Tuusulan Asuntomessut 2020

Muutimme Tuusulaan reilu 3 vuotta sitten Helsingistä, jossa olimme asuneet koko elämämme. Kynnys muuttaa pois Helsingistä oli korkea, mutta Helsingin läheisyys, Tuusulan kaunis luonto ja asumisen rauhallisuus vetosivat meihin niin paljon, että muutimme Tuusulaan elokuussa 2012, silloin kun kesä ja luonto näyttivät parhaat puolensa. 

Kun nyt olemme asettautuneet tänne Lahelanrinteeseen ja ensi-ihastumisen aika on ohi, niin moni asia mielestämme kaipaisi kohennusta tai selkeää asennemuutosta toimenpiteineen Tuusulan kunnan päättäjiltä.

Asuntomessujen tulo Tuusulaan vuonna 2020 on nyt  viimeistä sinettiä vaille totta. Suunnitelmat tuntuvat hyviltä ja hienoilta, kunta saa tällä projektilla todennäköisesti ja toivottavasti lisää vetovoimaa. Mutta kolikolla on myös toinenkin puoli.

Lahelanrinteessä järjestettiin Suomen ensimmäiset asuntomessut. Aluetta pidettiin silloin varsin edelläkävijänä ja Tuusulan ehdottomana vetonaulana. Nyt lähes 50 vuotta myöhemmin alue alkaa rapautua. Ympäröivä luonto on hoitamatonta, osin jopa ryteikköä. Kadut ja kävelytiet ovat paikoin hyvin huonossa kunnossa. Sadevesiviemäröinnin puuttuessa isot hoitamattomat ojat luovat nuhjuisen tunteen.

Kun Rykmentinpuistoa nostatellaan Tuusulan uudeksi helmeksi, niin samalla voitaisiin valmistautua viettämään Lahelanrinteen 50 vuotisjuhlia ja juhlistaa myös Suomen Asuntomessujen 50-vuotista historiaa. Alue voitaisiin ”päivittää” hyvään ja esittelykelpoiseen tilaan, kohentaa ympäröivä luonto ja puistoalueet sekä samalla kertoa monia hienoja tarinoita, miten ihmiset ovat viihtyneet täällä koko tämän ajan. Täällä nimittäin asuu vieläkin aika merkittävä joukko alkuperäisiä asukkaita.

Uskon, että monet alueen asukkaat, kansalaisjärjestöt kuin myös Suomen Asuntomessutkin lähtisivät projektiin innolla mukaan. Nyt vain tarvitaan Tuusulan kunnan päättäjiltä hyvää asennetta tunnistaa Tuusulan keskusta-alueen ”puutarhakylien” erinomaisuus uusien projektien ohella.

Portugalin lämpö on ollut aika viileä

Tämänkertainen kevätmatkamme on ollut eräänlainen testimatka. Halusimme kokea, minkälainen Etelä-Portugalin talvi on niin lämmön, luonnon kuin elämisenkin suhteen. Ja vastauksia saatiin moniin kysymyksiin.

Sää. Sää on ollut kaikkea mahdollista, mutta pääsääntöisesti aurinkoista ja tuulista. Aurinko on paistanut joka päivä, jopa niinä päivinä, kun on satanut. Aamu valkenee täällä noin 7 aikaan ja aurinko laskee puoli seitsemän aikaan eli päivän pituus on miltei 12 tuntia. Auringosta olemme nauttineet kovasti ja sen huomaa punaisista poskista ja hiukan kärähtäneestä nenästä. Sateesta olemme joutuneet kärsimään vain kolmena päivänä, kahtena ensimmäisenä ja tänään. Sade on täällä tyypillisesti lyhyt ja aika kova, niin kuin tänään. Se ei kestänyt tuntiakaan, mutta sinä aikana vettä tuli todella runsaasti. 
Tuuli on täkäläinen ilmiö. Lähes joka päivä tuulee, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta tuuletonta ei juuri koskaan. Tuuli on ollut kovimmillaan myrskylukemissa eli lähes 60 km/h ja heikoimmillaankin noin 10 km/h. Viime päivinä tuuli on puhaltanut pohjoisesta tai lännestä ja se on viilentänyt ilman koleaksi, vaikka auringossa olisikin parinkymmenen asteen verran lämmintä.

Luonto. Luonto on kauniin karua. Kymmenen päivän aikana vihreys on vallannut maiseman ihan kokonaan. Monet kukat kukkivat jo, osa kukista on ehtinyt jo lakaistuakin. Juuri tällä hetkellä sitrushedelmät kypsyvät ja päivittäin syömmekin todella maukkaita ja makeita mandariineja ja appelsiineja. Kirsikkapuut alkavat pikkuhiljaa kukkia, olisivat jo kukkineet, mikäli olisi ollut hiukan lämpimämpää. Lisäksi täällä on paljon oliivipuita ja eukalyptuspuita. Ja palmuja. Koko rannikko on täynnä kauniita palmurivistöjä.
Rannikko on hyvin alavaa, mutta reilun parinkymmenen kilometrin päässä pohjoiseen nousee vuorijono.
Oma hienoutensa on luonnonsuojelualue Ria Formosa. Se on ulottuu Vila Real Santo Antoniosta Faroon saakka eli noin 60 km:n vyöhyke, peräkkäisiä saaria ja matalikkoja, kauniita hiekkarantoja. Alue on varsinkin vesilintujen pesimäaluetta ja linnusto täällä onkin varsin laaja. Samoin kala- ja äyriäiskanta on hyvä. Olemme koko aikana syöneet vain kahtena kertana jotain muuta kuin meren antimia. Ne ovat todella maukkaita, ne on valmistettu hyvin ja ne ovat todella tuoreita. 
Luonto on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. "Filmiä on palanut" aika runsaasti. Aika voimakas nousu-ja laskuvesi on vielä hauska lisä luonnon seuraamisessa.

Eläminen. Eläminen turistina on täällä varsin helppoa. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja varsinkin täällä turismin kehdossa kaikki puhuvat englantia, jopa torimyyjät ja tienvarsimyyjät ainakin ymmärtävät englantia. Hinnat ovat erittäin edulliset verrattuna Suomen hintatasoon. Elintarvikkeet suurelta osin jopa puolet halvempia, kalan hinta on ällistyttänyt todella. Kallein hinta on ollut 12 euroa/kilo. Sillä hinnalla Suomesta ei saa kuin silakoita. Mutta liha, vihannekset, juurekset jne., helposti noin puolet halvempaa kuin meillä kotona. Tämä sama heijastuu tietenkin myös ravintolahintoihin, mutta myös muutenkin yleiseen hintatasoon. Eli eläminen on edullista ja aika helppoa. Mutta jotta tästä saisi enemmän irti, niin portugalin kieli pitäisi saada kuitenkin edes hiukan haltuun. Vaikka ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja puhuvat englantia, niin paljon jää kokematta, kun ei osaa kieltä lainkaan.
Me asumme pienessä kylässä Cabanas de Tavirassa, joka on näin talviaikaan eräänlainen "eläkeläisghetto". Täällä on paljon -suurin osa- eri maalaisia eläkeläisiä. On paljon brittejä, mutta myös saksalaisia, ruotsalaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia. Kesäaikaan profiili muuttuu ihan kokonaan, kun eläkeläiset menevät kesäksi kotimaihinsa ja paikan valtaavat rantaelämän palvojat. Tämä on kesäkausina kuulemma tosi turvoksissa ja joka paikkaan pitää jonottaa. Ei kuulosta hyvältä.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö tapahtuu aina perjantaisin, jolloin tänne saapuu joukoittain espanjalaisia viikonlopun viettäjiä. Heitä on tosi paljon ja silloin ravintolat ovat aina ihan täynnä.

Testinä tämä reissu oli hyvin opettavainen ja kuka tietää, vaikka tulisimme uudelleen. Mutta ehkä muutamaa viikkoa myöhemmin. Naapurikaupunki Tavira on selvästi jo eloisampi ja mukavampi, puhumattakaan Olhaosta, jonne täältä on matkaa kolmisenkymmentä kilometria. Siellä voisi ajatella olevansa jo muutaman viikon ajan.