OMA KOTISEUTUNI

Olimme kuuntelemassa Kotiseutuyhdistyksen toiminnanjohtajan esitelmää teemalla ”kotiseutu kuuluu jokaiselle”. Esitelmän jälkeen jäin itse miettimään omaa kotiseutuani ja mikä niistä monista paikoista on lähinnä omaa sydäntäni.

Mikä se oman kotiseudun määritelmä sitten lienee? Merkitseekö se, missä on syntynyt ja viettänyt lapsuutensa vai se missä on nyt vai se missä on viettänyt suurimman osan elämäänsä. Onko se rationaalinen vai emotionaalinen. Ja voiko kotiseutuja olla monta, hiukan siitä riippuen, kuka kysyy ja missä yhteydessä.

Oma kotiseutukysymykseni on vaikea määritellä.

SATAKUNTA. Jos lähdetään ihan perheen juurista, niin isäni suvun puolelta olen tukevasti satakuntalainen. Isäni suvun juuret yltävät, niin pitkälle kuin olen päässyt tutkimaan, nimenomaan Satakuntaan. Suku on pysynyt lähes samoilla sijoillaan koko historiansa ajan.

KANNELJÄRVI. Jos taas lähtökohtana on äitini sukujuuret, niin ne ulottuvat taas Karjalan kannakselle, Kanneljärvelle ja Uusikirkolle, josta se suku on kotoisin.

Näistä kahdesta linjasta tunnen olevani enemmän karjalainen kuin satakuntalainen, mutta kumpaakaan en täydellisesti tunne omakseni.

KAUVATSA. Vietin lapsuuteni ja nuoruuteni Kauvatsalla, joka liitettiin Kokemäkeen 1960-luvun lopulla. Olenko siis kauvatsalainen vai kokemäkeläinen? Siihen on helppo vastata: ehdottomasti kauvatsalainen, sillä lähdinhän sieltä pois ennen kuin Kauvatsan ja Kokemäen yhdistäminen tapahtui. Ja emotionaalisesti en millään muotoa tunne Kokemäkeä edes kotipitäjäkseni.

HELSINKI. Muutin Helsinkiin jäädäkseni sinne yli 50 vuotta sitten. Aluksi asuin hetken veljeni kanssa Maunulassa, sen jälkeen muutin Lapinrinteelle. Lapinrinteen opiskelija-asunnosta jouduin pois aina kesäisin ja yhtenä kesänä asuin Krunikassa Mariankadulla ja toisena kesänä Luotsikadulla Katajanokalla. Asuin jonkin aikaa myös Arkadiankadulla, kunnes sitten ensimmäinen yhteinen kotimme löytyi Kalliosta Porvoonkadulta. Sieltö muutimme Laajasaloon Jussaarenkujalle, josta parin vuoden kuluttua Niemenmäkeen Niemenmäentielle, jossa asuimme parissakin eri osoitteessa.

FRANKFURT AM MAIN. Niemenmäestä muutimme puoleksitoista vuodeksi Saksaan Frankfurtiin ja sielläkin asuimme kahdessa eri paikassa, Hainerwegillä ja Grosser Hasenpfadilla.

Saksasta muutimme takaisin Suomeen Niemenmäkeen, jossa asuimme vielä taas noin puolitoista vuotta.

JYVÄSKYLÄ. Jyväskylään muutimme, tälläkin kertaa työni vuoksi. Asuimme Taidepolulla, mukavasti kävelymatkan päässä keskustasta ja Jyväsjärven rannalla.

HELSINKI. Kahden ja puolen vuoden kuluttua muutimme takaisin Helsinkiin. Asuimme ensin Veräjämäessä Veräjämäenpolulla 11 vuotta ja sen jälkeen muutimme Oulunkylän puolelle Teinintielle, jossa vierähti 13 vuotta. Sieltä muutimme Viikkiin, jossa asuimme seuraavat 8 vuotta.

TUUSULA. Muutimme Viikistä ”maalle” Tuusulaan, Hyrylään, jossa nyt olemme asuneet viisi vuotta. Kovasti uskon, ettei tämäkään jää meidän viimeiseksi kodiksi.

Ai niin, se minun kotiseutuni. Jaa-a. Kyllä itse koen olevani kovasti ”junantuoma” helsinkiläinen. Olen asunut siellä lähes 50 vuotta ja henkinen kotini on ehdottomasti siellä.