Keski-Euroopan kevät kutsuu

Jokakeväinen halu lähteä Keski-Euroopan maanteille on tänä vuonna hiukan myöhässä ja vasta nyt lähdemme pikku reissullemme.

Tällä kertaa matkamme vie ensin Offenbachin kautta Koillis-Ranskan Metziin, jonne pysähdymme muutamaksi päiväksi. Monien vuosien ajan olemme ajelleet Metzin ohi ja aina ihailleet Metzin komeaa tuomiokirkkoa, joka näkyy hienosti myös kaupungin ohi kulkevalle moottoritielle. Nyt päätimme lähteä katsomaan, miltä se tuomiokirkko oikeasti näyttää ja miltä itse kaupunki näyttää.

Sieltä jatkamme matkaan pari sataa kilometria pohjoiseen ja jäämme Moselin etelärannelle Cochemin kohdalle vielä viikoksi. Cochem on meille periaatteessa tuttu kaupunki, sillä olemmehan yöpyneet siellä aina Etelä-Ranskasta tullessamme. Mutta Moselia emme ole tutkineet kunnolla yli 10 vuoteen, emmekä käyneet sen monilla viinitiloilla. Nyt aiomme tehdä sitäkin. Olemme tilanneet aina silloin tällöin viiniä Goebels- Schleyerin viinitilalta ja nyt aiomme käydä itse tilalla katsomassa ja maistelemassa hivenen muitakin kuin meidän tilaamiamme viinejä.

Kiva lähteä ja toivottavasti säät suosivat. Nyt näyttää siltä, että lämpimin kevät oli ja meni ja  ensi viikko näyttää hiukan viileämmältä. Mutta kyllä siellä lehdet on puissa ja ilma muutenkin kesäisempää kuin täällä. Ja parsa-aika on parhaimmillaan!

Lisää juttua ilmestyy omalle sivulle ”Keväinen Keski-Eurooppa 2018”.

Sähköpyörän hankintatuki tyrmättiin

Liikunta eri muodoissaan on jokaiselle tärkeää, eritoten jo ikääntyville senioreille. Pyöräily yhtenä liikunnan muotona monipuolistaa ja aktivoi  ikääntyvien ihmisten liikuntatarpeita.  Ikäihmisten liikunnan lisäys  toisi siihen investoidut varat nopeasti takaisin säästyneinä sairauskustannuksina.

Vanhemmatkin ihmiset pyöräilisivät enemmän, mutta monet sydän- ja keuhkosairaudet mm. astma estävät pyöräilyharrastuksen, koska yksinkertaisesti ei jaksa polkea pitkiä ylämäkiä. Tähän ongelmaan sähköavusteinen polkupyörä antaisi oivan avun. Sen avulla pyöräilystä tulisi nautittava liikuntamuoto.

Mutta useimmille eläkeläisille nykyisten sähköavusteisten pyörien hinta on aivan liian korkea. Kohtuullisen hyvän sähköavusteisen pyörän hinta vastaa keskimääräisen eläkkeensaajan bruttokuukausieläkettä.

Ministeri Bernerin tekemä aloite valtion tuesta sähköpyörän hankintaan sai kuitenkin valitettavan paljon ja yli puoluerajojen vastustusta. Keskustelu vietiin hyvin nopeasti koskemaan vain työmatkakäyttöä ja se sai heti useat poliitikot vastustamaan hanketta, puhuttiin mm. fillarikommunismista. Edes vihreät eivät lähteneet tukemaan hanketta.  Mutta kukaan ei ottanut esille yhä kasvavaa ikäihmisten joukkoa, joka haluaisi liikkua monipuolisesti. Meitä on jo nyt noin 1,4 miljoonaa.

En ymmärrä tätä voimakasta vastustusta. Miksi ajatus tyrmättiin välittömästi. Yhtään kunnollista tai järkevää vasta-argumenttia ja perustelua en ole kuullut. Vai oliko kyseessä pelkästään yhteinen antipatia ministeri Berneriä ja hänen ”kummallisia ehdotuksiaan” vastaan.

Monissa muissa Euroopan maissa sähköavusteiden pyörien hankintaa tuetaan. Ruotsissa tuki on 25 % hankintahinnasta, Oslossa tuki on 500 euroa ja Pariisissa 200 euroa, jota ollaan korottamassa 400 euroon.  Miksiköhän? Siksi, että saataisiin kansa, myös varttuneempi väki pyörän satulaan ja liikkumaan. 

Sähköpyörien hankintatukeen oli alustavasti varattu 16 miljoonaa euroa, joka on sama summa kuin mitä esim. Stora Enso saa vuosittaista yritystukea. Stora Enson tulos kuitenkin on reilu 600 miljoonaa euroa. 16 miljoonan yritystuen poisto heiltä ei vähentäisi yhtiön tulosta kuin 2,5 %. Vastaavia yritystukia maksetaan vuosittain 6 – 8 miljardia euroa. Eli pyörien hankintatuen rahoituksesta ei todellakaan ollut kyse, rahoitus olisi saatu helposti ottamalla pienen pieni osuus pois yritystuista.

Sähköautojen hankintaa tuetaan ja sitä pidetään hyvänä ja tavoiteltavana asiana ,mutta sähköpyörien hankintaa ei tueta. Miksiköhän? Eikö se ole tarpeeksi hienoa ja tavoiteltua?

Kevät tulee vihdoinkin

Tänä vuonna talvi on tuntunut poikkeuksellisen pitkältä. Lunta on tullut paljon, takapihalla ja terassilla on edelleenkin pakkautunutta lunta hyvin reilusti. Mutta kevät tulee kuitenkin.

Ensimmäiset pihatyöt alkoivat tällä viikolla. Sunnuntaina 8.4 leikkasimme omenapuut ja tänään levitimme kalkkia koko piha-alueelle, yhteensä 20 kg. Mutta tuntui siltä, ettei sekään ihan riittänyt, vaan 10 kiloa on vielä levitettävä. Etupihalta leikkasimme myös ruusuangervopensaat ”alas” eli noin 10-15 cm korkuisiksi. Rusakot ovat syöneet viereiset rinneangervot latvoista, joten täytyy vielä miettiä, leikattaisiin ne myös kokonaan alas.

Rusakot ovat muutenkin rellestäneet meidän pihallamme enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Papanoita löytyy ihan pihalta ja puutarhasta monesta eri paikasta. Erityisen hyvin ne ovat viihtyneet vadelmapensaiden luona sekä ruusupenkissä. Kummassakin paikassa heillä on ollut ateria suoraan edessä eli niin vadelmapensaat kuin ruusutkin on järsitty aika pahasti. Myös orapihlaja-aidan nuoret versot ovat olleet selvästi makoisia. Ensi vuonna on suojaus tehtävä paljon paremmin. Omenapuut ja jalokuuset sekä nuori luumupuu suojattiin paremmin ja ne ovat säilyneetkin hyvin.

Pieniä elonmerkkejä näkyy jo penkeissä. Etupihalla näkyy pieniä kukan alkuja ja raparperissa on hauskan näköinen nuppu. Sireenissä on paksut silmut ja ne aukeavat kyllä ensimmäisenä kunhan aurinkoa ja lämmintä riittää.

Hienoa kun on päässyt pihatöiden alkuun!