Koronapandemia laajenee vauhdilla

Tilanne laajenee todella nopeasti niin kuin on tapahtunut muuallakin Euroopassa. Tänään hallituksen tiedotustilaisuudessa luettiin varsinaiset madonluvut. Esimerkiksi koulut ja oppilaitokset pannaan kiinni ainakin pääsiäiseen saakka, samoin kaikki yli 10 hengen kokoontumiset kielletään, yli 70 -vuotiaille ja riskiryhmiin kuuluville julistettiin ”vapaaehtoinen karanteeni” eli kotona pitäisi pysyä, vain kaupassa ja apteekissa saisi käydä. Mutta päiväkodit ja peruskouluissa 1-3lk   pidetään auki ainakin toistaiseksi, muut siirtyvät etäopetukseen. Vanhempien toivotaankin pitävän päiväkoti-ikäiset lapset kotona jos vain mahdollista. Markus ja Hanna ovat jääneet lasten kanssa kotiin ja tekevät nyt vuorotellen etätöitä.

Uusina määräyksinä tuli tänään (17.3.) kielto matkustaa ulkomaille ja Suomeen palaaville 14 vrk karanteeni.

Olin aamulla kävelyllä Roopen kanssa ja tuntui niin omituiselta, kun joka puolella oli niin hiljaista. Ei kuulunut liikenteen ääniä eikä ihmisiä ollut liikkeellä. Saimme kävellä Roopen kanssa aivan keskenään.

Päivällä kävimme kuitenkin kaupassa, Järvenpään City-marketissa ja siellä oli varmaankin yhtä paljon porukkaa kuin normaalistikin, eikä vanhemmat ihmiset olleet jääneet kotiin.

Koronaviruksen tämän päivän (17.3.) saldo on 317 varmennettua tapausta Suomessa ja 65.614 Euroopassa. Suomessa kuolleita ei ole vielä todettu yhtään.

Onhan tämä vakava paikka. Saa nähdä, selviämmekö me kuivin jaloin? Ainakin minulle taudin saaminen olisi aika paha juttu.

Vastaavia pandemioita on ollut useita: espanjan tauti 1900 luvun vaihteessa, sikainfluenssa 2009-2010, johon sairastui arviolta 100.000 ihmistä ja siihen kuoli Suomessa 50 henkilöä.

”Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, kadut olivat tyhjät, kaupat kiinni, ihmiset eivät menneet enää ulos.

Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.

Ja kukat alkoivat avautua
aurinko alkoi loistaa
ja pääskyset palasivat.
Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.

Aamuisin leipä ja kakut paistuivat.
Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,
ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.

Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja lapset opiskelivat verkkoyhteydellä.
Ja iltapäivällä oli korvaamattoman peli-chatin vuoro.

Oli vuosi, jona ulos sai mennä vain ostoksille.
Pian kaikki sulkeutui, myös toimistot.

Armeija ryhtyi valvomaan liikkumista ja rajoja, koska sairaaloissa ei ollut enää tilaa kaikille.
Ja ihmiset vain sairastuivat.

Mutta kevät ei tiennyt sitä.
Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.

Oli maaliskuun 11. päivä vuonna 2020, ja kaikki määrättiin karanteeniin. Vanhukset, perheet ja myös nuoret.

Niin pelko muuttui todeksi
ja kaikki päivät tuntuivat samalta.

Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.

Yhdessä syömisen ilo löytyi uudelleen.
Ilo kirjoittaa niin, että mielikuvitus laukkaa vapaana.
Ilo lukea ja lentää kuvitelmien matkassa.

Oli eräs, joka opetteli uuden kielen.
Eräs, joka tarttui uudelleen valmistumista vailla oleviin opintoihinsa.
Eräs, joka ymmärsi rakkautensa suuruuden jouduttuaan eroon elämästä.
Eräs, joka lakkasi tyytymästä tietämättömyyteen.
Eräs, joka sulki toimiston ja avasi kahdeksanpaikkaisen ravintolan.
Eräs, joka jätti tyttöystävänsä huutaakseen maailmalle, että rakastaakin parasta kaveriaan.
Oli eräs, joka ryhtyisi lääkäriksi auttaakseen kaikkia, jotka huomenna tarvitsisivat apua.

Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.
Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän
ja talous romahtavan.

Mutta kevät ei tiennyt sitä
ja kukat tekivät tilaa hedelmille.

Ja sitten saapui vapautuksen päivä.
Olimme kaikki TV:n ääressä ja pääministeri sanoi Yleisradiolle, että hätätila oli päättynyt ja tauti hävinnyt taistelun.
Että me italialaiset olimme voittaneet yhdessä.

Ja niinpä me lähdimme kaduille.
Kyyneleet silmissämme.
Ilman hengityssuojia ja hansikkaita.
Syleilimme läheisiämme niinkuin he olisivat veljiämme.

Ja silloin saapui kesä.
Koska kevät ei tiennyt sitä
ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.
Huolimatta taudista.
Huolimatta pelosta.
Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä
ja opetti meille kaikille
elämän voiman.”

- Irene Vella Venetsialainen runoilija
Suomentanut Iida Riekko

Voihan korona

Kun olin lapsi, niin korona oli kaikkien lasten ja aikuistenkin suosima peli. Meilläkin oli kotona sellainen ja pelasimme sitä hyvin usein. Nyt tämä nimi on saanut aivan erilaisen sisällön, joka juontaa uuden maailmanlaajuisen viruksen nimityksestä, COVID-19. 

Tämä Kiinasta lähtenyt influenssan tapainen virustauti on levinnyt maailmalle varsin vahvasti, tällä hetkellä siihen on sairastunut maailmassa jo yli 114.000 ihmistä, joista valtaosa Kiinassa, Iranissa, Etelä-Koreassa ja Italiassa. Taudin aiheuttamia kuolemiakin on jo yli 4.000. Suomessakin tartujen määrä kasvaa päivä päivältä, Suomessakin tartunnan on saanut ainakin 57 ihmistä.

Olimme suunnitelleet ”perinteistä” kevätmatkaa Ranskaan taas parin vuoden taon jälkeen. Ajatuksissamme oli viettää mukavan ranskalainen kuukausi Provencessa, osittain Nizzassa, osittain St. Remy de Provencessa ja Uzèsissä. Samalla olisimme poikenneet tapaamassa ystäviämme niin Saksan Offenbachissa kuin Ranskassa Goudarguesissa ja Saint-Quentin-la-Poteriessa. Mutta koronavirus on levinnyt nyt niin vauhdilla myös Ranskaan, että olisimme ottaneet ison riskin lähtiessämme ajamaan läpi Euroopan, läpi alueiden, joissa tartuntariski on suhteellisen korkea. Ja entä jos olisimme sairastuneet? Vaikka Ranskan sairaalat ovatkin jo parempia kuin Suomessa ja hoito varsin korkealaatuista, niin silti emme sitä halua. Ja jos olisimme joutuneet jäämään karanteeriin, niin minne siellä? Ystävämme Pärn kirjoitti minulle, että päätös peruuttaa matka on ”the best decision ever”.

 

Sant Remy de Provence

Mutta olihan tälläkin päätöksellä hintansa. Jouduimme maksamaan asuntojen vuokrista 30%, joita emme saa takaisin. Onneksi hotellit voitiin kaikki peruuttaa ilman kuluja. Ja laivaliput voidaan siirtää tuonnemmaksi. Ehkä syksyllä tilanne on ohi ja voisimme toteuttaa matkan, toivottavasti. Tai ainakin lähteä pariksi viikoksi Nizzaan, josta olemme löytäneet mukavan asunnon. Asunnon vuokraaja onneksi lupasi hyvittää maksamamme etumaksun seuraavan vuokran yhteydessä, joten se ei mennyt ihan turhaan.

Ensimmäisen kerran yli kolmenkymmenen vuoden aikana joudumme perumaan matkan.

Madeira kutsuu

Yli 20 vuotta sitten, 90-luvun lopulla vietimme lomaviikon Madeiralla Funchalissa. Silloin olimme helmikuussa ja sää oli todellakin meitä vastaan. Viikon aikana vain kahtena päivänä ei satanut. Vuokrasimme autonkin päiväksi, mutta eipä siitä juuri iloa ollut, kun vesisateessa yritti maisemia ihailla.

Tällä kertaa sääennuste lupailee ensi viikoksi pääosin puolipilvistä ja päivälämpötilat pyörivät 19 asteen kummankin puolen. Sateen mahdollisuus on heti huomenna, mutta loppuviikko näyttää hyvältä. Tosin sään vaihtelut ovat todella nopeita Atlantin vuoksi. No,toivotaan.

Matkan onnistumista voi seurata omalta välilehdeltä, Madeira 2020.

Algarve tutuksi

Algarven rannikkoalue alkaa olla meille jo melko tuttua, olemmehan olleet siellä lomamatkalla jo 5 kertaa vuodesta 2016 lähtien.

Ensimmäisen kerran lähdimme keväällä 2016 pariksi viikoksi Taviran naapuriin, Cabanas de Taviraan.  Sää ei ollut kaikkein suosiollisin, mutta reissusta jäi kuitenkin niin hyvä mieli, että päätimme lähteä uudelleen samana syksynä Olhãoon. Siellä olemmekin olleet jo neljänä vuonna peräkkäin, samalla asuntoalueella, mutta 3 eri asunnossa.

Olen pitänyt matkapäiväkirjaa jokaisesta matkasta ja kirjat on digipainettu koviin kansiin muistoksi. Kun oma muisti jonain päivänä alkaa pettää, niin onpa kirjat, joista tarkistaa.

Tässä kartassa on merkitty punaisella pallolla paikat, joissa olemme käyneet, mutta niin kuin näkee, paljon on vielä myös näkemättä.

Jos Algarve kiinnostaa, käy katsomassa kuvia klikkaamalla tätä linkkiä: Portugalin kuvat.

Pimeä Lahelanrinne

On käsittämätöntä, miten jotkut mielestäni aivan mitättömän yksinkertaiset asiat jäävät kotikunnassani Tuusulassa hoitamatta: katuvalojen toimivuus.

Asumme Lahelanrinteessä, joka on pieni asuntoalue Hyrylän kupeessa. Alueella asuu muutama sata ihmistä 5 kadun varrella. Alue on Suomen ensimmäinen asuntomessualue, joka rakennettiin jo kohta 50 vuotta sitten. Alue on valitettavasti jäänyt pahasti Tuusulan uusien asuinalueiden varjoon ja monista pyynnöistä huolimatta aluetta ei ole kunnan toimesta kohennettu lainkaan. Kadut ja varsinkin kevyen liikenteen kadut ovat surkeassa kunnossa, jopa niin, että polkupyörällä ajo alkaa olla niillä vaarallista. Katujen reunat ovat epäsiistit, koska katujen reunalla ei ole mitään reunusrajauksia ja vieressä avoimet sadevesiojat. Alueella ei ole ainuttakaan kukkaistutusta eikä puistoa. Viimeinen lasten leikkipuistokin tyhjennettiin muutama vuosi sitten ja jätettiin rikkakasvien valtaamaksi. Alueen eteläreunalla sijaitseva urheilukenttä oli muutama vuosikymmen sitten aktiivissa käytössä, nyt siellä käyvät Vaunukankaan koulun alaluokkalaiset liikuntatunnillaan ja jotkut päiväkodin liivijengiläiset leikkimässä. Mutta kunnan päättäjille ei ole tullut mieleenkään hankkia kentälle joitain välineitä tai lapsille leikkipaikkoja. Läheisessä Autiorinteessä on lasten leikkipaikka, mutta siellä ei tunnu käyvän kukaan koskaan. Onneksi Lahelanrinteeseen muuttaa koko ajan uutta nuorempaa väkeä, muuten alue rapistuisi asukkaittensa mukana.

Nyt kun kunnan poliittinen ja virkamiesjohto on rähmällään uuden messualueen, Rykmentinpuiston edessä, niin kaikki muut asiat jäävät varjoon. Olen usein harmitellut, kuinka Tuusula aikoo hukata ainutkertaisen mahdollisuuden: tuoda esiin samaan aikaan Suomen ensimmäistä Asuntomessua ja messuja 50 vuotta myöhemmin. Näyttää kuinka hienosti vanhatkin asuinalueet ovat eläneet ajan mukana. Mutta ei! Kukaan poliittisesta johdosta ei tunnu välittävän asiasta. No, nykyinen poliittinen johto ei vissiin tainnut olla syntynytkään vielä silloin ja mitään sidettä ei ole päässyt syntymään.

Kuluvana vuonna Lahelanrinnettä on piinattu parilla uudella seikalla. Keväällä ”siistittiin” sadevesiojat. Eli ojat kaivettiin auki, rumasti vaikka kunnossapitopäällikön mukaan työ oli tehty siististi. No kauneus on katsojan silmässä. Asukkailla ja kunnossapitopäälliköllä on kovasti erilainen näkemys kauneudesta. Mutta eihän asukkaita täällä kuulla oikeasti! Osallistaminen ja kuuntelu ovat selvästi vain osa kunnan sisäistä markkinointia.

Toinen piina on pimeys. Tänä syksynä Lahelanrinne on ollut kahteen otteeseen useita päiviä pimeänä, kaikki katuvalot ovat olleet pimeänä. Samoin viereinen Autiorinne. Asiasta on ilmoitettu Eltelnetworkiin usean ihmisen toimesta monta kertaa ilman minkäänlaista vaikutusta. Kunnan velvollisuus on huolehtia kuntalaisten turvallisuudesta, myös turvallisesta liikkumisesta taajama-alueella. Nyt se on vaakalaudalla, koska pimeässä ei edes erota paikoitellen jopa yli metrin syvyisiä sadevesiojia. Kunnan johdolla täytyy olla vastuu kunnan asioiden hoidosta, vaikka käytännön operointi olisikin ulkoistettu niin kuin tässä tapauksessa. Kuka ottaa kopin? Jonkun vastuulle tämä kuuluu!

Nyt varmaan tarvittaisiin hiukan leveämpiä hartioita asioiden korjaamiseksi. Mutta hartioiden välissä päät eivät taida olla niin kovin kiinnostuneita tästä pikkuruisesta alueesta.