tiistai 3. syyskuuta 2019

Perhelääkärille olisi tarvetta



Suomihan on itsepalvelun mallimaa: itsepalveluna viemme kahviloissa käytetyt astiat pois, siivoamme usein astioita täynnä olevat pöydät, yritämme hoitaa pankki- ja vakuutusasiat itse, maksamme kaupan ostokset itsepalvelukassoilla ja chattailemme nettisivujen chat-robotin kanssa, vaikka kumpikaan ei ymmärrä toista. Henkilökohtainen palvelu on jäänyt jonnekin 90-luvulle.

Nyt sama meininki jatkuu terveystarkastuksissa. Olin menossa vuosittaiseen terveystarkastukseen ja soitin kysyäkseni sopivaa vastaanottoaikaa ”omalta sairaanhoitajalta”. Mutta eihän se nyt niin yksinkertaisesti mennyt. Sain kotiin nipun erilaisia lomakkeita, jotka piti täyttää. Kyseltiin alkoholin käytöstä, mielenterveysasioita ja ohjeen kirjautua kirjautua henkilökohtaista terveystarkastusta varten. Näin sitten itse pikkuhiljaa täyttelin lomakkeita ja vastailin nettikysymyksiin: Alkoholin käyttö oli aivan vähäistä ja ahdistusta tai yksinäisyyttä en tuntenut ollenkaan. Sähköisestä terveystarkastuksesta sain vielä raportinkin. Tarkastuksen tuloksena annetaan myös ns. elinaikaodote ja sitä tietoa kovasti odotinkin. Mutta yli 70-vuotiaille sitä ei enää anneta. Tuloksena olisi saattanut olla: ”sinun pitäisi olla tietojen perusteella jo kuollut”. 

Laboratoriohoitaja ottaa kuitenkin vielä henkilökohtaisesti verikokeet, mutta virtsakokeen saat jo itse hoitaa koeputkeen. Sen sijaan verenpaineet ja sokeriarvot saa mitata itse. Kaikki tämä tieto kootaan ”omakantaan”, josta voi käydä niitä tutkimassa. Omalta kohdaltani lääkäri oli jo minua tapaamatta antanut kommentit jatkohoitoon.

Kovasti kaipaan takaisin aikaan, jolloin ei vielä ollut terveyskeskuksia, oli oikeita omia lääkäreitä, joskus jopa perhelääkäreitä. He tunsivat ja hoitivat ihmiset kehdosta hautaan, tiesivät tarkkaan perheen ja suvun sairaudet, osasivat ennakoida tulevat tilanteet. Nykyisin oma lääkäri tuppaa olemaan ”vuoden lääkäri”, hyvin harvoin edes kahden vuoden.