Tilanne laajenee todella nopeasti niin kuin on tapahtunut muuallakin Euroopassa. Tänään hallituksen tiedotustilaisuudessa luettiin varsinaiset madonluvut. Esimerkiksi koulut ja oppilaitokset pannaan kiinni ainakin pääsiäiseen saakka, samoin kaikki yli 10 hengen kokoontumiset kielletään, yli 70 -vuotiaille ja riskiryhmiin kuuluville julistettiin ”vapaaehtoinen karanteeni” eli kotona pitäisi pysyä, vain kaupassa ja apteekissa saisi käydä. Mutta päiväkodit ja peruskouluissa 1-3lk pidetään auki ainakin toistaiseksi, muut siirtyvät etäopetukseen. Vanhempien toivotaankin pitävän päiväkoti-ikäiset lapset kotona jos vain mahdollista. Markus ja Hanna ovat jääneet lasten kanssa kotiin ja tekevät nyt vuorotellen etätöitä.
Uusina määräyksinä tuli tänään (17.3.) kielto matkustaa ulkomaille ja Suomeen palaaville 14 vrk karanteeni.
Olin aamulla kävelyllä Roopen kanssa ja tuntui niin omituiselta, kun joka puolella oli niin hiljaista. Ei kuulunut liikenteen ääniä eikä ihmisiä ollut liikkeellä. Saimme kävellä Roopen kanssa aivan keskenään.
Päivällä kävimme kuitenkin kaupassa, Järvenpään City-marketissa ja siellä oli varmaankin yhtä paljon porukkaa kuin normaalistikin, eikä vanhemmat ihmiset olleet jääneet kotiin.
Koronaviruksen tämän päivän (17.3.) saldo on 317 varmennettua tapausta Suomessa ja 65.614 Euroopassa. Suomessa kuolleita ei ole vielä todettu yhtään.
Onhan tämä vakava paikka. Saa nähdä, selviämmekö me kuivin jaloin? Ainakin minulle taudin saaminen olisi aika paha juttu.
Vastaavia pandemioita on ollut useita: espanjan tauti 1900 luvun vaihteessa, sikainfluenssa 2009-2010, johon sairastui arviolta 100.000 ihmistä ja siihen kuoli Suomessa 50 henkilöä.
”Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni, ihmiset eivät menneet enää ulos.
Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.
Ja kukat alkoivat avautua
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.
Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.
Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.
Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.
Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja, koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
Ja ihmiset vain sairastuivat.
Ja ihmiset vain sairastuivat.
Mutta kevät ei tiennyt sitä.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.
Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja kaikki määrättiin karanteeniin. Vanhukset, perheet ja myös nuoret.
Niin pelko muuttui todeksi
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.
Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.
Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.
Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle, että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia, jotka huomenna tarvitsisivat apua.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle, että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia, jotka huomenna tarvitsisivat apua.
Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän
ja talous romahtavan.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän
ja talous romahtavan.
Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.
Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
Olimme kaikki TV:n ääressä ja pääministeri sanoi Yleisradiolle, että hätätila oli päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.
Olimme kaikki TV:n ääressä ja pääministeri sanoi Yleisradiolle, että hätätila oli päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.
Ja niinpä me lähdimme kaduille.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.
Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.
Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille
elämän voiman.”
ja opetti meille kaikille
elämän voiman.”
- Irene Vella Venetsialainen runoilija
Suomentanut Iida Riekko
Suomentanut Iida Riekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti