Sivustakatsojaksi

Olen ollut kuusi ja puolivuotta Folkin hallituksen puheenjohtajana ja yhtiön vuokra- talousjohtajana. On ollut aivan valtavan hienoa ja haasteellista olla mukana yhtiössä, joka on kehittynyt kuudessa vuodessa start-upista Suomen luovimmaksi mainostoimistoksi. Ja ylpeydellä voin todeta, että jokainen vuosi on päätynyt taloudellisesti voittoon ja että joka vuosi yhtiö on parantanut luovaa palveluaan saavuttaen johtavan laatutoimiston maineen.

Nyt tämä retki minun osaltani päättyi ja Folk jatkaa toimintaansa hiukan uusitussa muodossa ja moodissa. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää heille. Ja uskon kovasti heidän menestykseensä. Talo on täynnä luovaa intoa, sopivassa suhteessa järkeä ja tunnetta, nuoruutta ja kokemusta. 

Reilu vuosi sitten, tammikuussa olin perinteisellä MTL:n kunniajäsenten lounaalla. Sen jälkeen kirjoitin Tommille viestin, jonka sisältö on tässä ja joka edelleen on niin totta:

"Puhuimme lounaalla paljon mainonnan nykyolemuksesta ja yritimme ymmärtää mihin suuntaan mainonta eri muodoissaan kehittyy. Eräänä ongelmana nähtiin mainonnan valtava pirstoutuminen, jolloin myös mainonnan ydin tuppaa hajoamaan. Harvoin enää näkee syvällä intohimolla ja taidolla tehtyä hyvää ja toimivaa mainontaa, ihan perinteistä mainontaa mm. printissä, joka vaikuttaa. Yhtenä esimerkillisenä tekijänä kuitenkin mainittiin sinut ja Folk, jonka tekemisistä aika monet olivat hyvin kiinnostuneita ja jota mielenkiinnolla seurataan. Jo sillä hetkellä tunsin aikamoista ylpeyttä Folkista, ”meistä”. On ollut hienoa, jopa etuoikeutettua, olla mukana vaikuttamassa Suomen parhaan mainostoimiston syntyyn.

Kun nyt luin viestisi ylivoimaisesta menestyksestä Kultajyväkilpailussa, niin se omalta osaltaan todistaa, että monia asioita on tehty oikein ja Folkin menestys on tältä osin todistettu. Onneksi olkoon Tommi! Olet tehnyt valtavasti työtä laadun nostamiseksi ja se on onnistunut. Olet saanut hienon porukan ympärillesi, jonka kanssa menestystä on lisää odotettavissa. Onneksi olkoon!

Rohkeutta ja uskallusta ystävät!

Tuusulan Asuntomessut 2020

Muutimme Tuusulaan reilu 3 vuotta sitten Helsingistä, jossa olimme asuneet koko elämämme. Kynnys muuttaa pois Helsingistä oli korkea, mutta Helsingin läheisyys, Tuusulan kaunis luonto ja asumisen rauhallisuus vetosivat meihin niin paljon, että muutimme Tuusulaan elokuussa 2012, silloin kun kesä ja luonto näyttivät parhaat puolensa. 

Kun nyt olemme asettautuneet tänne Lahelanrinteeseen ja ensi-ihastumisen aika on ohi, niin moni asia mielestämme kaipaisi kohennusta tai selkeää asennemuutosta toimenpiteineen Tuusulan kunnan päättäjiltä.

Asuntomessujen tulo Tuusulaan vuonna 2020 on nyt  viimeistä sinettiä vaille totta. Suunnitelmat tuntuvat hyviltä ja hienoilta, kunta saa tällä projektilla todennäköisesti ja toivottavasti lisää vetovoimaa. Mutta kolikolla on myös toinenkin puoli.

Lahelanrinteessä järjestettiin Suomen ensimmäiset asuntomessut. Aluetta pidettiin silloin varsin edelläkävijänä ja Tuusulan ehdottomana vetonaulana. Nyt lähes 50 vuotta myöhemmin alue alkaa rapautua. Ympäröivä luonto on hoitamatonta, osin jopa ryteikköä. Kadut ja kävelytiet ovat paikoin hyvin huonossa kunnossa. Sadevesiviemäröinnin puuttuessa isot hoitamattomat ojat luovat nuhjuisen tunteen.

Kun Rykmentinpuistoa nostatellaan Tuusulan uudeksi helmeksi, niin samalla voitaisiin valmistautua viettämään Lahelanrinteen 50 vuotisjuhlia ja juhlistaa myös Suomen Asuntomessujen 50-vuotista historiaa. Alue voitaisiin ”päivittää” hyvään ja esittelykelpoiseen tilaan, kohentaa ympäröivä luonto ja puistoalueet sekä samalla kertoa monia hienoja tarinoita, miten ihmiset ovat viihtyneet täällä koko tämän ajan. Täällä nimittäin asuu vieläkin aika merkittävä joukko alkuperäisiä asukkaita.

Uskon, että monet alueen asukkaat, kansalaisjärjestöt kuin myös Suomen Asuntomessutkin lähtisivät projektiin innolla mukaan. Nyt vain tarvitaan Tuusulan kunnan päättäjiltä hyvää asennetta tunnistaa Tuusulan keskusta-alueen ”puutarhakylien” erinomaisuus uusien projektien ohella.

Portugalin lämpö on ollut aika viileä

Tämänkertainen kevätmatkamme on ollut eräänlainen testimatka. Halusimme kokea, minkälainen Etelä-Portugalin talvi on niin lämmön, luonnon kuin elämisenkin suhteen. Ja vastauksia saatiin moniin kysymyksiin.

Sää. Sää on ollut kaikkea mahdollista, mutta pääsääntöisesti aurinkoista ja tuulista. Aurinko on paistanut joka päivä, jopa niinä päivinä, kun on satanut. Aamu valkenee täällä noin 7 aikaan ja aurinko laskee puoli seitsemän aikaan eli päivän pituus on miltei 12 tuntia. Auringosta olemme nauttineet kovasti ja sen huomaa punaisista poskista ja hiukan kärähtäneestä nenästä. Sateesta olemme joutuneet kärsimään vain kolmena päivänä, kahtena ensimmäisenä ja tänään. Sade on täällä tyypillisesti lyhyt ja aika kova, niin kuin tänään. Se ei kestänyt tuntiakaan, mutta sinä aikana vettä tuli todella runsaasti. 
Tuuli on täkäläinen ilmiö. Lähes joka päivä tuulee, joskus enemmän joskus vähemmän, mutta tuuletonta ei juuri koskaan. Tuuli on ollut kovimmillaan myrskylukemissa eli lähes 60 km/h ja heikoimmillaankin noin 10 km/h. Viime päivinä tuuli on puhaltanut pohjoisesta tai lännestä ja se on viilentänyt ilman koleaksi, vaikka auringossa olisikin parinkymmenen asteen verran lämmintä.

Luonto. Luonto on kauniin karua. Kymmenen päivän aikana vihreys on vallannut maiseman ihan kokonaan. Monet kukat kukkivat jo, osa kukista on ehtinyt jo lakaistuakin. Juuri tällä hetkellä sitrushedelmät kypsyvät ja päivittäin syömmekin todella maukkaita ja makeita mandariineja ja appelsiineja. Kirsikkapuut alkavat pikkuhiljaa kukkia, olisivat jo kukkineet, mikäli olisi ollut hiukan lämpimämpää. Lisäksi täällä on paljon oliivipuita ja eukalyptuspuita. Ja palmuja. Koko rannikko on täynnä kauniita palmurivistöjä.
Rannikko on hyvin alavaa, mutta reilun parinkymmenen kilometrin päässä pohjoiseen nousee vuorijono.
Oma hienoutensa on luonnonsuojelualue Ria Formosa. Se on ulottuu Vila Real Santo Antoniosta Faroon saakka eli noin 60 km:n vyöhyke, peräkkäisiä saaria ja matalikkoja, kauniita hiekkarantoja. Alue on varsinkin vesilintujen pesimäaluetta ja linnusto täällä onkin varsin laaja. Samoin kala- ja äyriäiskanta on hyvä. Olemme koko aikana syöneet vain kahtena kertana jotain muuta kuin meren antimia. Ne ovat todella maukkaita, ne on valmistettu hyvin ja ne ovat todella tuoreita. 
Luonto on kaunis, siitä ei pääse mihinkään. "Filmiä on palanut" aika runsaasti. Aika voimakas nousu-ja laskuvesi on vielä hauska lisä luonnon seuraamisessa.

Eläminen. Eläminen turistina on täällä varsin helppoa. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja varsinkin täällä turismin kehdossa kaikki puhuvat englantia, jopa torimyyjät ja tienvarsimyyjät ainakin ymmärtävät englantia. Hinnat ovat erittäin edulliset verrattuna Suomen hintatasoon. Elintarvikkeet suurelta osin jopa puolet halvempia, kalan hinta on ällistyttänyt todella. Kallein hinta on ollut 12 euroa/kilo. Sillä hinnalla Suomesta ei saa kuin silakoita. Mutta liha, vihannekset, juurekset jne., helposti noin puolet halvempaa kuin meillä kotona. Tämä sama heijastuu tietenkin myös ravintolahintoihin, mutta myös muutenkin yleiseen hintatasoon. Eli eläminen on edullista ja aika helppoa. Mutta jotta tästä saisi enemmän irti, niin portugalin kieli pitäisi saada kuitenkin edes hiukan haltuun. Vaikka ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja puhuvat englantia, niin paljon jää kokematta, kun ei osaa kieltä lainkaan.
Me asumme pienessä kylässä Cabanas de Tavirassa, joka on näin talviaikaan eräänlainen "eläkeläisghetto". Täällä on paljon -suurin osa- eri maalaisia eläkeläisiä. On paljon brittejä, mutta myös saksalaisia, ruotsalaisia, hollantilaisia ja ranskalaisia. Kesäaikaan profiili muuttuu ihan kokonaan, kun eläkeläiset menevät kesäksi kotimaihinsa ja paikan valtaavat rantaelämän palvojat. Tämä on kesäkausina kuulemma tosi turvoksissa ja joka paikkaan pitää jonottaa. Ei kuulosta hyvältä.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö tapahtuu aina perjantaisin, jolloin tänne saapuu joukoittain espanjalaisia viikonlopun viettäjiä. Heitä on tosi paljon ja silloin ravintolat ovat aina ihan täynnä.

Testinä tämä reissu oli hyvin opettavainen ja kuka tietää, vaikka tulisimme uudelleen. Mutta ehkä muutamaa viikkoa myöhemmin. Naapurikaupunki Tavira on selvästi jo eloisampi ja mukavampi, puhumattakaan Olhaosta, jonne täältä on matkaa kolmisenkymmentä kilometria. Siellä voisi ajatella olevansa jo muutaman viikon ajan.

Portugalin lämpöön

Tänä vuonna kevätmatkamme ei suuntaudukaan Ranskaan kuten niin monena vuonna aikaisemmin, vaan tällä kertaa Portugalin Algarveen. Algarve on Portugalin eteläisin osa ja siellä asuu vajaa puolimiljoonaa asukasta. Algarve on myös Portugalin turismin kannalta yksi merkittävimmistä alueista ja siellä on paljon hienoja, tunnettuja golfkenttiä.

Lennämme ensin Lissaboniin, olemme siellä yhden yön ja seuraavana päivänä ajamme Cabanas de Taviraan. Matkaa sinne on noin 300 kilometriä. Kun meillä ei ole minkäänlaista käsitystä sikäläisestä liikenteestä eikä teistä, niin nähtäväksi jää, kauanko aikaa kuluu. Lähdemme Lissabonista ajelemaan noin puolenpäivän aikaan ja oletan, että perillä olemme joskus klo 16 tienoilla.

Asuntomme pitäisi olla ihan meren rannalla tai itse asiassa siinä on pieni kaistale vettä ja sitten kapea kannas ja sen jälkeen meri. Kiva nähdä miltä se näyttää.

Lämpötila lienee hiukan alle kahdenkymmenen, mutta yölämpötilatkin pysyttelevät  hienosti kymmenen asteen lämpimämmällä puolella.  Odotettavissa siis on mukavaa keliä.

Symbolien ymmärtämisen ongelma

Ainakin täällä Tuusulassa joillekin ihmisille tuntuu olevan täysin mahdotonta ymmärtää nuolisymbolin merkitystä. Tämä tulee erityisesti esille muutamilla bensa-asemilla, joilla nuolisymbolien avulla yritetään ohajata ihmisiä ajamaan asemilla oikein ja oikeaan suuntaan, jotta itsepalvelu sujuisi hyvin ja vältettäisiin turhia kolari- tai lähellä piti -tilanteita.

Lyhyt kertaus symboliikkaan: jos nuoli näyttää sinusta katsoen eteenpäin, niin sinun pitäisi ajaa eteenpäin tankkauspisteelle. Jos nuoli näyttää vastaavasti sinuun päin, niin sinun ei pitäisi ajaa eteenpäin, vaan peruuttaa, kääntää ja kiertää toiselle puolelle tankkauspistettä.

Tämä yksinkertainen sääntö tuntuu olevan todella vaikea ymmärtää, erityisesti tämä koskee hienojen isojen autojen omistajia ja myös yleisestikin ottaen täyskaljuja mieskuskeja. Tänään iltapäivällä Riihikallion Nesteellä oli useampi urpo liikkeellä.

Bensan hinta muuten alkaa olla pikkuhiljaa kohdallaan. Nyt hinta on sillä tasolla kuin pari vuotta sitten Luxemburgissa, jossa myydään tiettävästi Euroopan halvinta bensaa.

Vielä niistä elintarvikkeiden hinnoista meillä ja muualla

Tulimme reilu viikko sitten Ranskasta, jossa asuimme parin viikon ajan Grassessa. Grasse on Ranskan Rivieralla, noin 45 kilometria Nizzasta länteen ja noin 20 kilometria Cannesista pohjoiseen. Rivieran alue on hinnoiltaan Ranskan yksi kalleimmista, onhan se nimenomaan turistien suosiossa. Hintojen vertailu esimerkiksi expressokupin ja rosé-viinilasin perusteella osoitti, että Gardissa hinnat ovat selvästi halvemmat.

Merkittävin ero on ranskalaisten "kansallisruuassa", leivässä. Patongin hinta pyörii 1 euron ympärillä, joskus alle joskus yli, mutta 1,10 euroa on ollut korkein hinta, minkä olen nähnyt. Nykyisin Ranskasta saa hyvinkin monipuolista leipää eikä pelkästään valkoista vehnäleipää. On moniviljaleipiä ja kokojyväleipiä, jotka lähes poikkeuksetta ovat hyviä. Yhtenä isona erona Suomeen on se, että Ranska on täynnä pikkuleipomoja, jotka leipovat leivän taikinasta lähtien. Siellä ei juurikaan käytetä esivalmistettuja taikinoita, joita meille tuodaan mistä milloinkin, aika paljon Puolasta.

Liha ja lihatuotteet sekä hedelmät ovat Suomen hintatasoa reilusti halvempia, ero on varmaankin jotain 10 - 15 % luokkaa. Ja mikä tärkeintä, elintarvikkeet ovat oikeasti ranskalaista "lähiruokaa" tai sitten naapurimaista tuotuja. Uusi-Seelantilainen karitsa on siellä todellinen harvinaisuus, samoin brasiliainen nauta. Hedelmät ovat tuoreita ja maukkaita eikä kaapeissa kypsytettyjä. Kalatiskillä hinnat ovat myös aika korkeita, mutta valikoima on niin erilainen, että vertailu Suomeen on vaikeaa.

Päivittäistavarakauppa ei ole niin ketjuuntunutta ja oligopolista kuin Suomessa, kilpailu on kovaa. Tosin sielläkin on muutama isohko ketju, kuten Carrefour, E.Leclerc. Intermarché ja Auchan, mutta paljon muitakin löytyy, mutta markkinoita ei siellä ole jaettu kahden pelurin kesken.

Meidän viikonlopun ruokakassimme maksaa Suomessa usein jotain 70 - 80 euron kieppeillä. Saman verran se maksaa Ranskassakin, mutta erityisesti vihannekset ja hedelmät ovat tosi tuoreita ja maukkaita. Lisäksi ranskalaisessa ruokakassissa on yleensä myös muutama pullo viiniä mukana.

Yhtenä erona on tietenkin myös arvonlisävero, joka Ranskassa on ainakin kolmentasoista: viineissä se on 20 %, tuoretuotteissa 5,5 % ja lehdissä 2 %. Se tekee myös ison eron. Se on hienoa, että nuo verot on aina merkitty myös ostoskuittiin.

Bensan hinta näytti olevan aivan Suomen hintatasossa. 

Ruuan hinta Suomessa ja muualla

Keskon johtoryhmään kuuluva Peltola kommentoi Leipurilehdessä mm. näin: ”Suomalainen ruoka on edullisempaa kuin Euroopassa keskimäärin”, Peltola uskoo.

Ei ole Peltola taitanut juurikaan käydä Suomen rajojen ulkopuolella, kun tuommoisia väittää. Suomessa arvonlisävero on Euroopan korkeimpia ja jo se tekee ruuan hinnan keskimääräistä korkeammaksi. Lisäksi ns. veroton hinta on todellakin Suomessa aivan eri tasolla kuin esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, joista maista kummastakin on omakohtaisia kokemuksia ihan lähiaikoina.

Muutamia esimerkkejä: Leivän hinta on Suomessa aivan tolkuttoman kallista. Kokojyvä- tai moniviljapatonki maksaa Ranskassa noin 1 euron luokkaa, ehkä joskus 20 senttiä enemmän. Suomessa en ole nähnyt vielä kertaakaan alle 2,50 euron hintaisia vastaavia tuotteita. Ja nyt siis ei puhuta valkoisesta peruspatongista, jossa hintaero on vieläkin isompi. Yhden suomalaisen leivän hinnalla saa kassillisen leipää niin Saksassa kuin Ranskassakin. Ja se oikeasti on paikanpäällä leivottu, ei paistettu, tai parin pävän ikäistä muovipussissa.

Lihan hinta on kauttaaltaan noin 10 - 15 % halvempaa Ranskassa ja Saksassa vieläkin enemmän. Ja mikä tärkeintä, siellä marketit pakkaavat lihan pienempiin paketteihin kuin Suomessa. Pakkauksiin, jotka ovat hyviä yhden tai kahden hengen talouksiin eikä sellaisia jättipakkauksia niinkuin Suomessa. Tosiasia kuitenkin on, että kaupungeissa kohta valtaosa talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Mutta keskusliikkeet eivät tunnu sitä oikein ymmärtävän.

Kala on kallista, mutta kallista se on Suomessakin. Ja luulen, että hintaero sitten kuitenkaan ei ole kovin merkittävä. Vertailua on hankala tehdä, koska valikoimat ovat niin kovin erilaisia.

Lähdemme kuukauden kuluttua taas Ranskaan ja kiinnitän tällä kertaa hiukan enemmän huomiota ruuan hintaa. Katsotaan sitten kassakuittien valossa, mikä se todellisuus on.