekset, juurekset jne., helposti noin puolet halvempaa kuin meillä kotona. Tämä sama heijastuu tietenkin myös ravintolahintoihin, mutta myös muutenkin yleiseen hintatasoon. Eli eläminen on edullista ja aika helppoa. Mutta jotta tästä saisi enemmän irti, niin portugalin kieli pitäisi saada kuitenkin edes hiukan haltuun. Vaikka ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja puhuvat englantia, niin paljon jää kokematta, kun ei osaa kieltä lainkaan.
Me asumme pienessä kylässä Cabanas de Tavirassa, joka on näin talviaikaan eräänlainen "eläkeläisghetto". Täällä on paljon -suurin osa- eri maalaisia eläkeläisiä. On paljon brittejä, mutta myös saksalaisia, ruotsalaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia. Kesäaikaan profiili muuttuu ihan kokonaan, kun eläkeläiset menevät kesäksi kotimaihinsa ja paikan valtaavat rantaelämän palvojat. Tämä on kesäkausina kuulemma tosi turvoksissa ja joka paikkaan pitää jonottaa. Ei kuulosta hyvältä.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö tapahtuu aina perjantaisin, jolloin tänne saapuu joukoittain espanjalaisia viikonlopun viettäjiä. Heitä on tosi paljon ja silloin ravintolat ovat aina ihan täynnä.

Testinä tämä reissu oli hyvin opettavainen ja kuka tietää, vaikka tulisimme uudelleen. Mutta ehkä muutamaa viikkoa myöhemmin. Naapurikaupunki Tavira on selvästi jo eloisampi ja mukavampi, puhumattakaan Olhaosta, jonne täältä on matkaa kolmisenkymmentä kilometria. Siellä voisi ajatella olevansa jo muutaman viikon ajan.