PORTUGALIN SYKSY 2018

Syksyinen retkemme Algarven rannikolle alkoi tänä vuonna paljon helpommin ja mukavammin kuin viime vuonna, jolloin taistelimme konkurssikypsän Air Berlinin kanssa. Nyt matkustimme KLM:n kyydissä Amsterdamiin ja siitä eteenpäin Faroon Transavian kuljettamana. 

Transavia on KLM:n tytäryhtiö ja sen ns. halpalentoyhtiö, mikä tietenkin näkyi palveluissa: kaikki maksoi. No, pieniä ongelmia tuli Amsterdamissa koneeseen siirtyessä. Nyt ilmoitettiin, ettei koneeseen saa ottaa kuin 1 käsimatkatavaran, vaikka KLM hyväksyi 1 käsimatkatavaran + 1 pienen laukun. Nyt yht’äkkiä jouduttiin siirtelemään tavaroita laukusta toiseen, koska oli kamera ja kameran vara-akkuja jne. No siitä selvittiin, mutta myöhemmin hiukan harmitti, sillä osalla matkustajista kuitenkin oli 2 tai jopa kolmekin reppua mukanaan. Lipun tarkastaja oli myös ehkä valinnut väärän ammatin itselleen, sen verran epäystävällinen ja kitkeräsävyinen hän oli.

Kaikesta huolimatta, Faroon saavuttiin aivan aikataulun mukaisesti ja kaikki matkatavaratkin saatiin mukaan. Asunnolla tavattiin Eduarda ja jälleennäkeminen oli niin riemastuttava. Asunto on yhtä mukava kuin aikaisemminkin. Kaipa sitä on jo niin mukavuudenhaluinen, että kaikki totuttu tuntuu niin mukavalta ja sopivalta.

Asuntomme sijaitsee kahdeksan talon kompleksissa. Vielä viime vuonna täällä ei ollut juurikaan palveluja, vain 1 baari ja 1 ravintola, 1 parturi ja 1 juuri avattu pikkukauppa. Nyt ravintoloita on tullut lisää, yksi pizzeria ja 1 irish pub. Ja viime vuoden kauppa on kääntynyt osittain kaupaksi ja osin tapas-baariksi. Tutustuimme pizzeriaan ja tykkäsimme.

Sää on hieno, illallakin yli 20 astetta, yöllä oli jopa aika kuuma! Onpa kivaa olla taas täällä!

Torstaina 4.10.2018

Aamu aukesi todella aurinkoisena ja lämpimänä. 

Kävelimme keskustaan aamiaiselle, sillä jääkaapissa ei ollut kuin valo. Saimme runsaan aamiaisen 6 eurolla mukavassa kahvilassa. Kävely Olhaon hallissa on aina yhtä sykähdyttävää, runsas ja tuore valikoima ja ihmiset iloisen tuntuisia. Väkeä oli paljon ja ainakin osaksi espanjalaisia turisteja, joita näkyi olevan liikkeellä aika runsaasti. Saimme kuitenkin hallista kaikki tarvitsemamme vihannekset ja hedelmät (5 euroa) sekä kinkut ja juustot (toinen 5 euroa). 

Jostain syystä täällä ei ole samanlaista leipäkulttuuria kuin Ranskassa tai Saksassa ja hyvää leipomoa saa täältä etsiä oikein toden teolla. Onneksi ennenkin käyttämämme leipäkauppa on edelleen olemassa ja sieltä kävimme ostamassa myös päivän leivät. Moniviljasämpylän hinta oli 0,40 €/kpl.

Haimme iltapäivällä auton Centaurosta. Tilasimme Eduardan kautta taksin hakua varten, sillä jostain syystä täällä rannassa takseja näkyy tosi harvoin. Taksi oli parempia päiviä nähnyt sitikka, mutta perille päästiin. Saimme Centaurosta Nissan Micran, todella räikeän vihreän värinen, mutta eipä se haittaa, ainakin se on helppo löytää parkkipaikalta ja sitä on oikeastaan aika mukava ajella. Se on pieni ja näppärän tuntuinen. Saa sitten nähdä, miltä se tuntuu parin viikon päästä.

Sää on ollut koko päivän todella kaunis ja lämpöä oli päivällä peräti 29 astetta. Asuntomme parvekkeella oli jopa tukalan kuumaa.

Illan suussa kävelimme Olhaon keskustaan ja menimme tuttuun kalaravintolaan syömään. Meriantura ja merikrotti olivat todella maistuvia ja alkuruuan hietasimpukat kruunasivat aterian. Ilta päättyi JazzCafen jameja kuunnellen. Eipä elämän juuri tämän paremmaksi tarvitsekaan muuttua.

Perjantai 5.10.2018

Kävimme vielä hiukan täydentämässä jääkaappia ja muutenkin ostoksilla Olhaõn keskustan ostarilla ja siellä Auchan-ketjun supermarketissa. Muisteltiinkin hiukan, että kauppa ei ollut viime vuonna kovin hyvä eikä se ollut sitä nytkään, mutta kaikki perustarvikkeet sieltä saatiin. Vihannekset, hedelmät sekä leikkeleet kannattaakin ostaa hallista. Halli on täällä edelleenkin loistava, sen valikoimat ovat mahtavat ja tuotteet todella tuoreita. Niinpä se onkin varsin suosittu.

Asuntomme sijaitsee aivan meren rannan läheisyydessä, vain reilun 100 metrin päässä. Rannan välittömässä läheisyydessä sijaitsee useita ns. suola-altaita, joissa vettä haihduttamalla saadaan kerättyä suolaa. Tällä kertaa suolavuori oli suhteellisen matala.

Suola-altailla on paljon lintuja ja varsinkin iltaisin juuri ennen auringonlaskua monet linnut kokoontuvat ruokailemaan. Siellä on kiva käydä kuvaamassa lintuja, vaikka lintulajeja en kovin hyvin edes tunne. Mutta siellä on aina haikaroita, erilaisia pieniä kahlaajia, monia eri lokkilajeja, nokikanoja ja usein myös flamingoja. Tällä kertaa en löytänyt flamingoja ns. vakiopaikalta, mutta yhtäkkiä näin ison lintuparven nousevan toisesta altaasta lentoon ja ne olivat flamingoja. Eli kyllä niitä täälläkin on.

Kävelyllä törmäsin muutamaan muuhunkin lintubongariin: skotlantilaisen miehen kanssa juteltiin aika pitkään, ranskalaisen miehen kanssa vaihdettiin vain ”bon jourit” ja myös yhden isomman porukan kanssa juteltiin flamingoista. Mukavia kohtaamisia.

Lauantai 6.10.2018

Toripäivä ja hallipäivä. Lauantaisin hallin ympäristö täyttyy torikauppiaista, joita löytyy kyllä joka lähtöön. On paikallisia viljelijöitä myymässä oman maan herkkuja ja sitten on ns. rätit ja lumput osasto, mutta myös paikallisia käsitöitä, häkkilintujen kauppiaita ja tietenkin churro-kioskeja. 

Ja väkeä on aivan tuhottomasti. Tällaisena kauniina päivänä porukkaa on tullut selvästi kauempaakin, sillä parkkipaikat ovat aivan pullollaan ja varsinkin espanjaa kuulee hyvin paljon. Hieno tunnelma.

Kävimme myös hallissa ostoksilla ja ostimme päivän ateriaksi dorada-kalan fileitä. Hienoja tuoreita kaloja 16 euroa/kg. Kala on suhteellisen kallista täälläkin ja hinnat ovat viime vuodesta hiukan nousseet, mutta kuitenkin vielä melko edullista Suomen hintoihin verrattuna.

Tässä hiukan eksoottisempia simpukoita.

Tämäniltainen auringonlasku oli taas hieno!

Sunnuntai 7.10.2018

Sunnuntait yleensä ovat täällä varsin rauhallisia, vaikka kaupat ja ravintolat ovatkin auki niin kuin kaikkina muinakin päivinä. Aamulla kävin ostamassa aamiaisleivät ja keskustassa oli kyllä vilinää aika paljon. Itse asiassa koko viikonlopun ajan porukkaa on ollut varsin paljon sekä ulkomaisia turisteja että myös tämän maan kansalaisia lomalla muualta Portugalia. Ehkäpä suurimpana syynä oli perjantain juhlapäivä, tasavallan päivä, joka oli myös vapaapäivä niin koululaisille kuin työntekijöillekin. Ihmiset viettivät pitkää viikonloppua Algarvessa.

Loulé

Kävimme tapaamassa ystäviämme Tarjaa ja Tomaa Louléssa ja samalla tutustuimme taas kauniiseen Loulén kaupunkiin, joka sijaitsee noin 30 km päässä Olhaõsta pohjoiseen. Tarja ja Toma ovat asuneet täällä jo vakituisesti kohta puolitoista vuotta ja ovat hienosti asettautuneet tämän maan elämään. Louléssa oli varsin hiljaista ja saimme aikamme etsiä avoinna olevaa lounaspaikkaa. Mutta muuten kaupunki on varsin viehättävä. Täällä käymme varmaan vielä monta kertaa.

Aika hiljaista Loulén ostoskadulla sunnuntaina iltapäivällä.

Illalla vuorovesi oli taas matalimmillaan ja tuuli lännestä. Se toi mukanaan aika voimakasta mudan ja jätteiden hajua. Vastaavia hajuhaittoja koimme viime vuonna vain kerran tai pari, toivottavasti tämäniltainen ei toistu kovin usein. Tämä on Olhaõn alueen selkeä haittatekijä.

Näiden vuorovesi vaihtelee päivän mittaa. Kaavio on tältä päivältä, 7.10.2018

Tiistai 9.10.2018

Eilen maanantaina kävimme hiukan shoppailemassa lähistölle viime vuonna avatussa isossa ostoskeskuksessa. Se on aika iso täkäläisellä mittapuulla, mutta lienee kuitenkin noin Jumbon kokoluokkaa. Se on varsin uusi, se avattiin viime vuoden lopulla, ihan marraskuun lopussa, sillä ehdimme juuri käydä siellä avajaishulinassa. Nyt varmaan kohta vietetään 1-vuotissynttäreitä.

MAR Shopping center, Loulé

Ostari on itsessään hieno ja uudenaikainen, mutta sen viereen on vastikään avattu ”Designer’s Outlet”, jossa on esillä noin 50 eri maailmanmerkkiä ja kaikkia myydään alennettuun hintaan. Mutta on tietenkin muistettava, että edelleen kysymys on hienoista design brändeistä ja niiden tuotteiden lähtöhinnat ovat yleensä varsin korkeita. 

Designers Outlet

Mutta jotain sieltäkin jäi mukaan. Lisäksi ostariin kuuluu iso IKEA, joten kokonaisuus on varsin mittava. Näin maanantai aamuisin väkeä on tietenkin aika vähän liikkeellä, niin saimme kyllä aika rauhassa kävellä ja tutustua eri myymälöihin.

Mainio shoppailupäivä.

Tänään teimme pitkän kävelyretken Olhaõn rannan tuntumassa ja vanhassa kaupungissa. Kaupungiin rakennetaan koko ajan uusia taloja ja vanhoja korjataan.

Big eyed boy.

Pienet aukiot on koristeltu hauskoilla kalastukseen liittyvillä veistoksilla ja niihin liittyvillä tarinoilla. 

Kalasataman hallien seiniin on tullut hienot isot muraalit. Kaupunki kehittyy kasvavan turismin ansiosta valtavaa vauhtia ja sen huomaa monesta asiasta varsin konkreettisesti.

Sää on hiukan viilentynyt ja tänään päivällä se oli mukavan lempeä, asteita noin 24 ja puolipilvistä. Todella mainio keli kaupunkikävelylle.

Parina viime päivänä ja iltana kaupungissa on vallinnut todella ikävä, paha haju. Se alkoi jo sunnuntaina ja on jatkunut siitä lähtien. Mikä lienee hajun aiheuttaja, mutta paha se on. Jotenkin se liittyy vuorovesi-ilmiöön ja erityisesti niihin hetkiin, jolloin laskuvesi alkaa saavuttaa matalinta hetkeään. Kun nousuvesi alkaa, niin hajutkin yleensä häviävät. Jotain tekemistä tällä on asian kanssa, mutta jotain tekemistä on myös jätehuollolla ja sen toimimattomuudella. Saa nähdä, mitä tapahtuu, kun huomiseksi ja ylihuomiseksi on ennustettu sadetta – vaikuttaako se mitään tähän hajuhaittaan. Ylihuomenna sekin tiedetään.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Keskiviikkona 10.10.

Quarteira oli pitkään monien pieni mäntykujien verhoama kalastajakylä, kunnes siitä pikkuhiljaa muodostui portugalilaisten oma loma- ja rantapaikka. Yhtenä merkittävimpänä etuna Quarteirassa on kaunis hiekkaranta, joka on kilometrien pituinen lähes Faron rannasta Vilamouran rantaan. Kaupungissa on noin 25.000 asukasta. Lähistöllä on useita hienoja golfkenttiä.

Quarteiran hiekkaranta on pitkä ja puhdas.

Tällä hetkellä se on kasvattanut suosiotaan rantapaikkana ja sesongin aikaan rantabulevardi täyttyykin turisteista. Rantakatu on myös täynnä loma-asuntoja 6 – 7 kerroksisia ja muutamia vajaa parikymmentä kerrosta käsittävää taloa hallitsee rantanäkymää. Mutta se on edelleen pitänyt pintansa portugalilaisten suosikkina, mutta tietenkin saksalaiset, ranskalaiset ja hollantilaiset sekö tietenkin myös espanjalaiset ovat vakiolomailijoita. Täällä on myös toiseksi suurin suomalainen yhteisö, useita ex-patriootteja, joista monet ovat asuneet täällä jo monia suosia ja sitten myös sellaisia, jotka viettävät täällä talviajan.

Rannan kävelykatualue on kaunis, sen varrella tienkin kauppoja, hotelleja ja loma-asuntoja.

Kävimme lounaalla Suomi-Algarve seuran viikkolounaalla Girassol-ravintolassa. Paikalla oli ehkä vajaa parikymmentä suomalaista – eläkeläisiä luonnollisesti. Selvästikin se on suosittu suomalaisten kohtaamispaikka ja siellä ylläpidetään myös suomalaisten omaa kirjastoa. Istuimme lounaalla pitkään monivuotisen työtuttavani Eero Aallon kanssa, joka on asunut täällä vakituisesti jo jonkin aikaa. Tutustuimme myös mukavaan Jari Uimoseen.

Illalla kävimme kuitenkin vielä syömässä pienessä perheravintolassa, tällä kertaa söimme jättikatkarapuja ja kania sekä alkuruokana pieniä mustekalan renkaita. Hyvää oli. Illan kruunasi kaunis katutaiteilijoiden musiikkiesitys Jazz Cafen ulkopuolella.

Perjantai 12.10.2018

Eilen satoi oikeastaan koko päivän. Olemme jo kolmatta kertaa samaan aikaan ja samalla paikalla ja kertaakaan tätä ennen emme ole kokeneet sadetta. Olemme varmaankin olleet osittain myös onnekkaita, sillä kyllähän täällä syksyisin yleensä sataakin silloin tällöin. Usein sade kuitenkin on vain lyhytaikainen kuuro, mutta nyt sade todellakin kesti koko päivän.

Sadepilvet ovat vyörymässä meitä kohti.

Perjantai aukesi taas tavanomaisen aurinkoisena ja lähdimmekin tapaamaan ystäväämme Tarjaa Louléen. Loule on noin 70.000 asukkaan kaupunki noin 40 km Faron pohjoispuolella. Kaupungin ehdoton valtti on kauppahalli, joka on todella kauniissa ja vanhassa rakennuksessa. Halli ei ole mikään jättikokoinen, mutta kuitenkin aika iso ja kaunis, tuotteet kauniisti esillä. Ehdottomasti käynnin arvoinen.

Loulén kauppahalli.

Kävelimme pitkään myös Loulén kaupungin puistossa, aivan kaupungin keskustassa. Vaikka syksy alkaa tulla tännekin pikkuhiljaa, niin useat kukat kukkivat edelleen. Puisto on kaunis ja isot rannikkomännyt ja plataanipuut antavat miellyttävän varjon auringon paahteelle.

Illan mahtava väriloisto varoitti kuulemma kovista tuulista ja sateista. Saa nähdä.

Lauantaina 13.10.2018

Perinteisillä lauantaiostoksilla. Jo aikaisemminkin on tullut kirjoitettua, että hinnat, erityisesti elintarvikkeiden hinnat, ovat täällä lähes puolet Suomen hintatasosta. Muutama esimerkki: grillattu kana maksoi 2,49 €, 6 litraa vettä 1,29 €, 6 x 0,33 paikallista olutta 4,25 €. Viinien hinnat ovat halvimmillaan noin 1,50 €, mutta kaupan hyllyltä löytää toki jopa 15 €:n pulloja. Keskitason viinin hinta pyörii 3 – 5 euron välillä. Moniviljasämpylät maksavat paikallisessa leipomossa 0,40/kpl. Portugali ei ole mikään ”leipämaa”, kuten Saksa tai Ranska eikä leipomoita näe samalla tavoin joka nurkassa niin kuin näissä toisissa Keski-Euroopan maissa. Vihannesten ja juuresten hinnat ovat varsin edullisia. Torikäynnille ei tarvitse varata useita kymppejä, vaan täällä selviää muutamilla euroilla.

Torilla järjestetään usein lauantaisin erilaisia esityksiä.

Hurrikaania odoteltiin Portugaliin, Lissaboniin ja Pohjois-Portugaliin. Tänne etelään lupailtiin vain kovaa tuulta ja yöllä sadetta. Tuuli yltyikin aika kovaksi, noin 10 m/s, puuskissa varmaan reilusti enemmän, mutta sadetta ei sitten loppujen lopuksi tullut ollenkaan. Mutta tuuli näin rannikolla tuntui tosi kovalta. Illan suussa kävelimme kuitenkin suola-altaiden vierustoilla ja näimme kuin näimmekin flamingoja lentämässä ja etsimässä yöpaikkaa. Ne ovat hienoja ja isoja lintuja.

Flamingot etsivät yöpaikkaa.

Viereisen talon alakerrassa on ”Irish Pub”, jossa on joka ilta jonkin verran meteliä ja näin viikonloppuisin siellä on meno päällä. Se on auki peräti 01 saakka ja kun makuuhuoneemme on juuri sinne puolelle, niin kyllä se meteli häiritsee nukkumaan mennessä. Näiden talojen äänieristys on hiukan sitä ja tätä, vaikka ovatkin uusia taloja. Täytynee hiukan reklamoida omistajalle, vaan eipä hänkään sille mitään tietenkään voi. Mutta saattaa olla kyllä este asunnon vuokraamiselle.

Vielä viime vuonna Pubia ei ollut, nyt on lähes päivittäinen häiriön aiheuttaja.

Sunnuntaina 14.10.2018

Teimme aika pitkän kävelyn läpi Olhãon vanhan kaupungin. Kaupunki on alkujaan ollut pieni kalastuskylä ja 1800-luvun puolivälissä kalastus kasvoi runsaasti ja synnytti mm. kalasäilyketeollisuuden. Perinteiset portugalilaiset sardiinit peltipurkeissaan valmistettiin usein juuri täällä. Myös tekstiiliteollisuus oli täällä 1900-luvu puoliväliin saakka iso työllistäjä, tehtaita oli useita kymmeniä. Mutta tekstiiliteollisuus on hävinnyt kokonaan ja säilykepurkkitehtaatkin ovat kadonneet, vaikka kalastus vieläkin on yksi tärkeimpiä tulonlähteitä.

Vanha teollisuushalli toimii nykyään nuorten tanssikouluna.

Täällä on kuulemma kovin voimakas ammattiyhdistysliike kalastajien keskuudessa ja ay-liike määrittelee kalastajien reviirit, missä kukin saa kalastaa. Mutta tyypillisesti myös yksittäiset liittoihin kuulumattomat kalastajat yrittävät tienata leipäänsä kalastamalla öisin. Kalastajat eivät kalasta sunnuntaisin, joten maanantaisin ei saa ihan tuoretta kalaa – saa vain sellaista mitä Suomessa myydään tuoreena.

Monien talojen seinissä on tällaisia kaakelista tehtyjä, uskonnollisia kylttejä.

Varsinkin kalastus näkyy selkeästi vanhojen ja osin vielä uusienkin talojen muodoissa. Talot ovat kuution mallisia ja kaikissa talossa on kattoterassi, josta näkee merelle. Sieltä perheiden vaimot pystyvät katsomaan, milloin miehen kalastusvene on tulossa takaisin. Kaikissa taloissa on myös koristeellinen savupiippu. Savupiipun koosta ja koristeellisuudesta pystyi näkemään perheen varallisuuden.

Koristeelliset savupiiput olivat ja ovat ehkä edelleen varallisuuden merkki.

Vanhassa kaupungissa näkyy kovin monenlaisia rakennuksia: uusia, jotka on tehty vanhan tyylin mukaan, vanhoja hienosti korjattuja, huonokuntoisia vanhoja ja ihan raunioita. 

Vanhaa ja uutta sopivasti sekoitettuna.

Talot ovat pääsääntöisesti korkeintaan 5-kerroksisia, tosin muutama korkeampikin rakennus löytyy. Viime vuosina vanhaa kaupunkia on korjattu paljon ja sama tahti tuntuu jatkuvan edelleen.

Kaunis bulevardi johtaa vanhaan kaupunkiin.

Olhaon kansallismuseo rakennettiin jo 1768.

Keskellä kaupunkia Eeva huomasi valopylvään päässä kattohaikaran pesän, jossa tepasteli parhaillaan yksi kattohaikara. Olipa komea näky. Valopylväs oli korkea ja ulottui 7-kerroksisen yläkerroksen tasalle.

Kattohaikara kattojen tasalla.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Tiistaina 16.10.2018

Sää vaihtuu täällä Atlannin rannikolla varsin nopeasti. Eilen oli kova myrsky, joka saattoi olla Leslie-hurrikaanin häntiä tänne etelämmäksi. Hurrikaanihan tosin rantautuessaan Iberian niemimaalle muuttuikin vain kovaksi myrskyksi, mutta sitä se toden totta oli ainakin täällä. Pihallamme olevan puun oksa katkesi ja putosi kadulle, juuri siihen missä normaalisti pidämme autoa, mutta tällä kertaa emme. Myös monista palmuista oli oksia katkennut. 

Mutta kuten sanottu, tiistai aamu valkeni kauniina ja lähes aurinkoisena sekä lämpimänä.Lähdimme päiväretkelle Silvesiin, jota kaikki oppaat kehuvat kauniiksi. Siellä on vanha keskiaikainen linna tai linnan rauniot – rakennettu 1100-luvulla. Linna taas oli rakennettu jo roomalaisten aikaan, noin vuonna 300, rakennetun ja myöhemmin hävitetyn linnan tilalle.

Linna tai linnan muurit oli kauniisti restauroitu ja vanhan roomalaisten linnan jäännökset kaivettu esiin. Kaiken kaikkiaan ihan hieno nähtävyys.

Kaupunkina Silves hyvin siisti kauniine taloineen. Kaupunkihan on aika pieni, vain noin 11.000 asukasta ja sijaitsee noin 70 km länteen Olhãosta.

Silvesistä lähdimme ajelemaan kotiin päin, mutta päätimme tehdä pienen mutkan ja käydä katsomassa Carvoeiro-nimistä meille kehuttua lomaseutua. Paikka on aika lähellä Benagilia, jossa kävimme viime vuonna ja se oli oikein kaunis pieni paikka. Carvoeiroa lähestyttäessä talot olivat todella hienoja ja isoja, kaikesta näkyi vauraus. Itse Carvoeiro oli sitten kyllä aikamoinen elämys. Harmi, ettei tullut otettua yhtään kuvaa, mutta keskusta oli tiivis, talo talon kyljessä ja hotelleja vieri vieressä. Ja ihmisiä, kadulla, kävelemässä, ravintoloissa istumassa. Ravintoloita ja baareja oli vieri vieressä. Keskustassa oli isot korkeuserot, joten tiiviyden tunne jotenkin vielä kertaantui. Olipa elämys – elämys jota emme halua kokea.

Olimme tyytyväisiä kun pääsimme pieneen rauhalliseen Olhãoon, vaikka täällä välillä haiseekin. Illalla maistelimme kotona mm. taskurapua, olipa hyvää!

Keskiviikkona 17.10.2018

Mitä parhain keli. Lämpöä päivällä noin 25 astetta ja aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta.

Ilha da Armona on yksi neljästä Olhãon edustalla olevasta saaresta, jotka kuuluvat olennaisesti Ria Formosan luonnonsuojelualueeseen. Saari on vain 15 minuutin laivamatkan päässä ja se on suosittu rantapaikka. Eikä syyttä. Saari on noin 9 km pitkä ja 100 metristä 1 km levyinen. Ja hiekkaranta ympäröit saarta. Itse asiassa koko saari on pelkkää hiekkaa. 

Varsinaiselle hiekkaranta-alue on saaren etelärannalla ja sinne johtaa laudoista tehty tie ensin kylän ja sitten dyynien yli. Kylässä asuu vakituisesti noin 50 asukasta, mutta taloja on runsaasti, jotka on valjastettu loma-asukkaiden käyttöön.

Laivamatka kestää tosiaan vain 15 minuuttia eli saari on hyvin lähellä. Menimme klo 12 lautalla, joka olikin melko täynnä. Tapasimme sattumalta jonossa oululaisen perheen, joka oli juuri tullut Olhãoon. Vaikka porukkaa oli aika paljon, niin se jakaantui hyvin eri puolelle saarta ja rannat näyttivät oikeastaan hyvinkin väljiltä.

Jos rantalomaa haluaa, tämä on se paikka. Hienon hieno ja puhdas hiekka sekä puhtaat vedet. Lapsille aivan ihanteellinen hitaasti syvenevä ranta! Siellä se päivä kului aika sujuvasti.

Perjantaina 19.10.2018

São Brás de Alportel on hyvin tyypillinen algarvelainen pikkukaupunki: pittoreski historiallinen vanhakaupunki, keskiaikainen kirkko, pieni kasvitieteellinen puutarha. Kaiken kaikkiaan hyvin sievä ja talojen ulkonäön perusteella aika vauras pikkukaupunki, jossa reilu 10.000 asukasta. Eli sinne pikku päiväajelu. Kaupunki sijaitsee hiukan korkeammalla kukkulan laella ja sieltä on mainiot näköalat merelle. Alueella on paljon hedelmäpuu- ja oliiviviljelmiä, mikä ainakin osittain selittää alueen vaurautta.

Sieltä jatkoimme matkaa kauniiden kukkuloiden reunamilla kohti Moncarapachoa, jossa emme löytäneet tietä näköalapaikalle, joten se jäi kokematta. Sieltä edelleen Taviraan päivittäisille ostoksille. Taviran Continente on nimittäin kyllä tämän alueen yksi parhaimmista elintarvikekaupoista ellei paras.

São Brás de Alportel

Kaikista sääennusteista huolimatta – kaikki ennustivat sateita – tänään sää oli todella kaunis ja aika lämminkin, päivällä 23 astetta. Eilen sen sijaan oli varmaankin matkamme tähänastisin viilein päivä, vain 18 astetta korkeimmillaan ja yöllä vain 12 astetta. Syksy siis saapuu pikkuhiljaa tännekin ja vaikka päivällä on lämmintä, joskus jopa kuumaa, niin illalla auringonlaskun jälkeen ilma viilenee huomattavasti.

Kaikenmaailman herkkuja tulee valitettavasti syötyä harva se päivä, ne ovat niin hyviä. Yksi paikallinen herkku on ”Pastéis de Nata”. Se on hyvää!

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Lauantaina 20.10.2018

Lauantaimarkkinat Louléssa ovat myös Algarven alueella kokemisen arvoinen. Siellä on oikeastaan kolmet markkinat: kirpputori, jota kutsutaan myös mustalaismarkkinoiksi, artesaanitori ja maalaismarkkinat. Väkeä tulee laajalta alueelta ruuhkaksi saakka ja parkkipaikan löytäminen on joko onnenkauppaa tai sitten on jätettävä auto hiukan kauemmaksi.

Artesaaritori kiertää pitkin vanhan kaupungin kujia ja tarjolla jos jonkinlaista käsintehtyä korua ja tekstiiliä. Oikein kauniita tavaroita. Maalaismarkkinat on jotenkin suppeampi ja heikompi kuin Olhaossa, ja se samaan tapaan hallin ympärillä. Mutta väkeä todellakin on runsaasti. Ja tällä kertaa törmäsimme jopa kolmeen suomalaiseen pariskuntaan. Olivat ehkä tulleet rannikolta pistäytymään torilla.

Hiukan omaperäinen performanssi.

Sää näytti taas vaihtelevuutensa. Vielä aamulla ennusteissa oli sateenuhka koko päivälle, mutta päivästä muodostuikin oikein aurinkoinen, tosin hieman viileä päivä. Mutta miellyttävä kävelyilma vanhassa kaupungissa.

Kävimme vielä yhdessä syömässä paikallisessa ravintolassa, joka ulkoapäin ei paljoa luvannut, mutta ruoka oli aivan erinomaista. Toman ja Tarjan paikallistuntemus oli isoksi avuksi.

Ilman paikallista suositusta olisimme tuskin menneet tähän ravintolaan. Mutta kannatti.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Maanantaina 22.10.2018

Algarven rannikko on ehkäpä noin 30-40 km leveä kaistale alavaa ja kuivaa maata ja sen jälkeen kohoaa pieni vuoristoalue. Nämä kukkulat kiipeävät noin 500 metrin korkeuteen, paikoitellen jopa korkeammalle.

Taustalla tuulimyllypuisto.

Päiväajelu näille kukkuloille oli virkistävää. Luonto näytti parhaat puolensa ja ilma tuoksui puhtaalle metsälle. Tie on luonnollisesti kapea ja mutkitteleva, näköalat niin huikeat että välillä tekee tuskaa pitää silmät tarkasti tien mutkissa. Onneksi liikennettä oli tosi vähän ja saimme ajella aivan rauhassa. Ylätasangolle oli rakennettu tuulivoimapuisto, minkä hyvin ymmärtää, mutta näköaloja ne eivät paranna.

Puusto oli vaihtelevaa, alempana oli valtaisat korkkitammimetsät ja ylempänä taas eukalyptukset ja rannikkomännyt valtasivat alaa. Pehmeäneulanen rannikkomänty tuoksuu ihan valtavan hyvältä. Eikä ole ihme, ettei portugalilaisista viineistä löydy kierrekorkkeja, sillä korkkitammimetsiä näkyi aivan joka puolella. 

Puu kuoritaan muutaman sentin syvyydeltä alimpiin oksiin saakka.

Puista kuoritaan muutaman sentin verran kuorta pois ja se kuivatetaan. Tällaisia kuorikasoja näkyi monien talojen pihoilla. Mielenkiintoista, että puun kuorta otetaan pois tyvestä lähtien ensimmäiseen oksaan saakka. Näin ainakin nähtiin. Samaa puuta voidaan kuoria 10-12 vuoden välein ja korkkitammi saattaa elää jopa 150-250 vuotta. 

Korkista valmistetaan täällä vaikka mitä: naisten käsilaukuista ja vaatteista aina viinipullon korkkeihin. Tuotteita on myytävänä niin hienoissa boutique-liikkeissä kuin toreillakin.

Metsät tuoksuivat eukalyptukselle ja männylle.

Olipa kiva retki aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Tiistaina 23.10.2018

Sateinen päivä. Kävely halliin muuttui sateiseksi puolimatkassa, mutta tyypilliseen tapaan, sää muuttui iltapäivällä varsin lämpimäksi ja erittäin kosteaksi.

Kävely suola-altaiden ympäristössä on aina yhtä mukavaa. Samat linnut siellä ovat iltapalalla niin kuin joka ilta, mutta mukava niitä on katsella ja kuvata.

Flamingoja oli taas koko joukko, ja ovathan ne komeita lintuja. Ei siitä mihinkään pääse.

Keskiviikkona 24.10.2018

Luontopolku aivan Olhaon tuntumassa on jäänyt meiltä käymättä, mutta nyt lähdimme sinne heti aamusta. Päivä oli kaunis ja muuttui iltapäivällä vielä helteiseksi.

Sudenkorentoja parveili paljon kuin parhaimpana kesäpäivänä.

Luontopolku on noin 3 kilometriä pitkä ja kävelimme sen hiljalleen ristiin rastiin. Se ei ole oikeastaan mikään polku, vaan puisto, jossa risteilee erilaisia polkuja. Kasvillisuus näin syksyllä on tietenkin hyvin niukkaa, mutta muutamia kukkia näkyi edelleen ja monet kaktukset olivat juuri nupullaan. 

Reitti kulki rannikon tuntumassa ja lähellä isoja äyriäisviljelmiä. Äyriäisviljelmät ovat aika iso juttu: sitä tapahtuu jo noin 1000 ha alueella ja merkitsee jo noin 80 % koko Portugalin simpukoiden ja osterien viennistä. 

Puiston keskellä oli myös pieni makean veden lampi, jossa uiskenteli paljon erilaisia vesilintuja, tunnistimme ainakin heinäsorsan ja nokikanan. Puiston keskellä oli tutkimuskeskus ja sen toisella laidalla eläinten ”tapaturmaklinikka”.

Jalohaikara

Kävelyllä näimme useita jalohaikaroita, muutamia kahlaajia, kyyhkysiä, monia tuntemattomia pikkulintuja, viittoilijarapuja ihan laumoittain ja todennäköisesti harvinaisen sulttaanikanan, joka esiintyy juuri näillä seuduilla.

Mahdollisesti sulttaanikana.

Aivan rannan tuntumassa oli vanha Vaihtovesimylly, joka siis sai käyttövoimasta vaihtovesi-ilmiöstä, mikä täällä onkin aika iso.

Vaihtovesimylly.

Kävely oli todella virkistävä. Rannikkomännyt luovat aivan omanlaisen tuoksun ja tunnelman koko alueelle sekä antavat aina välillä viileän varjon auringonpaahteelle.

Lounas nautittiin Santa Luziassa, joka on erikoistunut mustekalojen pyyntiin ja tietenkin siitä valmistettaviin ruokiin. Taisi olla jo kolmas kerta, kun olimme samassa, mainiossa ravintolassa lounaalla. Ja söimme mustakalaa eri muodoissaan, tietenkin. Santa Luzia on todella elegantti kylä aivan Taviran kupeessa. Hauska tapahtuma: Toma  oli sattumalta näyttämässä asiakkaalleen Santa Luziaa ja näki meidät ravintolan terassilla. Taisivat asiakkaat hiukan olla ihmeissään.

Mustaa linguinipastaa mustekalaaa, katkarapuja ja sieniä. Grillattu mustakala, perunoita ja maissipaisto.

Kotimatkalla kävimme vielä Algarven korkeimmalla näköalapaikalla Montecarpachossa. Kapea ja edelleen kapeneva tie vei kukkulan laelle, jossa oli kaiken maailman linkkitorneja. Ajotie varsinkin alas tuntui hurjalta, kun mutkan takana ei ollut kuin tie ja reunasta jyrkkä pudotus kymmeniä metrejä alapäin. Onneksi muita autoja ei ollut menossa tai tulossa. Mutta näkymät Ria Formosaan olivat huikeat. Valitettavasti vain oli hiukan utuinen sää, eikä rannikon saaria juurikaan erottanut.

Hieno päivä.

Torstaina 25.10.2018

Algarvessa on aika vähän viinitiloja. Parhaimmat ja kuuluisimmat viinialueet ovat Lissabonin itäpuolella ja siitä etelään sijaitsevalla Alentejon  alueella tai sitten pohjoisessa Douron alueella. Toki viiniä valmistetaan ympäri Portugalin, mutta näiden alueiden viinit maistuvat meille parhaiten. Täällä Algarvessa niitä on aika vähän, mikä varmaan johtuu maaperästä, joka ihan rannikkoseudulla on kovin karua. Yksi todella kuuluisa tila on Albufeiran lähellä, Adega do Cantor, jonka omistaa Sir Cliff Richard. Tilan viinit eivät ole kuulemma kummoisia, joten sinne emme lähteneet, vaan menimme tutustumaan Tõrin kylässä sijaitsevaan Quinta da Tõr –nimiseen viinitilaan yhdessä Tarjan ja Toman kanssa. Tilan on pienehkö, noin 47 ha viiniviljelmiä ja he tuottavat noin 100.000 pulloa viiniä vuodessa, pääosin punaviiniä, mutta myös yhtä valkoviiniä ja kahta erilaista roséta. Tila on ollut viinitilana jo 1500-luvulta saakka.

Teimme pienen kierroksen katsomassa viinin valmistusta. Valmistus tapahtui isoissa 10.000 litran vetoisissa terästankeissa, punaviinin kypsytys ranskalaisissa tammitynnyreissä ja valkoviinin amerikkalaisissa tammitynnyreissä.

Maistelimme kaikkia viinilaatuja ja tykkäsimme niistä kovasti. Muutama pullo lähti mukaankin, maisteltavaksi ja kotiin vietäväksi. Hintahaarukka  5 € - 13,70 € välillä, suurin osa 5 € viinejä. Maistelun yhteydessä saimme paljon tietoa tilan viineistä ja tarjolla oli myös maittava tapas-valikoima. Lounasaika meni tässä oikein mukavasti.

Illalla kävimme vielä JazzCafessa aperitiivillä ja myös ihailemassa kaunista auringon laskua. Tänään se oli taas aivan poikkeuksellisen kaunis.

Illallinen syötiin jo perinteeksi tulleessa ”Sabores do Ria” –ravintolassa.

Tällä kertaa söimme alkuun paistettuja katkarapuja ja pääruuaksi mustekalaa ja merianturaa. Maistuis varmaan sullekin!

Tämän illan värisävyt olivat poikkeuksellisen kauniit.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Lauantaina 27.10.2018

Aika alkaa käydä vähiin ja lomapäivät loppumassa. Eilen perjantaina oli hyvin sateinen mutta lämmin päivä ja kävimme MAR Shoppingissa ostoksilla. Ostoskeskus on suuri ja sinne mahtuu paljon väkeä, mutta oli selkeä virhe lähteä sinne juuri perjantaina ja sadepäivänä, kun kaikki muutkin olivat ajatelleet samoin. Väkeä oli runsaasti ja jo parkkipaikan löytäminen suhteellisen läheltä oli jo tuskien takana. Mutta kuten sanottu, ostari on iso ja jotenkin se suuri väkimäärä sinne katoaa eikä ruuhkia juurikaan ollut. Ainoastaan Leviksen outletissä oli niin paljon väkeä, että farkut jäivät ostamatta.

Myynnissä maissin jyviä.

Lauantai on taas perinteinen toripäivä, jonne on aina mukava mennä, vaikka ei juuri mitään ostaisikaan. Tunnelma on siellä aina niin mukava. Tällä kertaa teimme muutamia tuliaisostoksia ja ostimme myös hiukan hedelmiä. Torilla tapahtuu usein myös kaikenlaista. Tällä kertaa esiintyi nuorten naisten joukko pukeutuneena kansallisasuihin laulaen ja soittaen. Kyselimme baarin tarjoilijalta asiaa ja hän kertoi heidän olevan valmistusvaiheessa olevia yliopiston opiskelijoita, jotka näin keräsivät rahaa valmistusjaisjuhliin. Hieno perinne.

Iltapäivällä täytimme vatsamme ”Terra i Mar” ravintolassa maukkaalla paellalla. Se oli hyvää ja iso – siitä olisi riittänyt parille muullekin.

Illalla alkoi kova pohjoistuuli, joka jäähdytti ilman 14 asteeseen.

Lisää kuvia löytyy tästä linkistä.

Sunnuntaina 28.10.2018

Aamu aukesi siniseen taivaaseen ja täydelliseen auringonpaisteeseen sekä kovaan pohjoistuuleen. Aamulämpötila oli poikkeuksellisesti vain 13 astetta ja parvekkeelle pohjoistuuli tuntui tosi kylmältä.

Uusia taloja rakennetaan koko ajan.

Päiväkävelyn aikana lämpö toki nousi 17 asteeseen ja aurinko tietenkin lämmitti tuulensuojaisissa paikoissa oikein mukavasti. Väkeä oli liikkeellä paljon vähemmän kuin yleensä, mutta kuitenkin ihan vilkasta oli keskustassa.

Vanhempia taloja korjataan.

Olhão on muuttunut näiden 4 vuoden aikana aika paljon. Taloja korjataan koko ajan ja uusia talojakin rakennetaan sortuneiden tilalle. Turistien määrä täytyy olla moninkertainen verrattuna 4 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen. Useita turistibusseja seisoo jonossa keskustan parkkipaikan tuntumassa näin viikonloppuisin, muutama bussi on jo parkkeerannut tänne meidän talon edustan parkkipaikalle. 

Paljon kauniita julkisivuja

Keskustan kahviloissa on jatkuvasti väkeä ja lauantaisin tori ja halli luonnollisesti vetävät ihmisiä. Turisteja ei ole pelkästään niistä perinteisistä maista kuten Englannista, Ranskasta, Hollannista, Belgiasta ja Saksasta, vaan tietenkin naapurimaasta Espanjasta ja paljon muualta Portugalista.

Isot kattoterassit lienevät vanhaa maurilaista perua.

Olhãossa asuu kuitenkin paljon tavallisia portugalilaisia ja kaupunki on oikeasti varsin aito, autenttinen ja omaperäinen, paikoitellen aika rosoinen ja omassa rosoisuudessaan varsin viehättävä. 

Yksi mieliravintoloistamme.

Täältä onneksi puuttuu pönöttävä rikkaus ja sen laadun ihmiset. Vaikka rannassa välillä haisee, niin kaikki muu taas vastapainona kääntää vaa’an takaisin. Me tykätään tästä paikasta.

Maanantaina 29.10.2018

Algarven länsipuoli on jäänyt valitettavan pienelle huomiolle. Tälläkin reissulla on pitänyt jo useasti lähteä katsomaan niitä alueita, mutta niin se lähteminen vain jäi toiseksi viimeiseen päivään.

Sää oli komean aurinkoinen, mutta viileä (aamulla 11, päivällä 17 astetta) ja tuulinen, joten ihan sinne etäisimpään kulmaan, Sagresiin asti ei lähdetty, vaan Lagosiin, jota meille on kovasti kehuttu.

Lagos on reilu 30.000 asukkaan kaupunki Portimaon länsipuolella. Se on oikein kaunis kanavien ja joen rannalle noussut kaupunki, jolla on myös surullisen kuuluisa maine orjakaupan keskuksena joskus 1400-luvun puolivälissä.

Nykyisin Lagos on aika tavalla turistien kansoittama, mutta se tarjoaa paljon nähtävää, kauniita rakennuksia, kirkkoja, komea kauppahalli ja vanha historiallinen keskusta kokonaisuudessaan. Historiallinen keskusta on jonkinlaisella kukkulalla ja kapeat kadut menevät ylös ja alas. Keskustaan tutustuminen käy todella hyödyllisestä liikunnasta. Kadut ovat siistit ja monet niistä pelkkiä kävelykatuja. Se on myös täynnä pikkukauppoja, turistiroinasta hienoihin putiikkeihin.

Historiallinen keskusta oli aikoinaan muurien ympäröimä, mutta tällä hetkellä muurista on enää palasia jäljellä. Jo roomalaiset rakensivat muurin, mutta sittemmin sitä ovat muokanneet niin arabit kuin kristitytkin. Rantakadun päässä on Forte da Ponta da Bandeira –linnoitus, joka rakennettiin 1690 kaupungin suojaksi merirosvoja ja espanjalaisia vastaan.

Hiekkaranta on yksi Algarven komeimpia, mutta vielä hienompia ovat rannikon rantatöyräät, jotka loistavatokran värisinä ja ovat jyrkkiä ulottuen useiden metrien ja jopa useiden kymmenien metrien korkeuteen. Rannoilla on paljon luolastoja, jonne pääsee veneellä tutustumaan. Tällä kertaa me emme menneet, vaan katselimme maisemia tukevasti maan kamaralta.

Saimme kaupungista varsin positiiviset tuntemukset. Kaupungissa oli iloinen ja dynaaminen meininki. Lounaalla tutustuimme viehättävää Lontoossa asuvaan intialaiseen pariskuntaan, joiden kanssa juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Tällaiset kohtaamiset ovat ehdottomasti matkustamisen parasta antia.

Tiistaina 30.10.2018

Viimeinen päivä täällä haavaa Algarven rannikolla. Pakkaamista ja auton luovutusta, siitä tämä päivä koostui.

Olemme olleet 4 viikkoa täällä ja asettautuneet hyvin tähän kylään. Asuntomme on valtavan mukana ja joskus välillä on ajatellut, kuinka mukava tällainen asunto olisi ”kotonakin”: toimiva keittiö, iso olohuone, jossa parveke merinäköalalla, kaksi makuuhuonetta, jossa kummassakin oma kylpyhuone. Lattiat parkettia –aika harvinaista näille seuduilla- , kylppärit täysin kaakeloitu ja katolla vielä uima-allas. Kyllä, sellainen kelpaisi hyvin ja hienosti ilman sitä uima-allastakin. Mutta ei auta, tavarat taas kasaan ja pakkaamaan. Jostain syystä tavaramäärä on tässä 4 viikon aikana kasvanut ja ahtaminen matkalaukkuun tuottaa hiukan enemmän huolta, mutta onnistuu.

Olemme kahdesti vuokranneet auton Centauro autovuokraamosta, josta on pelkästään positiivisia kokemuksia. Automme oli lähes uusi, vain 8000 km ajettu, ja todella mainio Nissan Micra uusinta vuosimallia. Se oli siisti ja kaikki toimi mainiosti. Parasta on se, että heidän ns. premium-hinta sisältää kaiken mahdollisen ja se on sitten se hinta. Siihen ei tule mitään päälle ja kasko kattaa oikeasti kaiken. Tosin onneksi emme ole päässeet sitä testaamaan. Vaikka niiden toimisto sijaitsee jonkin verran lentokentän ulkopuolella, niin se ei oikeastaan haittaa, sillä shuttle-bus kulkee koko ajan lentokentän ja toimiston väliä. Ongelmaksi muodostuu tilanne, jos koneen lähtö on aikaisin aamulla ja toimisto aukeaa vasta klo 7.00. Mutta mekin päätimme luovuttaa auton jo edellisenä päivänä, joten ongelmaa ei syntynyt. Suosittelemme lämpimästi Centauron palveluksia.

Illalla kävimme vielä syömässä tutussa italialaisessa Pizza na Pedra –ravintolassa, joka on todella elegantti hieno ravintola. Söimme alkuruuaksi sinisimpukoita ”heidän tapaansa” ja se oli kyllä mielettömän hyvää. Otimme alkuruuan puoliksi, niin kuin täällä on usein tapana; alkuruuat ja usein jälkiruokakin jaetaan parin kesken. Spaghetti hietasimpukoiden kera ja Eevan carbonara olivat todella mainioita. Tämä on hyvä ravintola, jonne menee aina mielellään.

Tiistaisin monet ravintolat ja viinibaarit ovat kiinni, joten JazzCafé jäi ”hyvästelemättä”, mutta ehkäpä me vielä sinne suuntaan menemme uudelleen…

Keskiviikkona 31.10.2018

Aamulla aikaisin ylös ja viimeiset pakkaukset. Eduarda hoiti meille kuljetuksen kentälle. Odotimme taksia, mutta meitä tulikin kuljettamaan komea nuori mies hienolla Mersulla. Ihan tällaista emme todellakaan odottaneet, mutta olihan se hienoa. Hinta oli kuulemme meille erikoisetuna Eduardan vuoksi eli noin sama kuin taksilla. Hienoa!

Aamuaurinko oli kaunis! Toisella puolella näki auringon nousun ja toisella puolella vielä itäpuolen kauniit sini-violetit sävyt. Oli se hienoa, jäipä hyvä kuva muistiin.

Matka Transavialla Amsterdamiin oli kyllä kokemus, jota emme halua kokea uudelleen. Se on varmaan samanlaista kuin millä tahansa halpalentoyhtiöllä, mutta se vastenmielisyys alkaa jo lentokentällä jonottaessa checkkaukseen, sillä heillä ei ollut on-line chekkausta. Kone on viimeistä paikkaa täynnä ja istuimet ovat kapeita, ja käytävä tosi kapea. Perinteisen Boeing 737 runko on kavennettu ja pidennetty, mutta istuimia on yhtä paljon leveyssuhteessa. Jalkatilaa on todella vähän. Epämiellyttävää. Lisäksi jokainen vesipullokin maksaa, maksoi muuten 2,80 €, mikä portugalilaiseen hintatasoon on todella kiskurihinta.  Ja kun kone menee Amsterdamiin, se on täynnä hollantilaisia, jotka eivät ole maailman hiljaisempia…

Amsterdamista Helsinkiin meni jo mukavammin, koska oli hiukan enemmän tilaa. Mutta kuten sanottu, ensi kerralla olemme vielä tarkempia konevalintojen kanssa. Pimeään ja sateiseen Helsinkiin päästiin kuitenkin jo aikataulun edellä.

Kaiken kaikkiaan, olipa hieno syysretki.