Portugalin lämpöön

Tänä vuonna kevätmatkamme ei suuntaudukaan Ranskaan kuten niin monena vuonna aikaisemmin, vaan tällä kertaa Portugalin Algarveen. Algarve on Portugalin eteläisin osa ja siellä asuu vajaa puolimiljoonaa asukasta. Algarve on myös Portugalin turismin kannalta yksi merkittävimmistä alueista ja siellä on paljon hienoja, tunnettuja golfkenttiä.

Lennämme ensin Lissaboniin, olemme siellä yhden yön ja seuraavana päivänä ajamme Cabanas de Taviraan. Matkaa sinne on noin 300 kilometriä. Kun meillä ei ole minkäänlaista käsitystä sikäläisestä liikenteestä eikä teistä, niin nähtäväksi jää, kauanko aikaa kuluu. Lähdemme Lissabonista ajelemaan noin puolenpäivän aikaan ja oletan, että perillä olemme joskus klo 16 tienoilla.

Asuntomme pitäisi olla ihan meren rannalla tai itse asiassa siinä on pieni kaistale vettä ja sitten kapea kannas ja sen jälkeen meri. Kiva nähdä miltä se näyttää.

Lämpötila lienee hiukan alle kahdenkymmenen, mutta yölämpötilatkin pysyttelevät  hienosti kymmenen asteen lämpimämmällä puolella.  Odotettavissa siis on mukavaa keliä.

Symbolien ymmärtämisen ongelma

Ainakin täällä Tuusulassa joillekin ihmisille tuntuu olevan täysin mahdotonta ymmärtää nuolisymbolin merkitystä. Tämä tulee erityisesti esille muutamilla bensa-asemilla, joilla nuolisymbolien avulla yritetään ohajata ihmisiä ajamaan asemilla oikein ja oikeaan suuntaan, jotta itsepalvelu sujuisi hyvin ja vältettäisiin turhia kolari- tai lähellä piti -tilanteita.

Lyhyt kertaus symboliikkaan: jos nuoli näyttää sinusta katsoen eteenpäin, niin sinun pitäisi ajaa eteenpäin tankkauspisteelle. Jos nuoli näyttää vastaavasti sinuun päin, niin sinun ei pitäisi ajaa eteenpäin, vaan peruuttaa, kääntää ja kiertää toiselle puolelle tankkauspistettä.

Tämä yksinkertainen sääntö tuntuu olevan todella vaikea ymmärtää, erityisesti tämä koskee hienojen isojen autojen omistajia ja myös yleisestikin ottaen täyskaljuja mieskuskeja. Tänään iltapäivällä Riihikallion Nesteellä oli useampi urpo liikkeellä.

Bensan hinta muuten alkaa olla pikkuhiljaa kohdallaan. Nyt hinta on sillä tasolla kuin pari vuotta sitten Luxemburgissa, jossa myydään tiettävästi Euroopan halvinta bensaa.

Vielä niistä elintarvikkeiden hinnoista meillä ja muualla

Tulimme reilu viikko sitten Ranskasta, jossa asuimme parin viikon ajan Grassessa. Grasse on Ranskan Rivieralla, noin 45 kilometria Nizzasta länteen ja noin 20 kilometria Cannesista pohjoiseen. Rivieran alue on hinnoiltaan Ranskan yksi kalleimmista, onhan se nimenomaan turistien suosiossa. Hintojen vertailu esimerkiksi expressokupin ja rosé-viinilasin perusteella osoitti, että Gardissa hinnat ovat selvästi halvemmat.

Merkittävin ero on ranskalaisten "kansallisruuassa", leivässä. Patongin hinta pyörii 1 euron ympärillä, joskus alle joskus yli, mutta 1,10 euroa on ollut korkein hinta, minkä olen nähnyt. Nykyisin Ranskasta saa hyvinkin monipuolista leipää eikä pelkästään valkoista vehnäleipää. On moniviljaleipiä ja kokojyväleipiä, jotka lähes poikkeuksetta ovat hyviä. Yhtenä isona erona Suomeen on se, että Ranska on täynnä pikkuleipomoja, jotka leipovat leivän taikinasta lähtien. Siellä ei juurikaan käytetä esivalmistettuja taikinoita, joita meille tuodaan mistä milloinkin, aika paljon Puolasta.

Liha ja lihatuotteet sekä hedelmät ovat Suomen hintatasoa reilusti halvempia, ero on varmaankin jotain 10 - 15 % luokkaa. Ja mikä tärkeintä, elintarvikkeet ovat oikeasti ranskalaista "lähiruokaa" tai sitten naapurimaista tuotuja. Uusi-Seelantilainen karitsa on siellä todellinen harvinaisuus, samoin brasiliainen nauta. Hedelmät ovat tuoreita ja maukkaita eikä kaapeissa kypsytettyjä. Kalatiskillä hinnat ovat myös aika korkeita, mutta valikoima on niin erilainen, että vertailu Suomeen on vaikeaa.

Päivittäistavarakauppa ei ole niin ketjuuntunutta ja oligopolista kuin Suomessa, kilpailu on kovaa. Tosin sielläkin on muutama isohko ketju, kuten Carrefour, E.Leclerc. Intermarché ja Auchan, mutta paljon muitakin löytyy, mutta markkinoita ei siellä ole jaettu kahden pelurin kesken.

Meidän viikonlopun ruokakassimme maksaa Suomessa usein jotain 70 - 80 euron kieppeillä. Saman verran se maksaa Ranskassakin, mutta erityisesti vihannekset ja hedelmät ovat tosi tuoreita ja maukkaita. Lisäksi ranskalaisessa ruokakassissa on yleensä myös muutama pullo viiniä mukana.

Yhtenä erona on tietenkin myös arvonlisävero, joka Ranskassa on ainakin kolmentasoista: viineissä se on 20 %, tuoretuotteissa 5,5 % ja lehdissä 2 %. Se tekee myös ison eron. Se on hienoa, että nuo verot on aina merkitty myös ostoskuittiin.

Bensan hinta näytti olevan aivan Suomen hintatasossa. 

Ruuan hinta Suomessa ja muualla

Keskon johtoryhmään kuuluva Peltola kommentoi Leipurilehdessä mm. näin: ”Suomalainen ruoka on edullisempaa kuin Euroopassa keskimäärin”, Peltola uskoo.

Ei ole Peltola taitanut juurikaan käydä Suomen rajojen ulkopuolella, kun tuommoisia väittää. Suomessa arvonlisävero on Euroopan korkeimpia ja jo se tekee ruuan hinnan keskimääräistä korkeammaksi. Lisäksi ns. veroton hinta on todellakin Suomessa aivan eri tasolla kuin esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, joista maista kummastakin on omakohtaisia kokemuksia ihan lähiaikoina.

Muutamia esimerkkejä: Leivän hinta on Suomessa aivan tolkuttoman kallista. Kokojyvä- tai moniviljapatonki maksaa Ranskassa noin 1 euron luokkaa, ehkä joskus 20 senttiä enemmän. Suomessa en ole nähnyt vielä kertaakaan alle 2,50 euron hintaisia vastaavia tuotteita. Ja nyt siis ei puhuta valkoisesta peruspatongista, jossa hintaero on vieläkin isompi. Yhden suomalaisen leivän hinnalla saa kassillisen leipää niin Saksassa kuin Ranskassakin. Ja se oikeasti on paikanpäällä leivottu, ei paistettu, tai parin pävän ikäistä muovipussissa.

Lihan hinta on kauttaaltaan noin 10 - 15 % halvempaa Ranskassa ja Saksassa vieläkin enemmän. Ja mikä tärkeintä, siellä marketit pakkaavat lihan pienempiin paketteihin kuin Suomessa. Pakkauksiin, jotka ovat hyviä yhden tai kahden hengen talouksiin eikä sellaisia jättipakkauksia niinkuin Suomessa. Tosiasia kuitenkin on, että kaupungeissa kohta valtaosa talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Mutta keskusliikkeet eivät tunnu sitä oikein ymmärtävän.

Kala on kallista, mutta kallista se on Suomessakin. Ja luulen, että hintaero sitten kuitenkaan ei ole kovin merkittävä. Vertailua on hankala tehdä, koska valikoimat ovat niin kovin erilaisia.

Lähdemme kuukauden kuluttua taas Ranskaan ja kiinnitän tällä kertaa hiukan enemmän huomiota ruuan hintaa. Katsotaan sitten kassakuittien valossa, mikä se todellisuus on.

Tällainen kesä sitten tänä vuonna

Parhaat kesäkelit tähän mennessä koimme pari kuukautta sitten Avignonissa. Vielä ei ole kertaakaan ollut yhtä lämmintä kuin silloin siellä. On ollut harvinaisen kylmää, sateista ja todella tuulista, mikä sitten näkyy kasvimaassa ja kukkapenkeissä. Tänä vuonna ei taida tulla kummoistakaan satoa.

Tosin, niinkuin kuvasta näkyy, pavut kasvavat hullun lailla ja viereiset herneetkin näyttävät piristyneen. Myös kurkku ja kesäkurpitsa kukkivat, mutta tuleeko hedelmää, saa nähdä.

Viini kasvaa myös hienosti. Itse asiassa tässä ollaan pikkuisen pulassa, koska en oikein tiedä, mihin suuntaan viiniköynnöksen ohjaisi, jotta siitä köynnöksestä tulisi myös kauniin näköinen. Kukkia on paljon, mutta riittääkö lämpö ja riittääkö aurinko? Tuskin. Mutta olisihan se hienoa maistaa omia viinirypäleitä, niinkuin teimme kolme vuotta sitten.

Ruusupenkki on selvästi kärsinyt kylmästä kelistä, sateista ja kovasta tuulesta. Mutta viereisessä ruusupuskassa - taitaa olla ns. suviruusu - on nuppuja todella runsaasti. Itse puska kuitenkin on niin ylikasvanut, että syksyllä menee varmaankin alasleikkaamiseen.

Kotimatka häämöttää

Ranskalainen kevät on kolmen viikon aikana muuttunut ranskalaiseksi kesäksi. Kun tulimme tänne juuri Pääsiäisen alla, vallitsi kova Mistral-tuuli, joka toi pohjoisesta kylmää ilmaa ja viilensi muuten orastavan keväisen lämmön. Pääsiäisen jälkeen tilanne  muuttui täysin ja niin yö- kuin päivälämpötilatkin nousivat monella asteella ja viime päivinä on todistettu jopa 30 asteen ylityksiä. Normaali päivälämpö on ollut 22 - 24 asteen vaiheilla. Saattaa olla, että tämän kesän lämpimimmät päivät on jo koettu.

Kotipihamme on pieni mutta vihreä.

Aluksi on aina vaikeaa muistaa, kuinka rosoinen tämä maa on monilla eri tasoilla. Yksinkertaiseen ja selkeään arkkitehtuuriin tottuneena silmät joskus aristelevat, että talot täällä ovat seinäpinnoiltaan rosoisia ja rappaukset tippuvat paikka paikoin, vieläkin löytyy ravintoloista vessoja, joissa on pelkästään reikä lattiassa, tosin posliinin ympäröimänä, porraskäytävät ovat hiukan sitä ja tätä. Vanhoissa historiallisissa keskustoissa asutaan edelleen ja talot saattavat hyvinkin olla pari-kolmesataa vuotta vanhoja, mutta hienosti remontoituja vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen. Kaupungit ovat erittäin viehättäviä, täynnä värejä ja valoa.

Maisemakin eroaa tietysti valtavasti, koska pellot täällä päin ovat täynnä viiniköynnöksiä ja oliivipuita, toki viljan viljelyäkin näkyy paljon. Tämä alue on aika vuoristoista ja peruskasvillisuus on lehtipuiden lisäksi pientä puskaa, garrigue. 

Oliivipuut ovat suorissa riveissä

Viime vuosina myös ihmisten ulkonäkö on muuttunut. Rodut sekoittuvat, enemmän ja enemmän on ihmisiä, joiden sukujuuret sijoittuvat jonnekin Välimeren eteläpuolelle ja lähi-itään. Sekin muuttaa kaupunkikuvaa aina vain värikkäämpään ja monikulttuurisempaan suuntaan. Perusmustaan värisävyyn tottuneena tekee todelle hyvää nähdä ihmsten pukeutuvan välillä muihinkin, kirkkaisiin väreihin.

Ravintolasyöminen on Ranskassa edullista.

Hinnat ovat nousseet täälläkin, vähintään yhtä paljon kuin Suomessa. Mutta varsinkin elintarvikkeissa hintaero on edelleen iso, veikkaisin noin 20 %:n luokkaa Suomen häviöksi. Kauppakassin hinta on täällä reilusti halvempi ja erityisesti, jos kassissa sattuu olemaan pari pulloa viiniä. Osa hintaerosta selittyy Suomen korkeammasta verokannasta. Mutta ei pelkästään se hinta, vaan tuotteiden tuoreus ja laatu. Varsinkin vihannekset ja hedelmät ovat täällä aivan tavallisessa marketissa huippuedullisia ja huippulaadukkaita. Juuri nyt nautimme parsasta ja uusista mansikoista.

Avignonin halli on korkealaatuinen.

Me olemme tänäkin vuonna viihtyneet hyvin. Varmaankin osaksi kaikista niistä syistä, joista tässä olen kirjoitellut. Mutta syy tyytyväisyyteen on paljon syvemmällä, se on valo, värit ja lämpö, se on ranskalainen elämänmeno ja elämän rosoisuus. Tosin vastapainona on aina esiin työntyvä ylimielisyys, joka kulminoitui mm. Marine le Penin toteamukseen Time-lehden suurilla päivällisillä New Yorkissa: "Je ne parle pas anglais, je suis francaise", eli en minä puhu englantia, olen ranskalainen.

"Kotipihamme"vesipiste.

Ranskalainen kevät 2015

Nyt on varmistunut, että voimme lähteä nauttimaan ranskalaisesta keväästä. Tunne on valtavan helpottunut, sillä olemmehan odottaneet lähtöä todella paljon. Koko alkuvuoden kestänyt sairastaminen aiheutti vaan koko ajan pelottavia ajatuksia matkan peruuntumisesta. Mutta onneksi kroppani on toipunut hyvin eikä matkasta aiheudu sen suurempia riskejä kuin normaalistikaan.

Nyt sitten vaan matkan valmisteluihin. Autoon pitää vaihtaa renkaat, vakuutuksesta pyydettävä green card, kesävaatteet ja - kengät etsittävät esiin. Asunnon vuokraisännän, Jean-Pierren kanssa olemme olleet lähes päivittäin jo sähköpostiyhteydessä ja kaikki tuntuu siellä päässä olevan kunnossa. Niin siis Avignonissa, josta olemme vuokranneet huhtikuuksi asunnon. Avignon on meille sillä lailla tuttu paikka, että olemme olleet siellä päiväselteen useampaan kertaan, mutta tällä kertaa jäämme sinne asumaan. Jännittävää. Avignon on noin 100.000 asukkaan kaupunki ja siis monin verroin suurempi kuin Uzès tai Goudargues, jossa olemme tähän asuneet. 

Matkablogini "Ranskalainen kevät 2015" aukeaa nyt saman tien. Se löytyy toiselta välilehdeltä. Sinne kirjoittelen matkan varrelta kokemuksista ja elämyksistä.