Korona alkoi maaliskuussa 2020 ja siitä lähtien media on ollut täynnä erilaisia koronauutisia. Tilanne jatkuu ongelmallisena ympäri maailman ja kun tauti on globaali, niin vain tehokkaan maailmanlaajuisen rokotuskattavuuden avulla tauti saadaan jollain aikavälillä häivytettyä, tuskin koskaan poistettua.
Suomessa tuli lähes täydellinen sulku heti maalis-huhtikuussa ja vanhemmat ihmiset kuten mekin emme juurikaan päässeet mökistämme ulos. Ruoka ostettiin netin kautta ja pikkulapsia tavattiin puistoissaa. Viranomaiset kiistelivät kasvomaskien käytöstä -silloin siitä ei ollut mitään hyötyä- kun taas nyt puolitoista vuotta myöhemmin maskin käyttöä suositellaan laajasti.
Onneksi rokote saatiin käyttöön hämmästyttävällä nopeudella jo vuoden kuluttua ja mekin saimme ensimmäisen rokotteen jo huhtikuussa ja toinenkin kesäkuussa. Se vaikutti paljon, erityisesti henkisesti vapauttavalta. Maskin käyttökin tuntuu nykyisin lähes normaalilta, ilman maskia ei oikein halua mennäkään. Niin sitä ihminen vain tottuu.
Lokakuun alusta lähtien lähes kaikki rajoitukset poistuivat ja valitettavasti se on vaikuttanut tautitapausten kehitykseen negatiivisesti: tapauksia on enemmän ja enemmän ja ilmaantuvuusluku on kohta suurempi kuin pitkään aikaa. Onneksi rokotuksia on otettu aika kiitettävästi, mutta näyttää hiukan siltä, että 80 %:n kattavuuteen yli 12-vuotiaiden osalta ei taideta vielä hetkeen päästä, jos koskaan. Yllättävän suuri joukko ihmisiä vastustaa rokotuksia. Monien tutkimusten mukaan 10-15 % ihmisistä aina suhtautuu negatiivisesti kaikkiin muutoksiin ja uusin asioihin. Nyt tämä joukko on ilmeisesti suurempikin. Ja tässä korostuu ihmisten täydellinen itsekkyys: ajatellaan vain itseään, ei muita. Tautiin on sairastunut yhteensä noin 144.000 ihmistä, joka on suhteessa väestöön melko pieni määrä ja muihin maihin verrattuna aika vähän.
Rokotusten vuoksi kuolleisuus on onneksi laskenut merkittävästi. Nyt teho-osastoilla on enemmän keski-ikäisiä ja nuoria, jotka selviävät taudista paremmin kuin vanhemmat.
Kaikesta huolimatta olemme päättäneet lähteä kolmen viikon kuluttua Portugaliin, Olhaoon, jossa olemme jo olleet useasti. Kaipuu matkalle on kova, sillä olemme eläneet omassa kuplassamme koko ”korona-ajan”, emme ole juurikaan käyneet missään, emme ole tavanneet juuri ketään paitsi lapsia ja pikkulapsia. Aika on vaatinut paljon kärsivällisyyttä ja malttia, myöskin keskinäisissä väleissä. Perinteinen syysreissu tekee hyvää, vaikka tietysti sielläkin olemme kovasti vain keskenämme, mutta olemme kuitenkin eri ympäristössä ja erilaisten ihmisten kanssa.
Portugali on tällä hetkellä turvallisempi maa kuin Suomi. Ulkoministeriön tiedotteen mukaan Portugali on ”turvallinen matkakohde”. Rokotuskattavuus on jo yli 85% ja ilmaantuvuuskin on reilusti pienempi kuin Suomessa. Kaikki rajoitukset poistuivat 1.10. ja kaikki kaupat, ravintolat ja yleiset tilat ovat auki. Maskisuositus on sielläkin mm. yleisissä kulkuneuvoissa ja paikoissa joissa etäisyyden pitäminen muihin on hankalaa eli esimerkiksi ruokakaupoissa.
Olemme siellä 24 päivää, 23.10 – 16.11. ja ainakin lokakuun lopun ja marraskuun alun surkeat syyskelit jäävät tänä vuonna väliin. No, sielläkin mahdollisuus sateiseen säähän kasvaa mitä pidemmälle marraskuulle mennään. Mutta on ainakin lämpimämpää kuin täällä Suomessa. Sääennuste ei näytä vielä mitään kolmen viikon päähän, mutta ainakin ensi viikko Olhaossa on vielä aika kesäistä.
Bon voyage!
Matkakertomus on luettavissä tästä linkistä.
