sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Viikko takana ”koronakaranteenia”

Viikko sitten hallitus antoi tarkat ohjeet ja suositukset, miten tulee käyttäytyä, jotta koronaviruksen leviäminen jotenkin saataisiin hallintaan. Tämän hetken tieto on, että vajaa 700 tartunnan saanutta ja noin 6000 on testattu. Vasta 1 hyvin iäkäs henkilö on kuollut. Pari korkeantason tartuntaa on raportoitu: VVM korkea johtaja on sairastunut ja rouva Ahtisaari on saanut tartunnan. Tuusulassa tartunnan saaneita on vasta pari, mutta karanteenissa on parin koulun pari luokkaa, koska jollain oppilaalla on tartunta. Eilen juttelin Lyyran Maran kanssa, joka myös on osin etätyössä, samoin Tiina hoitaa videon välityksellä opetusta. Tiinan ja Maran tytär Helena pääsi nipin napin Toulousesta juuri ennen kuin ulkonaliikkumiskielto tuli voimaan. Tuhannet suomalaiset ovat jumissa Aurinkorannikolla ja Finnair tekee muutamia hakulentoja Malagasta tosi törkeään hintaan, vaikka sai juuri valtiolta 600 miljoonan avustuksen. Talouselämää tuetaan muutenkin eri tavoin 15 mrd eurolla, mikä on todella mittava summa. Pörssikurssit notkahtivat pahasti, saa nähdä milloin alkavat taas toipua.
Mutta tilanne maailmalla on todella vakava. Espanja ja Italia ovat todella vaikeuksissa ja varsinkin Italiassa kuolleita on jo enemmän kuin krematoriot pystyvät vetämään. Espanja on kohta aivan samassa tilanteessa. Sairaaloiden teho-osastot ovat ylikuormitettuja. Näissä maissa ja Ranskassa saa kulkea kodin ulkopuolella vain ”hyvästä syystä” ja poliisit partioivat kaduilla valvomassa ulkonaliikkumiskieltoa. Saksassa määrättiin tänään suljettavaksi kahvilat, baarit, kampaamot ja parturit sekä yli 2 hengen tapaamiset. Hurjalta tuntuu.
Kotikaranteeni tuntuu oudolta. Kaupassa kävimme viimeksi tiistaina ja nyt Markus ja Hanna käyvät hakemassa tilaamamme ruuat K-supermarketista Pajalasta. Keskiviikkona kävimme Rekossa ja käymme varmaankin taas parin viikon kuluttua. Ulkona olemme käyneet kävelyllä ja hiukan tehneet kaikenlaisia kotitöitä. Vaikka muutenkin olemme paljon kotosalla, niin ”pakottaminen” kotonaoloon tuntuu henkisesti kiusalliselta. Ja varsinkin se, että lapsia ja lapsenlapsia ei pääse ollenkaan tapaamaan. Ja tämä ilmeisesti kestää vielä viikkoja…
Chilin taimessa näkyy onneksi uusi elämä.
Onneksi kohta pääsee tekemään hommia pihamaalle, niin aikakin sujuu hiukan liukkaammin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti