Muutimme aika tasan 10 vuotta sitten Tuusulaan, Lahelanrinteeseen
Helsingin Viikistä. Hyppäys oli aika iso, sillä olimme koko yhteisen elämämme
ajan asuneet Helsingissä, paria noin 2 -3 vuoden poikkeusta lukuun ottamatta,
jolloin asuimme Saksassa Frankfurtissa ja Jyväskylässä. Helsingissä olimme
asuneet lähes aina esikaupunkialueella, Laajasalossa, Niemenmäessä,
Veräjämäessä, Oulunkylässä ja viimeksi Viikissä. Mutta aina kuitenkin Kehä I
sisäpuolella. Nyt muutimme reilun 30 kilometrin päähän Tuusulaan.
Vastasiko muutos tavoitteitamme?
Kun me molemmat jäimme eläkkeelle eikä meillä ollut mitään
kesänviettopaikkaa, niin asuminen omakotitalossa houkutteli. Olimme Viikissä jo
aloitelleet pientä viherpalstan pitämistä ja samanlainen pienen ryytimaan
pitäminen omalla tontilla viehätti myös. Emme kuitenkaan halunneet liian
kauaksi Helsingistä, joten siinäkin mielessä Tuusula sopi hyvin, sillä
Lahelanrinne on vain noin 20 minuutin automatkan päässä Käpylästä.
Ostamamme talo oli rakennettu jo 50 vuotta sitten, mutta se
oli lähes täydellisesti saneerattu vuosituhannen vaihteessa. Mutta omakotitalo
on aina omakotitalo ja perustukset oli rakennettu jo 1970, joten aina löytyy
ehostamisen ja korjaamisen paikkoja. Omakotitalossa saa tottua vasaran, ruuvarin,
sahan ja lapion käyttöön, ja valitettavasti tällaiseen emme olleet tottuneet.
Monet asiat kuitenkin oppii, jos ei kerralla niin useamman kerran jälkeen, ja
onneksi on olemassa kotitalousvähennys, jolloin monista kotiin ostetuista
palveluista saa veroetua.
Lahelanrinne oli Asuntomessujen ensimmäinen messukohde. Lehdistö
kirjoitti asiasta mm. näin:
”Ensimmäiset messut järjestettiin Tuusulassa, lähellä
Helsinkiä, koska asunnoille oli pääkaupunkiseudulla kysyntää ja messuille
löytyi myös rahaa, rakentajia ja yleisöä.
Paikallislehti Keski-Uusimaa uutisoi Tuusulan
Lahelanrinteen messuista 7.3.1970 seuraavasti: ”Asuntonäyttely on
olosuhteissamme uudentyyppinen pientalojen ja asuntojen näyttely Tuusulan
kunnan Hyrylän kylässä, joka ennakkotietojen mukaan on hyvää vauhtia
rakentumassa kaupungiksi.”
Tasakatot ja kattoikkunat
tulivat
Ajan henki oli 1970-luvulla se, että rakennettiin
tavallisille perheille kohtuuhintaisia asuntoja. Sen kokoisia unelmia, että ne
on mahdollista saavuttaa.
Messualueelle rakennettiin tuolloin puusta ja tiilestä
omakoti- ja rivitaloja, joissa oli asuinneliöitä keskimäärin sata. Kuuden
hehtaarin alueelle nousi 66 asuntoa, joista näyttelykohteita oli 39.”
Talot olivat pääasiassa yksikerroksisia. Uusinta uutta
olivat tasakatot ja kattoikkunat. ”Tasakatolta ei tarvitse pelätä lumen
tippuvan niskaan”, mainostettiin lehdissä.
Arkkitehdit olivat piirtäneet taloihin tyylikkäitä ja
valoa sisään tuovia kattoikkunoita, mutta messuilla kävijät pähkäilivät, miten
ne pestään. Tasakattojen kanssa tuli sittemmin tenkkapoo lumikuorman kanssa.
Tontit olivat totuttua pienempiä. Tuhannen neliön sijaan
messualueen tontit olivat 700-neliöisiä.
Myös sisustusmateriaaleissa jatkui tavallisten
kansalaisten lompakolle sopiva linja. Oli lastulevyä, muovi- ja kokolattiamattoja
sekä pesutiloissa solumuovitapetteja.
Suurin osa taloista oli paikalla rakennettuja, mutta
Tuusulassa esittäytyivät myös teollisen rakentamisen airuet, elementtitalot.
Niiden moderneinta ja näyttävintä linjaa edustivat arkkitehtien suunnittelemat
talotyypit nimiltään Bungalow ja Domino. Monet maaseudulta
tulleet messuvieraat näkivät ensi kertaa elämässään pilarien päällä seisovia,
puurakenteisia bungaloweja, eikä niitä
taajamissakaan vielä ollut.
Todellista unelmaa monille edusti varmasti se, että messualueelle
rakennettiin paitsi talot myös kadut, viemärit, valaistus ja puistot valmiiksi.
Helikopteri lennätti messuvieraita maksua vastaan, Niilo Tarvajärvi juonsi Laatikkoleikkejä messulavalla.
Ehkäpä paras pr-valtti messuille oli presidentti Urho
Kekkosen vierailu. Kekkonen istutti puun ja hauskuutti
yleisöä esittelemällä erilaisia lapioon nojaamisen tapoja ja tyylejä.
Lahelanrinne on käynyt läpi ison muodonmuutoksen viidessäkymmenessä
vuodessa
Tasakattoiset talot
ovat jo varsin harvinaisia, vain alle 5 kpl on alkuperäisessä kuosissa. Taloja
on nyt enemmän kuin alueelle silloin rakennettiin ja lähes kaikkia taloja on
korjattu. Vaikka tontit ovat pääosin aika pieniä, niin siitäkään huolimatta
täällä ei ole ahtautta. Alueen asemakaava on suorakaiteen omainen, mikä nykyajattelun
mukaan saattaa olla hiukan tylsä, mutta tuo kuitenkin alueelle selkeää
järjestystä.
 |
Saniaisentie |
Todellista unelmaa
edustavat puistot ovat jääneet rakentamatta tai hylätty käytöstä.
Lahelanrinteen ainoa puisto ja lasten leikkipuisto on hylätty noin 6-7 vuotta
sitten ja leikkipuiston paikalla kasvaa varpua ja koiranputkea. Puisto, jossa
aikoinaan pelattiin jalkapalloa ja jossa järjestettiin yhteisiä kesäjuhlia, on
pelkkää soraa.
Katujen reunaa koristavat
sadevesiojat, jotka ovat enemmän ja vähemmän hyvässä kunnossa. Sadevesiviemäreitä
ei ole kuin alueen sisääntulokadulla, Lähteentiellä. Kadut ovat aika huonossa
hapessa eikä jalkakäytäviä tietenkään ole.
 |
Valkovuokontie |
Hiukan on sellainen olo,
että Lahelanrinne on jäänyt muiden kehitysalueiden kuten Rykmentinpuiston
jalkoihin.
Tuusula on pikkukunta hyvine ja
huonoine puolineen
Tuusulassa on 40.000
asukasta ja kunta leviää laajalle alueelle. Kunnassa on kolme merkittävää
keskusta: Hyrylä, Jokela ja Kellokoski. Hyrylässä ja sitä läheisesti
ympäröivillä asuinalueilla asuu valtaosa koko Tuusulan asukkaista. Tuusula on
ehdottomasti maaseutuvaltainen, täällä on laajoja pelto- ja metsäalueita.

Luonto on lähellä
lähes joka kolkassa. Luontopolkuja löytyy mm. Sarvikallion ja Seittelin alueilta,
Ruotsinkylän tutkimusmetsässä on useita mielenkiintoisia luontopolkuja.
Tuusulanjärvi Etelä-Tuusulasta Järvenpäähän avaa kauniita maisemia ja
kiinnostavia näköaloja. Valitettavasti vain Tuusulan puolella lähes kaikki
rannat ovat yksityisessä omistuksessa eikä järveä pääse ihailemaan kuin matkan
päästä. Yleistä puistoaluetta ei Tuusulan päässä ole lainkaan, kun taas
Järvenpäässä rantapuisto on hieno keidas kaupungin keskustassa. Tuusula käy läpi
kummallista identiteettikriisiä. Toisaalta ihannoidaan maalaismaisuutta, mutta
toisaalta taas monet haluavat ”enemmän kaupunkia”. Hyrylän keskusta uusine
taloineen edustaa tätä sekasotkua. Jossain vaiheessa kannattaisi tehdä selkeä
päätös, kumpaa linjaa jatketaan ja toimia johdonmukaisesti valitun linjan
mukaan.
 |
Kuva Lahelanniitystä vuonna 2016
|
Pienen kunnan
ongelmana on usein, eikä pelkästään Tuusulassa, että poliittinen valta on
pienen eliitin hyppysissä. Ja tähän eliittiin täällä kuuluvat muutamat isot
maanomistajat, jotka määrittävät alueen kaavapolitiikkaa ja näin hallitsevat
kunnan kehitystä. Oman soppansa on kehittänyt uusi Keski-Uudenmaan hyvinvointialuepolitiikka,
jossa valtaa tuntuu pitävän Hyvinkään lisäksi Järvenpää ja Nurmijärvi.
 |
Johanna Iivaanaisen konsertti Onnelan Impivaarassa, heinäk 2021
|
Tuusulaa kehutaan usein
kulttuuriansioistaan. Onhan täällä tietenkin Halosenniemi, Aleksis Kiven
kuolinmökki ja Erkkola, mutta entä muuta. Ainola, Ahola ja Suviranta ovat jo
Järvenpään puolella ja aikoinaan hieno ”Tuusulan taiteiden yö” on vaihtunut ”Meidän
festivaaliksi”, joka pääosin pidetään Järvenpäässä. Järvenpää on selkeästi
ottanut kulttuurikaupungin roolin itselleen, ja Tuusulalle on jäänyt vain
maine.
 |
Talomme kuvattuna 26.6.2022
|
Loppukommenttina voisin
todeta, että Tuusulan maine on huomattavasti parempi kuin todellisuus. Mutta ei
se todellisuuskaan aivan toivoton ole, olemmehan asuneet täällä jo 10 vuotta. Ajatusleikki - jos olisimme tietäneet kaiken tämän, olisimmeko tulleet tänne? Tuskin.