lauantai 6. lokakuuta 2018

SYYSRETKI PORTUGALIIN LOKAKUUSSA 2018


Tuntuu siltä, ettei ole syksyä ilman pikku reissua Algarveen ja erityisesti Olhaõn kaupunkiin. Tämä on jo kolmas kerta samaan paikkaan, samaan aikaan ja jo toisen kerran samaan paikkaankin. Niin kuin eilen tapaamani skotti sanoi kuultuaan meidän lomamatkoista: ” Taidatte todellakin tykätä tästä paikasta”. No niinhän me tykätään.
Lauantaimarkkinoilla on menoa ja melskettä, väkeä todella paljon.
Ilmeisesti mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmalta tuntuvat tutut kuviot. Tunnemme aika hyvin tämän paikan, tiedämme missä kaupat ovat ja missä ovat kiinnostavimmat ravintolat. Osamme myös toimia autovuokraamossa ja keskustella sekakielellä hallimyyjien kanssa.
Jotkut kukat kukkivat vielä kauniisti.
Mikä sitten tekee Olhaõsta niin kiinnostavan ja mukavan? Olhaõ ei ole tyypillinen lomailukaupunki, vaan tämä on pienehkö elävä kaupunki, jossa valtaosa on täkäläisiä asukkaita ja pieni osa turisteja. Kaupunki on kehittynyt tänä kolmena vuotena valtavasti ja vääjäämättä kehitys täälläkin vie aina vaan turistisempaan suuntaan. Mutta onneksi kaupungin päättäjät ja luonnonsuojelu ovat pystyneet vaikuttamaan siihen, että kaupunkikuvaan ei nouse valtavia isoja lomahotelleja, vaan nyt rakennettavat uudet talot ovat vain 5-kerroksisia tavallisia kerrostaloja, jotka tosin valtaosaltaan lienevät sijoittajien loma-asuntoja.
Olhaon ranta on yksi suuri vierasvenesatama.
Olhaõn valttina on Rio Formosan luonnonsuojelualue kauniine saarineen, jotka ketjuna ulottuvat Tavirasta tänne saakka. Saarille ei saa juurikaan rakentaa mitään ja monet niistä ovatkin täysin autioita. Vesi on kirkasta ja kaunista, merestä kalastetaan edelleenkin tuoretta kalaa, jota myydään paikallisessa hallissa.
Halli on varsinainen paratiisi niille, jotka pitävät meren antimista.
Niin, halli on todellinen vetonaula. Kun kaksi Hakaniemen hallia laitetaan peräkanaa, saadaan suurin piirtein Olhaõn halli. Toisessa hallissa myydään pelkästään meren antimia ja toisessa vihanneksia, hedelmiä, lihaa ja leikkeleitä. Kummallista sinänsä, leipää tai konditoriatuotteita ei hallista saa lainkaan.
Täällä on myös vahva maurilainen kulttuuri, mikä näkyy esimerkiksi talojen arkkitehtuurissa ja monien ihmisten kasvoissa.
Tästä kaikesta me tykätään.

Matkakertomusta voi seurata myös klikkaamalla tätä linkkiä.