PORTUGALIN SYKSY 2021

Kyllä tätä on pitkään odotettu. Tasan kaksi vuotta sitten olimme viimeksi Algarvessa ja nyt olemme lähdössä udelleen, samalle paikkakunnalle ja jopa samaan asuntoon kuin viimeksi. Mielenkiintoinen matka tulossa.

Kahden vuoden aikana on tapahtunut kaikkea niin meillä kuin muuallakin. Korona pandemiassa eletään vissiin jo viidettä aaltoa ja ainakin täällä meillä Suomessa tilanne senkun pahenee. Noin kolme neljäsosaa väestöstä on saanut rokotussuojan, mutta vielä lähes miljoona aikuista suomalaista on vailla minkäänlaista suojaa. Portugalissa tilanne on parempi: rokotuskattavuus on jo 88 %:n tasolla, tosin Algarven alueella heikompi kuin muualla Portugalissa, mutta siis sielläkin yli 80 %.

Algarven alueella kaikki rajoitukset poistuivat lokakuun alussa, siihen asti rajoitukset olivatkin aika mittavia. Mutta edelleen suositellaan maskin käyttöä julkisissa tiloissa ja kulkuvälineissä sekä esimerkiksi kaupoissa. Näinhän se on täällä meilläkin. Mutta on jännittävää nähdä, miten paljon ravintoloita on edelleen toiminnassa ja onko niiden toiminnassa tapahtunut muutoksia. Ja missä kunnossa on hieno kauppahalli? Olhão ei ole perinteinen turistikaupunki eikä siellä ole isoja turistihotelleja, joten se ei ehkä ole kärsinyt turistivajeesta yhtä paljon kuin muut pelkästään turismin varassa elävät kaupungit. Mutta saa nähdä.

Olhaon kauppahalli näkyy taustalla

Lentomatka suoriutuu tällä kertaa SAS:n kautta, sillä heillä oli ehdottomasti paras mahdollinen reititys Faroon. Kumpikin reitti sujuu päiväsaikaan ja koneiden vaihto sujuu vaivattomasti. Tukholmassa vaihtoon on aikaa vajaa 2 tuntia ja paluumatkalla Kööpenhaminassa vain 40 minuuttia. Kotimatkalla matkatavaroiden juuttuminen Kööpenhaminaan on toki kovin mahdollista, mutta se ei haittaa, kun olemme kotimatkalla ja kunhan vaan ehdimme Helsingin koneeseen. SAS on kaikin puolin hoitanut varaukset – bookaukset – checkinin varsin mallikkaasti. Saa nähdä miten matkatavaroiden laitto ruumaan onnistuu kentällä.

Perästä kuuluu, miten meillä menee! Ainakin sää näyttää ennusteen mukaan aika hyvältä ensi viikon osalta.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Lauantai 23.10.2021

Eilinen matka sujui loppujen lopuksi aika helposti ja kivuttomasti. Helsingin check-in osoittautui normaalia mutkikkaammaksi, sillä ennen kuin saatiin matkalaukut sisään, piti täyttää erillinen matkustusilmoitus Portugaliin, Portugalin vaatimuksesta. Koskaan aikaisemmin tällaista emme ole tehneet, mutta ilmeisesti koronan vuoksi tällaisiakin lomakkeita tuli täyttää. Harmi vaan, ettei lentoyhtiö ilmoittanut näistä vaatimuksista mitään etukäteen, vaan kentällä jouduimme netissä täyttämään ilmoituksen. Sehän tietysti ensin kesti oman aikansa ja kun saimme sähköpostiin vahvistuksen ilmoituksen vastaanotosta sekä pdf:n täytetyistä tiedoista, niin eihän se tietenkään avautunut, ei millään, vaikka salasanat oli oikein jne. Ja lentoyhtiö ei ottanut meitä sisään ennen kuin olimme näyttäneet heille täytetyn lomakkeen. No vihdoin sitten saimme paperisen lomakkeen, jonka täytimme ja näytimme ja vihdoin pääsimme matkaan. Kukaan ei sitten tämän jälkeen kysynyt eikä vaatinut lomaketta esitettäväksi.

Vaihto Tukholmassa sujui mukavasti ja oikeastaan oli aika hyvä, että vaihtoaikaa jäi vajaa pari tuntia. Ehti sopivasti istahtaa hetkeksi ja lepuuttaa jalkojaan. Kummatkin koneet olivat aivan täynnä, vissiin viimeistä paikkaa myöden. Helsingistä Tukholmaan lensimme ATR:llä, joka olikin aika mukava kyyti, istuimet olivat kapeahkot, mutta muuten hyvät ja jalkatilaa mukavasti. Tukholmasta Faroon lennettiin aika kuluneella Airbussilla. Neljän tunnin lento on vielä jollain lailla siedettävä, mutta maskin kanssa sekin tuntuu hiukan ahdistavalta. Ruotsalaisille tuntuu olevan todella vaikeaa käyttää maskia, lentoemännät saivat vähän väliä käydä huomauttamassa. Faron kone oli täynnä harmaapäisiä ruotsalaisia, monet menossa golfaamaan.

Arlandan kenttä

Faron kentällä katselimme ”kauhulla” jonoja passitarkastukseen, sillä suuri määrä brittejä oli juuri tullut ja juuri lähdössä ja nykyisten sääntöjen mukaan he joutuvat kulkemaan passitarkastuksen kautta! Myös matkalaukkujen tulo viivästyi ja jumittui sen vuoksi, että jengi jonotti passitarkastuksessa eikä päässyt hakemaan matkalaukkujaan! Aikamoista sekoilua Farossa.

Auto haettiin Centaurosta niin kuin aina ennenkin. Saimme ensin oikein hauskan oloisen Peugeot 2008, mutta siinä olikin jokin pieni vika peruutustutkassa, joten jouduimme vaihtamaan sen. Saimmekin sen sijaan Seat Aronan, joka on osoittautunut varsin mainioksi. On kaiken lisäksi vielä automaattivaihteinen. Mukava ajettava, hyvin ”folkkarimainen”. Saamme kuulemma käydä vaihtamassa ensi viikolla, jos haluamme, mutta mitäpä sitä, hyvähän tämä on.

Seat Arona

Illalla kävimme ensi kaupassa, Continente, ruokaostoksilla ja lähdimme vielä syömään. Meriantura oli tälläkin kertaa aivan loistavaa. Olhãon vanhassa kaupungissa oli väkeä liikkeellä todella paljon, monet ravintolat olivat tupaten täynnä, niin ulkona kuin sisälläkin. Ilma oli vielä aika lämmin ja söimme ulkoterassilla.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Sunnuntai 24.10.2021

Aikaerojen vuoksi eilinen ilta meni myöhään, sillä menimme nukkumaan vasta noin puolenyön aikaan, jolloin kello Suomessa on jo 2. Aamu aukesi aurinkoisena ja söimme aamiaisen ulkona parvekkeella. Sää on edelleen aika hyvä, noin 22 astetta lämmintä ja aurinkoinen.

Näkymä aamiaispöydästä

Kävimme ostamassa vielä puuttuvia ruokatarvikkeita Pingo Docesta, joka on se parempi kahdesta isosta ketjusta. Tällä kertaa paikallinen Pingo oli tupaten täynnä väkeä, aivan kuin meillä perjantai iltapäivällä ja nyt oli sunnuntai aamupäivä! Ja lähes kaikki asiakkaat paikallisia, turisteja ei ollut ollenkaan!

Virvokkeita nautittiin lämpimässä säässä.

Ennen matkaa mietimme kovasti, miten korona on vaikuttanut Algarven ja Olhaon meininkiin. Vastaus on, ei juuri ollenkaan. Väkeä on menossa ja tulossa aivan yhtä paljon kuin ennenkin, muutamat tutut ravintolat ovat supistaneet tarjontaa ja aukioloaikojaan, mutta muuten kyllä meno on entiseen malliin.

Maanantai 25.10.2021

Prai de Faro on kilometrien pituinen rantavyöhyke Faron saarella, joka sijaitsee aivan Faron lentokentän kupeessa, sen eteläpuolella. Saarelle pääsee kapeaa siltaa pitkin myös autolla ja paikan läheisyys Faron kaupungista onkin tehnyt rannasta varsinaisen ”bilerannan”, jonne nuoriso kerääntyy.

Prai de Faro

Tähän aikaan vuodesta ja arkipäivänä ranta oli varsin tyhjillään, vain muutama auringonpalvoja makoili rantahiekalla. Ranta oli puhdas ja kaunis, Atlannin aallot rantatuivat komeina.

Saari on täynnä loma-asuntoja ja hotelleja. Voisin kuitenkin kuvitella, että siellä olisi aika meluisaa, sillä lentokoneita nousee ja laskee aivan viereen kaiken päivää ja iltaisin nuoriso bilettää. Ei varmaan meidän paikka!

Ilha de Faro oli täynnä toinen toistaan hienompia loma-asuntoja ja hotelleja

 

Olhão on tunnettu hienoista auringonlaskuistaan. Vaikka tänäänkin aurinko laski pilveen, niin taivas värjäytyi aivan upean väriseksi. Jo tämän takia kannatti palata Olhãoon. Ranta-alue on muutenkin varsin kaunis huvivenesatamineen. 

Pimeä tulee tosi äkkiä, nykyisin noin klo 19 aikaan.

 

Kaupunki ja varsinkin sen historiallinen keskusta on pyritty pitämään siistinä ja viehättävänä. Uusina koristeina näimme viehättävät, veneen kokkaa muistuttavat kukkaruukut, joissa kukkii edelleen sesongin kukat. 

 

Ranta-alueelle rakennetaan myös koko ajan uusia taloja, useimmat niistä lomailijoiden vuokrattaviksi.

Tiistai 26.10.

Asuntomme lähellä on iso alue, jossa on useita suola-altaita. Altaiden reunat ovat yleensä täynnä erilaisia lintuja, lokkeja, kurmitsoja, sirrejä, pitkäjalkoja ja muita kahlaajia. Myös flamingoja on yleensä näkynyt. Tänä vuonna lintuja oli suurin piirtein yhtä paljon ja samoja lajeja, mutta flamingot puuttuivat. Tosin kävelimme laskuveden aikaan, jolloin monet kahlaajalinnut olivat myös poissa. Mutta aina siellä on kiva kävellä ja kuvata lintuja, monia sellaisia, joita en tunnistakaan.

Ainakin osa tästä rannasta muuttuu tulevaisuudessa kuulemma hiekkarannaksi, näin kertoi ranskalainen isäntämme. Toivottavasti kaupunki jättää kuitenkin osa suola-altaista, joiden reunoilla linnut viihtyvät hyvin.

 

Olhãon kauppahalli on pysynyt samanlaisena kuin aikaisemmin eli hienona ja monipuolisena. Kalahalli oli vieläkin vilkkaampi ja rikkaampi, väkeä oli aika paljon ja ulko-ovien luona tarkastettiin, että maski oli kasvoilla. Kalan hinta oli hiukan noussut, mutta niinhän ne hinnat nousevat. Vihannes- ja lihapuoli oli samoin entisellä mallillaan ja tutut myyjät löytyivät helposti.

Vanhan historiallinen kaupunginosa on entisessä kuosissaan, taloja korjataan ja katuja parannetaan. Mutta edelleen alue on aika karu kapeine katuineen, kukkia kuitenkin kasvatetaan jokaisessa, pienimmässäkin kolossa.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Keskiviikko 27.10

Parc Naturel da Ria Formosa Algarven rannikon edustalla sijaitseva 60 kilometriä leveä luonnonpuistovyöhyke, joka levittäytyy Espanjan rajan tuntumasta aina Faron länsipuolelle saakka. Olhãon tuntumassa sijaitseva luonnonpuisto ja merentutkimuskeskus muodostaa mielenkiintoisen alueen, jossa on noin 2-3 kilometrin mittainen luontopolku, eläinten ensiapuklinikka ja tutkimuskeskus.

Luontopolun varrelta löytyy paljon kaikkea, kauniita isoja puita, kukkivia pensaita, lammikoita, joissa on monia eri lajin lintuja. Tällä kertaa oli flamingojakin ja haikaroita. Myös pikkukuoveja sain kuvatuksi. Kaikenlaisia rapuja ja äyriäisiä mönkii laskuveden jättämässä mudassa, hauskin niistä on viittoilijarapu. Olemme käyneet täällä jo aiemmin, mutta mielellään tänne tulee aina uudelleen, niin paljon on nähtävää, polku on helppo kulkea ja kun sääkin vielä helli, niin mikäs tässä.

Ranskalaiset isäntämme kutsuivat meidän ”sangrialle” ja he tulivat hakemaan meitä sopivan ”ranskalaisittain” puolisen tuntia sovittua myöhemmin. Menimme rantaravintolaan ja matkalla he tapasivat tuttavapariskunnan, joka liittyi meidän seuraamme. Menimme Guodalupeen sangrialle ja pienelle iltatapakselle. Siinä me olimme neljän ranskalaisen kanssa samassa pöydässä. Meidän ranskan kielen hallinta on melko heikkoa ja heidän englannin taitonsa olematon, joten keskusteluun emme pystyneet osallistumaan kovinkaan paljoa. Taas kerran tuli mieleen kuinka tärkeää kielten hallitseminen on. Ehkäpä tästä tulee taas motivaatiota mennä kursseille… Ilta oli kuitenkin oikein mukava.

Päivä oli pitkä ja askelia kertyi reilusti yli 10.000, ja sen myös jaloista huomasi. Sääkin on ollut oikein hyvä, joka tosin viikonloppuna ilmeisesti vaihtuu sateiseksi.

Torstai 28.10.2021

Ilha da Armona on kolmen saaren muodostaman ketjun itäisin ja mannerta lähimpänä sijaitseva saari. Se on noin 9 km pitkä ja 1 km leveä eli laivarannasta uimarannalle on reilun 1 kilometrin matka.

Saari on täynnä loma-asuntoja, eri kokoisia ja näköisiä. Tosin asuuhan saarella joku määrä vakituisia asukkaitakin, mutta pääosa taloista on loma-asutusta varten. Nyt suurin osa taloista oli tyhjillään.

Talot ovat toinen toistaan kauneimpia, pihoilla kasvaa kukkapensaita, palmuja, erilaisia kukkivia kaktuksia. Ja kaikki hiekkamaassa, multaa ei varmaan löydy muualta kuin pussista. 

 

Rantamaisema on todella karu, matala kasvillisuus pitää dyynit jotenkin paikoillaan.

Uimarantoja on useita, joista osa on varsinaisia uimarantoja, uimavalvojineen ja aurinkovarjoineen. Osa rannasta on vapaata aluetta dyyneineen, joka jatkuu kilometrikaupalla saaren etelärannalla. Hiekka on lähes valkoista ja hiekassa elävä kasvillisuus on karua kasvillisuutta. Eikä tietenkään puun puuta koko ranta-alueella. Porukkaa oli aika paljon, ravintolan tarjoilija kertoi, että ”post-covid” aika on ollut todella kiireistä, lähes kaoottisen kiireistä.

Sunnuntai 31.10.2021

Koko viikonloppu on ollut tuulista ja sateista. Perjantaina lähdimme käymään Taviran ostoskeskuksessa viikonloppuostoksilla, sillä siellä on alueen isoin ja paras Continente. Tämä kauppa muistuttaa kovasti meikäläistä Cittaria. Elintarvikevalikoima on laaja ja tuore, käyttötavarapuoleltakin löytää tarvitsemansa. Kauppa sijaitsee isohkossa ostoskeskuksessa, jossa sen lisäksi on kolme-neljäkymmentä muuta kauppaa, asusteista lasten leluihin. Ostoskeskus lienee itäisen Algarven merkittävin.

Tavira on muutenkin kiinnostava ja kaunis kaupunki. Se on viime vuosina kehittynyt ja laajentunut paljon, ja nytkin uusia taloja rakennetaan koko ajan. Jostain syystä täällä on paljon ruotsalaisia, he ovat selkeästi omineet tämän kaupungin. Ruotsia kuului paljon kaduilla ja kaupoissa. Tavirassa ei myöskään ole varsinaista uimarantaa, vaan se sijaitsee kaupungin ulkopuolella saaressa, jonne pääsee vain veneellä. Siitäkin huolimatta kaupunki on varsin suosittu lomakohde. 

Sää muuttui kertaheitolla kovin tuuliseksi ja sateiseksi. Lauantaina sade tuli hiljaisena tihkuna koko päivän, mutta sunnuntaina satoi oikein kunnolla. Tuuli on ollut navakkaa ellei peräti myrskyisää, ainakin puuskissa. Säätiedotusten mukaan tuuli on puhaltanut 38–50 km/h -vauhdilla. Ilma on ollut kuitenkin hyvin lämmin, päivällä yli 20 astetta eikä se juurikaan ole siitä pudonnut yölläkään, ehkä pari astetta.

Viikonloppu on vietetty asunnossa sisällä ja onneksi on sellainen asunto, jossa viihtyy myös sisätiloissa.

Pari vuotta sitten ihailimme tuulihaukan lentoa parvekkeemme edustalla. En tiedä, onko sama, mutta samanlainen tuulihaukka lenteli taas tässä talojen välissä ja vietti aikaa tarkkailen vastapäisen talon parvekkeen nurkassa, ihan kuin ennenkin.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.
 

Tiistai 2.11.2021

Pari viimeistä päivää olemme olleet hiukan enemmän asunnolla ja liikkuneet aika vähän. Siihen on ollut parikin syytä, sillä sää on ollut viileämpi kuin normaalisti ja kummallakin meistä on ollut eri harmillisia ongelmia: Eevalle tuli jokin vatsapöpö ja minulla selkeästi jokin rasitusvamma vasemmassa jalassa ja molemmat vaivat ovat hidastaneet kulkemista. Onneksi tilanne on pikkuhiljaa parantunut.

Tänään lähdimme kuitenkin pienelle ajelulle ja kävimme ensin Almansilissä, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä täältä länteen. Se on hiukan vauraampaan aluetta kuin tämä Olhaon seutu.

 Kävimme myös Loulén lähellä sijaitsevassa MAR Shopping -keskuksessa, joka on ehtottomasti alueen uusin ja komein ostoskeskus. Sen vieressä on iso IKEA ja toisella puolelle ”Designers Outlet”, täynnä toinen toistaan hienoimpia brändimyymälöitä edullisin hinnoin. Sinne menemme vielä varmaan uudelleen. 

 Olen ennenkin kommentoinut Portugalin hintoja, kuinka edullisia ne ovat. Merkkituotteita hinnat eivät kovinkaan paljoa poikkea Suomen hintatasosta, mutta valikoima on laajempi ja erilainen. Sen sijaan elintarvikkeiden hinnat ovat reilusti Suomen hintoja edullisemmat. Esimerkkinä vaikka sämpylä: moniviljasämpylän hinta on 0,12 €/kpl! On vaikeaa ymmärtää, miten Suomessa leivän hinnaksi saadaan helposti 4 euroa, täällä samalla rahalla saa pussillisen leipää. Monet muutkin elintarvikkeet ovat vähintään kolmanneksen edullisempia, puhumattakaan viinistä – hyvää viiniä saa muutamalla eurolla.

 

Keskiviikko 3.11.2021

Asunnossamme tehtiin tänään siivous ja lähdimme alta pois. Ajelimme ensin Santa Luziaan, joka on aivan Taviran kupeessa sijaitseva, oikein kaunis kylä. Kylä on kuuluisa mustekaloista, joita siellä pyydetään. Kaupunkia kutsutaankin ”mustekalojen pääkaupungiksi”. 

Ravintoloiden tarjonta koostuu pitkälti erilaisista mustekala-aterioista. Kylän ulkopuolella on todella kaunis omakotiasuntojen alue, kylän keskustassa on oikeastaan vain muutama katu ravintoloineen ja kalastajien satama. Mutta kaiken kaikkiaan kaupunki on oikein kaunis ja vain muutaman kilometrin etäisyydellä Tavirasta.

Santa Luzian kalasatama on täynnä ravintoloita.

Torstai 4.11.

Eevalla ilmeni hankala ripulitauti jo edellisen yön aikana, mikä vaikutti meidän päivittäiseen tekemiseemme ja liikkumiseemme. Lisäksi vielä sääkin muuttui aika viileäksi ja kovin tuuliseksi, joten vietimme aikaa pitkälti kotioloissa, iltapäivisin katsellen Eurosportilta snookeria.

Jakaranda puu kukkii myös näin syksyisin.

 Ranskalaiset vuokraisäntämme kutsuivat meidät piknikille viime viikolla ja alustavasti tämä oli sovittu perjantaiksi. Lähetin heille viestin, ettemme pääse tulemaan Eevan vatsataudin vuoksi. No toinen syy kyllä oli myös se, että meidän kummankaan kielitaito ei millään riitä ranskalaiseen keskusteluun ja on tosi tylsää ja rasittavaa olla ”puolikielisenä” tällaisessa porukassa. 

Kaupunki kuvattu illan hämärtyessä talomme kattoterassilta.

 

Aurinko laskee aivan muutamissa minuuteissa.

Lauantai 6.11.

Kävin eilen paikallisessa apteekissa ostamassa Eevalle vatsalääkkeitä. Paikallisen apteekin henkilökunta on erittäin ystävällistä ja tälläkin kertaa sain loistavaa palvelua, erinomaisella englannilla. Lääkkeet auttoivat aika nopeasti ja näin sitten pääsimme menemään vilkkaalle lauantaitorille. Tori oli korona vuoksi aika paljon pienempi kuin aikaisemmin, mutta torilla oli kuitenkin paljon paikallisia elintarviketuottajia. Ostimmekin sieltä koko joukon ruokatavaroita. Tori on hyvin suosittu ja porukkaa olikin aika paljon. Koronarajoitusten mukaan kasvomaskia on käytettävä, mikäli riittävää etäisyyttä muihin ei pysty pitämään. Torilla olikin lähes kaikilla kasvomaski päällä. 

Torilla myydään paikallisten tuottajien tuotteita aika laidasta laitaan, tässä siemeniä ja mausteita.

 Tapasimme torilla taas vuokraisäntämme ja taas saimme ”taistella” vajavaisen kielitaidon kanssa. Päätös on selvä: ranskan tehokurssi on tarpeen!

Iltapäivällä istuimme pitkään parvekkeen auringossa nauttien Algarven lämmöstä.

Sunnuntai 7.11.

Lähdimme etsimään Força Portugal -myymälää Quarteirasta, mutta emme päässeet koko kaupunkiin, sillä se oli suljettu triathlon-kisan vuoksi. Ei muuta kuin ympäri ja suuntaamaan kohti Taviraa. Tavira on muutenkin kaunis ja tyylikäs kaupunki. Se on profiililtaan hyvin valkoinen, muistuttaa ehkäpä enemmän espanjalaista tyyliä kuin muut Algarven kaupungit. Se on hyvin eloisan ja vilkas kaupunki, jossa rakennetaan paljon myös uuttaa. Kaupungissa on vajaa 30.000 asukasta, ja jostain syystä siellä tapaa paljon ruotsalaisia.

Oli mukava käydä taas Tavirassa ja kuka tietää vaikka tulisimme joskus tänne vähän pidemmäksikin aikaa. Ja Força Portugal -myymälästä löysimme kaiken tarvitsemamme, josta pikkupojat ovat varmaan aika iloisia. 

Maanantai 8.11.

Sää on muuttunut, onneksi. Nyt kova tuuli on laantunut ja yölämpötilakin ei enää painu yhtä alas kuin viime viikolla.

Tänään lähdimme shoppailureissulle MAR ostoskeskukseen Almanciliin, lähelle Louléa. Näin maanantaiaamuna ostari olikin onneksi puolityhjä ja oli hyvin aikaa kuljeskella ja etsiä pikkutytöille tuliaisia. Kävin myös parturissa, jälki oli ihan kohtuullisen hyvä, hinta 19 €.

Kävimme syömässä paikallisessa italialaisessa ravintolassa. Paikka oli kiva, mutta ruoka jäi kyllä hieman vaisuksi.

Jalan ongelmat jatkuvat, päkiä on taas kipeä.

Tiistai 9.11.

Hieno aurinkoinen sää jatkuu. Jalan ongelma on paikallistettu nyt ilmeisesti jonkinlaiseksi limapussitulehdukseksi. Laitoin siihen kylmägeeliä, mikä auttoikin heti. Otin päivällä myös tulehduskipulääkkeen, jota normaalisti käytän kihtiin ja kipu hävisi saman tien. Lääkitystä pitänee jatkaa muutaman päivän ajan.

Lähdimme Louléen, joka sijaitsee noin 40 kilometrin päässä meistä rannikolta sisämaahan päin, aika korkealla merenpinnasta. Kaupungista on hienot näköalat rannikolle. Tänään kun ajettiin takaisin, koko rannikko levittäytyi hienona eteemme, sillä ilma oli niin kirkas.

 Loulé on nätti, pieni kaupunki, jossa on erityisen kaunis halli ja viehättävä vanha historiallinen kaupunginosa. Olemme olleet siellä jo monta kertaa aiemmin, mutta aina vaan kaupunki viehättää meitä edelleen. Näin off-season aikaan kaupunki oli suhteellisen hiljainen eikä hallissakaan ollut juurikaan porukkaa. Kaikki turistibussit ryhmineen puuttuivat ja vain muutamat harvat turistit kävelivät katsellen hallin tarjontaa.'

Tulimme lounaalle takaisin Olhãoon ja lounastimme meidän ”ykköspaikassa” Sabores Ria Formosa -ravintolassa. Alkupalana jaettavaksi hietasimpukoita valkosipuli-öljy-kastikkeessa, pääruokana Eevalla merianturaa ja minulla äyriäislautanen. Jälkiruuaksi vielä mango ja suklaa mousset. Tästä ei lounas paljoa parane! Tarjoilija ei osannut oikein englantia ja vaihdoimme kieleksi ranskan. Hyvinhän se sujui, tuli oikein hyvä mieli, koska Jean-Pierren kanssa on ollut niin hankalaa… Vielä tunnin verran istuskelua rantabaarissa ihailemassa merta ja katselemassa muiden ihmisten menoa. Oli hieno päivä!

Keskiviikko 10.11.2021

Sää on edelleen aurinkoinen, mutta tänään tuulee taas aika navakasti idästä eli rannikon suuntaisesti ja se tuuli on viileää.

Olhão on mielenkiintoinen kaupunki. Se on osittain vilkas lomalaisten paikka, tosin ilman mitään korkeita lomahotelleja ja osin tavallisten ihmisten kaupunki. Se on Algarven rannikon suurin kalasatama, ja kalastajien ja muiden työläisten hyvin vaatimattomia asuntoja näkyy paljon. Ja sinne tänne nousee uusia, aika hienoja asuintaloja, joista hienoimmat meren rannalla maksavat jo toista miljoonaa euroa eli noin 5.000 euroa asuinneliö, mikä on korkea hinta täällä.

 Koska sää on edelleen hyvin leuto, osin jopa lämmin, niin ihmiset istuvat ja nauttivat ulkoilmasta ravintoloiden terasseilla ja näin lounasaikaan terassit olivat täynnä lounasvieraita, vaikka ilma tuntuikin välillä hieman kolealta. 

 Yhdeksi mieliravintolaksi on muodostunut Pizza Na Pedra, joka on tyylikäs pizzeria, joka tarjoaa käsin tehtyä tuorepastaa, todella tuoreita ja herkullisia mereneläviä ja loistavia pizzooja. Kävimme siellä tänään lounaalla.

Rantakuppiloissa on väkeä nykyisin aika vähän, koska siellä viihtyvät ennen kaikkea turistit, joita on yhä vähemmän ja vähemmän. Nyt kuuluu eniten ranskaa, saksaa ja ruotsia, aikaisemmin kuului eniten brittienglantia, jota nykyisin kuulee vain harvoin. 

Torstai 11.11.

Ystävämme Toma ja Tarja ovat muuttaneet pari vuotta sitten Portugalista rajan toiselle puolelle Ayamonteen eli heti rajalla sijaitsevan joen toiselle puolelle. Tapasimme heidät nyt uudelleen, edellisen kerran tapasimmekin ennen koronaa. Tapasimme heidät Vila Real de Santo Antóniossa, kaupungissa, joka on aivan rajalla Portugalin puolella. Ayamontesta pääsee sinne lautalla noin 15 minuutissa.

Hauska jälleennäkeminen. Vaihdettiin parin vuoden kuulumiset ja kävimme lounaalla. Tuntui kuin olisimme vasta tavanneet, niin oli mukavaa.

Keskelllä kuvaa Toma kävelemässä.

 Vila Real Santo António on kaunis pieni kaupunki, joka varsinkin viikonloppuisin täyttyy espanjalaisista. Kanssakäynti rajan kummankin puolen on varsin tiheää, toisella puolella jotkut asiat ovat paremmin ja halvempaa kuin toisella. Tällä hetkellä mm. bensan hinta on Espanjan puolella noin 0,30 €/litra halvempaa. 

Perjantai 12.11.

Illalla tapasimme rantabaarissa suomalaisen pariskunnan. He olivat tämän reissun ensimmäiset suomalaiset, ja yleensäkin suomalaiset eivät juurikaan eksy tänne Olhãoon.

Tämä pariskunta oli tullut Espanjasta viikoksi tänne Portugalin puolelle ja olivat selvästi ihastuneet Olhãoon. He olivat kotoisin Kajaanista, mutta ovat asuneet ympäri maailmaa, mm. Brasiliassa ja puhuivat sujuvaa portugalia.. Hauska kohtaaminen.

Olhãon auringonlasku näytti taas kerran vetovoimansa.

Lauantai 13.11.

Ranskalaiset vuokraisäntämme Jean-Pierre ja Gigi soittiviat meille eilen illalle ja pyysivät meidät kanssaan lounaalle ja ehdottivat mielenkiintoista ja ”kuuluisaa” maalaisravintolaa vuoristossa, Estoin pohjoispuolella.

Lounas ranskalaisten kanssa on tietenkin mukavaa, mutta kuten ennenkin, seurustelu ranksaksi monene tunnin ajan on kyllä rankkaa, kun se kielitaito on se mikä on. Mutta päivä kului loppujen lopuksi oikein helposti ja rattoisasti, sillä he ovat todella mukavia ja charmantteja ihmisiä.

 Ajoimme aika pitkän matkan kiemuraista N2-tietä Estoin pohjoispuolelle ja päädyimme todellakin ”keskelle ei mitään”, Montes Noves. Ravintola oli iso sekä sisältä että ulkoa ja se oli erikoistunut erilaisiin liharuokiin. Lisaruuat tuotiin meille jaettaviksi, mikä oli hyvä, sillä näin pääsi maistelemaan erilaisia ruokia. Liha oli pääosin villisikaa ja kalkkunaa. Ja oikein maukasta.

 Ravintola oli ihan täynnä ja kun he olivat varanneet pöydän vasta tänä aamuna, niin saimme pöydän aivan äärimmäisestä nurkasta, kadun reunasta ja toisella puolella olivat roskikset – onneksi eivät haisseet. Ravintola oli täynnä portugalilaisia, olimme varmaan ainoat ulkomaalaiset. Sinne saapui myös noin 30 moottoripyöräilijää isoine pyörineen, olipa ilmestys.

Mielenkiintoinen paikka ja hyvä ruoka, jota emme olisi ikinä omin voimin löytäneet.

 Paluumatkalla poikkesimme vielä tutustumaan Palácio Estóihin, joka on 1800-1900 -luvun vaihteessa rakennettu komea palatsi, joka on ollut pitkään yksityiskäytössä, mutta toimii nykyisin hotellina. Hieno renesanssityylinen palatsi, jonka hieno puisto on kuin suoraan kopioitu jostain ranskalaisen ylimystöpalatsin puutarhasta. Hienot suihkulähteet, komeat patsaat ja pylväät, marmorikuvioidut penkit sekä jättikokoiset palmut muodostavat hienon ja tyylikkään kokonaisuuden. 

 

Palatsin terassilta avautuu hieno näkymä koko Algarven rannikolle. Hieno paikka, jossa olemme käyneet kerran jo 3 vuotta sitten, mutta silloin emme käyneet hotellissa sisällä.

Hieno mutta myös väsyttävä päivä, ennen kaikkea kun kielen vuoksi joutui keskittymään täysin koko ajan. Merci beaucoup  Jean-Pierre ja Gigi!

Vasemmalla Jean-Pierre ja oikealla Gigi Salvat

Sunnuntai 14.11.

Hienot säät jatkuvat edelleen. Kuulimme, että Fusetassa on tänään iso kirpputori ja lähdimme katsomaan sitä. Fuseta on meiltä noin 15 kilometriä itään ja se on käsittääkseni rakennettu nimenomaan lomailijoita silmällä pitäen. Muutama vuosi sitten ajeltiin siellä ja silloin rantaa kansoittivat matkailuautot ja -vaunut, joista suuri osa ranskalaisia ja espanjalaisia. Mutta sen jälkeen siellä on rakennettu lisää isoja kerrostaloja ja alue on kesäaikaan varmaankin varsin vilkas.

Kirpputori oli levittäytynyt asuntoautoalueen ympärille ja kirpparimyyjiä oli varsin laajalla alueella. Tavaraa oli myytävänä laidasta laitaa, aivan romuista hienoihin design-tuotteisiin. Kun sää oli näin hieno, niin porukkaakin oli paljon ja parkkipaikan löytäminen kiven alla. Mutta se kuitenkin löytyi. 

Fusetan ranta kuuluu myös Ria Formosan luonnonsuojelualueeseen. Hiekkarannalta löytyy sekä maksullinen että ilmainen alue, ja jonkin verran ihmisiä olikin vielä rannalla, jotkut jopa uimassa. Muutamia surffareita ja suppaajia näkyi myös. Ranta oli oikein kaunis ja puhdas.

Maanantai 15.11.

Viimeinen päivä. Hiukan haikealta se aina tuntuu lähteä täältä juuri kun on alkanut oikeasti asettautua. Valo, lämpö ja aurinko – niitä tuliin hakemaan ja niitä saatiin kosolti. Vaikka välillä tuuli puhaltelee viileästi, niin silti kirkas aurinko ja sininen taivas antavat paljon energiaa tulevan talven varalle.

Olemme paljon keskustelleet siitä, pitäiskö joskus valita jokin toinen paikka täältä Algarven rannikolta. Keskustelu on kuitenkin aina päätynyt siihen, että Olhãolla paljon sellaista, mitä muualta ei löydä:

-        tämä on tietenkin meille tuttu paikka. Tiedämme missä kaupat sijaitsevat, missä on kansainvälinen lääkärikeskus, missä on apteekki

-        Olhão on aika keskellä Algarvea, täältä on lyhyt matka niin itärajalle kuin länsirannikollekin sekä toisaalta myös kauniiseen vuoristoon

-        täällä asuu paljon paikallisia eikä tämä ole mikään loma-asukkaiden keidas, mikä tekee kaupungista hyvin autenttisen ja aidon

-        ihmiset ovat hyvin auttavaisia ja miellyttäviä, englannin kielellä pärjää hyvin ja ranska auttaa jos englannilla takeltelee. Tietysti portugalin kielen oppiminen, edes alkeiden, olisi tärkeää, jos ja kun tänne vielä tullaan

-        Olhão on kehittynyt viime vuosina valtavasti, kaupunki panostaa viihtyvyyteen, puistot on laitettu kauniiseen muotoon, taloja korjataan jatkuvasti, ja kuitenkin tämä on pysynyt sopivan pienenä, kylämäisenä. Toisaalta kaupunki on profiililtaan aika karu ja rosoinen, mutta hyvin persoonallinen

-        Halli. Olhãossa on 2 hallia, toinen on kalahalli ja toisessa myydään vihanneksia, lihaa, leikeleitä ja kaikenlaisia herkkuja. Halli on äärimmäisen hyvä ostospaikka, kaikki on tuoretta ja hyvää. Emme ole parempaan törmänneet!

-        Meri. Meri on koko ajan läsnä. On hauska seurata nousu- ja laskuveden muuttumista noin kuuden tunnin välein. Veden korkeus muuttuu useita metrejä. Meri ja sen rannassa kulkeva kävelybulevardi on aina kaunis, joka säällä. Rannassa voi ihailla myös hienoa huvivenesatamaa, jossa toinen toistaan tyylikkäimmät veneet ovat vieri vieressä.

-        Auringonlasku. Se on aina yhtä kaunis, se on kaunis lännessä ja idässä. Värien sinfonia on todella mahtava. Tällainen se on se meidän Olhão. Tuskin me muualle mennään, jos Algarveen tullaan. Ja eiköhän me tulla. Adeus!

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.