Portugalin syksy 2019

Jokasyksyinen matka Portugalin Algarveen on taas edessä. Kotoinen syksy on ollut varsin sateinen ja viime päivinä myös varsin kolea. Ensimmäinen räntäsadekin saatiin toissapäivänä. Määränpäässä Olhaossa  sää on hienon kesäinen, päivälämpötilat  pyörivät 25 asteen tienoilla ja yölämpötilatkaan eivät juuri putoa alle 15 asteen. Lämpöä ja aurinkoa on tiedossa.

Yksi tuttavamme kysyi meiltä, että mitä te siellä teette? No mitä ihmiset nyt lomalla tekevät? Nautitaan säästä ja maisemista, tutustutaan paikallisiin luonnonpuistoihin, käydään kuvaamassa lintuja ja ulkosaarien värejä, syödään hyvin, juodaan hyvin, ihmetellään vuoroveden ilmiöitä, ihaillaan Olhaon superkauniita auringonlaskuja, ajellaan pitkin Algarven kaunista maaseutua, maistellaan paikallisia viinejä tutustutaan uusiin ihmisiin. Sitä me teemme.

Näihin maisemiin huomenna aamupäivällä. Kauppahallirakennus on varsin kaunis.

Matka käynnistyy keskiviikkoaamuna hävyttömän aikaisin, kone lähtee 6.35 Lissaboniin ja sieltä pienen odottelun jälkeen Faroon. Lentokentältä siirrymme bussiin, joka vie meidät Centauron autovuokraamoon, josta haemme auton. Sieltä ajamme suoraan asunnolle, jossa tapaamme asunnon ranskalaiset omistajat. Siitä se loma käynnistyy.

Keskiviikko 9.10.2019.:  Melkein vuorokauden mittainen matkapäivä

Onhan se aivan kamalaa nousta aamulla puoli neljän maissa ja laittautua aamuhämärissä taksiin, joka tuli ennalta sovitusti varttia yli neljä. Lähdimme ehkäpä hiukan liian varhain, koska koneen lähtöaika oli 6.35, mutta sittenpähän olimme kentällä hyvissä ajoin. Nykyisin kun lentokenttä on valtaisan rakennusprojektin kourissa, niin ei aina tiedä, minne mennä. Kentällä törmäsimme Jussi ja Marja Pesälään, jotka olivat matkalla Kanarian saarille.

TAP lähestyi minua sähköpostitse viikon lopulla ja kertoi mahdollisuudesta korottaa lentoluokkaan ”executive” –tasoon. Ja se tapahtui niin, että sai itse vapaasti ehdottaa, paljonko siitä halusi maksaa. No, päätin tarjota alimman mahdollisen eli 110 euroa ajatuksella, että jos ei tule, niin enempää en kuitenkaan halua maksaa. Tiistaiaamuna olin kuitenkin saanut sähköpostin, jossa tarjoukseni hyväksyttiin. Näin me sitten matkustettiin komeasti ”execitive”-luokassa, muita ei siinä luokassa sitten ollutkaan. Saimme loistavan aamiaisen ensin SAS:n loungessa lentokentällä ja myös TAP:n koneessa oikein tarjottimella tarjoiltuna ja kahvi posliinikupeissa. Ja viiden tunnin matka sujui väljässä penkissä, jossa jalkatilaa oli ruhtinaallisesti. Joskus kannattaa hemmotellakin itseään.

Aurinko nousi kauniisti matkan aikana.

Lissabonissa vaihdettiin konetta parin tunnin odottelun jälkeen ja Faroon laskeuduttiin aikataulussa 12.45. Sen jälkeen haettiin auto Centaurosta. Sielläkin koettiin positiivinen yllätys ja saatiin luokkaa parempi auto, Citroen C3, pieni SUV.

Auto on Citroen C3 Aircross.

Asuntomme sijaitsee samassa 5 talon rakennuskompleksissa kuin aikaisempinakin vuosina. Tällä kertaa omistajina on viehättävä ranskalainen pariskunta, Gigi & Jean-Pierre. Heistä kumpikaan ei juurikaan osannut englantia ja meidän ranskan osaamisemme on varsin puutteellinen. Mutta kyllä me toimeen tultiin. Asunto on hyvä, aika luxustakin jopa, mutta sen olemme ansainneet.

Illan suussa Anttisen Jorma ja Inkku soittelivat meille. He olivat Etelä-Ranskassa ja kyselivät matkavinkkejä. Olipa hauskaa. Näin me eläkeläiset matkustamme näin syksyisin: Anttiset Etelä-Ranskassa, Niemiset Kiostossa ja me Olhaossa.

Söimme tässä pienessä ravintolassa aivan loistavia simpukoita.

Illalla lähdettiin vielä syömään kevyesti meren antimia. Pitkä valveillaolo alkaa pikku hiljaa tuntua, mutta ihmeen hyvin sitä ihminen jaksaa, kun koko ajan tapahtuu jotain uutta.

Tästä se loma alkaa!

Torstai 10.10.2019

Pitkä matkapäivä, ylipitkä valvominen sekä huonosti nukuttu yö jättivät jälkensä. Päivä alkoi silmät tikkuisena ja jalat väsyneinä.

Olhãon kauppahallin sanotaan olevan Algarven isoin ja hienoin. No, onhan se ehdottomasti. Ehkä ei niin hieno sisältä, mutta ulkoa toki. Se sijaitsee aivan meren rannassa, jonne kalastajilla on helppo tuoda aamulla saaliit. Kalaosasto onkin aivan valtavan iso, siellä on parisenkymmentä kalatiskiä, joiden tarjonta on iso. Muutamia tuttujakin kaloja löytyy, mutta tarjonta on luonnollisesti pääosin vierasta. Me ostimme Robalo-nimistä kalaa, joka kovasti muistuttaa meikäläistä kuhaa. Kala on täälläkin suhteellisen kallista, mutta Robalon kilohinta oli 10 euroa, joten kahden fileen hinnaksi tuli noin 6 euroa. Kala on todella tuoretta, yleensä edellisenä yönä pyydettyä. Paistoimme robalofileet pannulla oliiviöljy-voissa yhdessä valkosipulin, korianterin ja lehtipersiljan kanssa.

Kauppahallissa on 2 rakennusta, josta toisessa siis myydään pelkästään meren antimia ja toisessa vihanneksia ja juureksia, hedelmiä, lihaa ja leikkeleitä. Ja kaikki on tuoretta. Kauppiaat tuntuvat olevan vuodesta toiseen samoja, vaihtuvuutta on hyvin vähän. Hedelmien ja vihannesten hinnat ovat todella edullisia, jo 1 eurolla saa pussillisen monipuolista tavaraa.

Asuntomme on juuri sellainen kuin osasimme odottaakin. Yhtenä pienenä ranskalaisuuden osoituksena on keittiössä pieni viinikaappi. Sille löytyy kyllä käyttöä!

Rannalla on ihanan rauhallista, ihmiset ottavat aika rennosti

Iltakävely keskustaan on ihanan rauhallista. Kävelytie kulkee aivan meren rannan tuntumassa. Täällä aurinko laskee noin seitsemän aikaan ja pimeä tulee varsin nopeasti. Ranta on varsin idyllinen vierassataman valoineen ja ulkokuntoilualueineen. Joukko paikallisia nuoria on ollut iltaisin siinä kuntoilemassa eri laitteilla. Istuskelu JazzCafen terassilla rauhoitti mieltä ja kieltä.

Kuntoilualue sijaitsee aivan kaupungin ainoan ison hotellin edustalla.

Perjantai 11.10.2019

Algarven luonnonsuojelualueella, Ria Formosan alueella pesii iso määrä vesilintuja. Täällä Olhãon suola-altaiden vierustoilla on paljon erilaisia lintuja, mm. monia lokkilajeja, sirrejä, pitkäjalkoja, haikaroita, nokikanoja ja flamingoja. Vaikka käyn siellä kuvaamassa joka vuosi, niin joka vuosi siellä näyttää aivan yhtä hienolta. Tänään oli pilvinen päivä, joten perusväri oli hiukan harmaa, mutta muuten keli on aivan loistava. Lämmin.

Harmillista, mutta totta. Suola-altaiden kävelyreittien vierustat on täynnä erilaista muovi- ja muuta roskaa. Luulisi ihmisten jo pikkuhiljaa ymmärtävän, mutta ilmeisesti sitten ei kuitenkaan.

Lisää kuvia löytyy täältä. 

Lauantai 12.10.2019

Päivä käynnistyi hyvin pilvisenä, mutta lämpimänä jo aamusta alkaen. Päivällä pilvet hävisivät, taivas oli kauniin sininen ja lämpötila pysyi 23 asteen tuntumassa. Eevalla tuli yön aikana jonkinasteinen mahatauti ja jouduimme peruuttamaan ystävien kanssa sovitun tapaamisen Louléssa. Tämä päivä meni aika lailla lepäilyn merkeissä.

Jos Olhãon kauppahalli on Algarven tunnetuin ja isoin, niin lauantaimarkkinat ovat myös hyvin laajat. Valikoima on monipuolinen, perinteisistä ”lumpuista ja räteistä” merkkitavaravaatteisiin, korkkituotteisiin, mutta myös valtaosin kyseessä on myös maalaismarkkinat. 

Paikalliset tuottajat ovat myymässä vihanneksia, juureksia, yrttejä ja hedelmiä. Ja tietenkin churro-ruokavaunu pitää olla paikalla. Ovat muuten tosi herkullisia (ja rasvaisia). Väkeä on paikalla ruuhkaksi saakka. Tänä vuonna kuulee erityisen paljon ranskaa ja tietenkin englantia. Suomeakin kuulimme tungoksen vilinässä.

Sunnuntai 13.10.2019

Olhão on vanha kaupunki, ensimmäiset tiedot ovat jopa 1300-luvulta, mutta oikeastaan vasta 1800-luvulla kaupunki nousi esiin merkittävänä kalastussatamana. Kalastus ja siihen liittyvä teollisuus sekä myöhemmin tekstiiliteollisuus ovat pitäneet kaupunkia pystyssä. Tekstiiliteollisuuden hävittyä Aasiaan maihin ja kalastuksenkin vähennyttyä merkittävästi, turismi on korvannut menetettyjä markkinoita.

Onneksi Olhão on kuitenkin pysynyt aika vaatimattomana turistirysänä, sillä täällä ei ole kuin yksi isohko hotelli eikä rantaviivaa täytä monikerroksiset hotellit uima-altaineen. Päinvastoin. Ranta on jätetty kalastajille ja vierasveneilijöille. Ja rannikon suuntaisesti sijaitseva 60 km luonnonsuojelualue Ria Formosa estää suurimmat rakennusprojektit. Hiekkarantoja ei ole, vaan lähimmät hiekkarannat ovat kaupungin edustalla olevilla saarilla Ilha de Culatra ja de Armona. Kummallakin saarella on hiekkarantaa aivan silmänkantamattomiin.

Historiallinen keskusta on edelleen ahdas kapeine katuineen ja vanhoine taloineen, joita kovasti remontoidaan niin sisältä kuin ulkoa. Uusia taloja on tullut muutamia näiden 4 vuoden aikana kun täällä olemme käyneet. Mutta esimerkiksi uusin rakennusprojekti poliisiaseman vieressä edistyy todella hitaasti ja asuntokauppa käy kuulemma aika nihkeästi. 

Paikallisessa Algarve Daily News:ssa oli pitkä kirjoitus siitä, että kaupungin pormestari ja hallitus kovasti ajaa historiallisen keskustan modernisoimista, johon kuuluu leveimmät kadut, korkeat kerrostalot ja uudet hotellit. Kaupungin asukkaat panevat lujasti hanttiin ja asian tiimoilta pidetään mielenosoituksia. Uusi asemakaava käsitellään ja päätetään ymmärtääkseni marraskuun lopulla. 

Toivottavasti Olhão pysyy yhä edelleen aitona ja autenttisena kalastussatamana ja pikkukaupunkina. Mutta kuka tietää, money talks.

Illalla mentiin JazzCafeeseen kuuntelemaan livejazzia. Mainio brasilialainen trio. Nautittavaa jazzia. Lähdettiin kuitenkin ensimmäisellä tauolla pois, kun kosteus ja viileys meni ytimiin ja Eeva oli vielä toipilaana. Mutta erinomainen ensimmäinen setti.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Tiistai 15.10.2019

Sunnuntai-illan jazzkonsertin aikana kosteus ja viileys tuli varoittamatta ja niin, ettei sitä oikein huomannutkaan ennen kuin oli jo myöhäistä. Ja siitä nyt sitten on kärsitty: tuli kova nuha ja kurkku kipeäksi. Sitä on podettu koko maanantai. Vasta illalla kävimme syömässä kiinalaista ruokaa, joka muuten oli oikein hyvää. Kävelyllä pääsimme taas kerran nauttimaan Olhãon kauniista iltavalosta auringonlaskun aikaan, vaikka aurinko painuikin pilvien taakse.

Aamulla tilanne oli hiukan parempi, vaikka yöuni jäikin heikoksi. Nuha on edelleen kova, mutta kuumetta ei ole, eikä myöskään Eevalla.

Lyhyt visiitti Algarven ehkä tyypillisimmässä kylässä oli tämänpäiväinen kohokohta. Alte sijaitsee Olhãosta katsellen noin reilun 50 km päässä sisämaahan, luoteeseen. Se on kaunis pieni kylä valkoisiksi rapattuine taloineen ja koristeellisine savupiippuineen. Kylä sijaitsee kukkulan rinteellä ja kapeat kadut kulkevat melko jyrkästi. Kylä on tunnettu myös käsitöistään ja keramiikkaesineistään, joita olikin kyllä joka lähtöön.

Lähes jokaisessa talossa on savupiippu, osa hyvin kauniita ja koristeellisia. Talojen arkkitehtuurissa on häivähdys maurilaista kulttuuria.

Alten pieni kirkko oli alun perin rakennettu jo 1200-luvun lopulla, mutta nykyinen kirkko on 1500-luvulta. Se tuhoutui pahasti 1755 maanjäristyksessä, mutta korjattiin varsin nopeasti. Kirkossa on paljon kultaista barokkiajan tyyliä, alttaritaulu valmistui vuosien 1735 ja 1751 välillä. 

Kaunis kirkko, johon oli pääsymaksukin 1,50 €/henkilö. Ehdottomasti käynnin arvoinen.

Keskiviikko 16.10.2019

Kova nuha ja yskä vaivaavat yhä vain enemmän. Eeva on yskinyt pitkin yötä, minulla yskä on ollut vaatimattomampaa, mutta nokka vuotaa. Nuha on meillä kummallakin tosi kova ja uusia paperinenäliinapaketteja on käyty ostamassa lisää.

Päivällä aloin tutkistella paikallisia lääkäreitä ja löysin paikallisen ketjun klinikan, Clínica Internacional de Olhão. Toman mukaan ketjun pisteet ovat hyviä, joten menimme sinne.

Klinikka sijaitsee läheisen ostoskeskuksen yläkerrassa.

Klinikka on yksityinen, jonne mennään yleensä ajanvarauksella, mutta siellä on jonkinlainen päivystyspoliklinikka eli mennään vain jonoon ja odotetaan vuoroa. Menimme klo 13 aikaan, jolloin vastaanottohenkilö sanoi, että nyt on hiukan jonoa ja tulkaa uudelleen tunnin kuluttua. Näin tehtiin, mutta jono oli edelleen yhtä pitkä. Lähes kolmenvartin kuluttua pääsimme sairaanhoitajan pakeille, joka selvitti ensin mikä meitä vaivasi. Miellyttävä mieshoitaja ja puhui hyvää englantia. Sitten taas hetki odotusta ja pääsimme lääkärin luo. Jo hieman kokeneempi lääkäri tutki ja kuunteli meidät kummatkin huolellisesti. Hän puhui myös hyvää englantia. Kummallakin on keuhkoputken tulehdus, minulla lievempi, Eevalla vakavampi. Hän otatti myös röntgenkuvat Eevasta varmaankin mahdollisen keuhkokuumeen vuoksi, mutta mitään ei ilmennyt. Kummallekin  tuli 3 päivän hevoskuurin, antibioottia ja kortisonia minulle, Eevalle antibioottia, antihistamiinia ja yskänlääkettä. Lääkkeet ovat aika voimakkaita ja maha on tietysti nyt sitten ruvella.

Hiukan hinnoista: Lääkärin vastaanotto maksoi 55 euroa ja röntgen 40 euroa. Eevan lääkkeet 10 euroa ja mun lääkkeet 5 euroa.

No tästä se on suunta eteenpäin ja ylöspäin.

Torstai 17.10.2019

Elämä voittaa! Eilen illalla aloitettu hevoskuuri ilmeisesti alkoi tehota yön aikana. Mun yskä alkoi hellittää, mutta Eevan yö oli kyllä vielä aika rikkonainen. Päivä kuitenkin taittui todella kauniiksi ja lähdimme halliin ruokaostoksille. Muutaman viileämmän päivän (noin 20 astetta) jälkeen lämpökin nousi taas oikein samettisen lämpimäksi.

Kauppahalli on, niin kuin ennenkin jo todettu, hyvä ruokaostospaikka. Tänään ostimme kotiin kanan koipireisi-paloja ja valmistimme ne uunissa todella maukkaiksi. Koipireisien hinta oli 1,96 euroa eli varsin edullista. Ostimme hallista leikkeleeksi hienoa kinkkua, jonka kilohinta oli 7 euroa! On ne hinnat edelleenkin aika paljon edullisempia täällä kuin meillä.

Le Bicyclette on pieni kahvila-ravintola vanhassa kaupungissa, jossa aika monet paikalliset näyttävät käyvän lounaalla ja mekin kävimme viime vuonna. Sinne menimme nytkin ja söimme loistavat salaatit ja lasilliset valkoviiniä. Täällä viinitarjoilussa ei käytetä mitta-astioita, nytkin lasi oli lähes piripintaan. 

Lounaalla tutustuimme irlantilaiseen pariskuntaan, joiden kanssa juttua riitti mm. tämänpäiväisen brexit-uutisen tiimoilta. Kuten sanottua ennenkin, nämä kohtaamiset ovat matkustelun kohokohtia.

Olhãossa on useita sen historiasta kertovaa patsasta ja muistomerkkiä. Tässä niistä yksi "Lenda do Arraúl", joka kertoo valaan suuhun joutuneesta nuorukaisesta Arraùlista, joka pelastui juuri Olhãon kohdalle ja hänen ansiostaan syntyi Ria Formosan atollit. Hauska legenda ja avaa mukavasti Olhãon historiaa.

Illallinen syötiin taas kerran ulkona omalla parvekkeella. Terasseilla tai omalla parvekkeella olemme syöneet koko ajan kahta iltaa lukuun ottamatta eli keli on kyllä ollut aika hyvä pienistä viileistä virtauksista huolimatta.
Lisää kuvia löytyy täältä.

Lauantai 19.10.2019

Olemme nyt olleet reissussa jo 10 päivää, joista valitettavan monta on mennyt hiukan heikkokuntoisena. Mutta onneksi olemme olleet täällä jo niin usein, ettei minkäänlaista paniikkia ole syntynyt tekemättömistä päiväreissuista.

Eilen alkoi elämä jo voittaa ja lähdimme kyläilemään hyvien ystäviemme Toman ja Tarjan luokse Loulèen. Valitettavasti yhteydenpito heidän kanssaan on pakostakin jäänyt aika harvaan ja sen vuoksi oli tietenkin erityisen mukavaa käydä heidän luonaan. Päivä oli todella kaunis, aurinkoinen ja lämmin ja istuskelimmekin lähes koko iltapäivän ulkona pihalla. Pihamaa näillä seuduilla on kovasti erilainen meikäläiseen verrattuna. Vahvan nurmikon sijaan on pelkkää soramaata, jossa kasvaa pitkän kuivan kauden jälkeen vaivaisesti viikunapuu ja oliivipuu sekä joitain yrttejä sekä hauskoja, lähes mustia kukkia. Vesi on ollut täällä Portugalissa iso ongelma, asia jota ei oikein tahdo ymmärtääkään. Monilla paikkakunnilla kaupunki toimittaa tankeissa juomavettä ja suurin osa pienistä joista on kuivunut kokonaan. Monet kasvit ovat ”palaneet” auringosta ja mm. viinitarhoilla viiniköynnökset näyttivät aika karseilta. Kokonaan kuivuneita.

Mutta tänään sitä kauan kaivattua sadetta saatiin. Aamupäivällä oli vielä kaunista ja lähes pilvetöntä, hieno toripäivä kuten lauantaisin täällä on tapana. Kävimme torilla ja hallissa ostoksilla ja istuskelimme hetken aikaa kahvilla hallin vieressä. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja torilla kova tungos, mutta ehkä sitten kuitenkin hieman vähemmän kuin viime viikolla, koska sateen uhka oli ilmeinen.

Tarjolla oli pieniä häkkilintuja, varpusia, kanoja ja kukkoja, kalkkunoita, helmikanoja ja jopa marsuja.

Yhden jälkeen pilvet alkoivat kerääntyä ja koko iltapäivän satoikin pieniä taukoja lukuun ottamatta, aivan iltaan saakka. Ja lämpötilakin tippui 16 asteeseen ja yöllä vielä 2 pari astetta lisää. Kova tuulikin viilensi ilmaa vielä lisää. Huomiseksi sään pitäisi taas parantua, mutta lämpötilat jäävät tulevalle viikolle usean asteen verran matalammalle tasolle.

Eilinen auringonlasku väritti maiseman taas kerran valtavan hienoksi. Tämä kuva on otettu klo 19.16 meidän parvekkeelta.

Meillä kävi eilen siivooja ja kun illalla tulimme kotiin, niin huomasimme, kuinka puutteellisesti siivous oli tehty. Otin yhteyttä vuokranantajaamme ja he kävivät meillä tänään keskustelemassa ja pyytämässä anteeksi, koska heidän palkkaamansa siivooja oli kuulemma ymmärtänyt siivouksen vaatimukset eri tavalla: eli vain lakanoiden ja pyyheliinojen vaihto sekä kylppäreiden siivous. Siivouksen piti kuitenkin olla normaali viikkosiivous, josta maksoimme erikseen. No he lupasivat, että siivooja voi tulla uudelleen, mutta totesimme, ettei se ole kuitenkaan tarpeellista. Siivoamme itse nyt sen mitä tarvitsee. Hiukan asiasta jäi hapan maku, mutta ei anneta sen häiritä, huoneisto on kuitenkin hyvin siisti.

Flunssa vielä pitää hiukan otteessaan ja antibioottikuuri loppui tänään. Saatan jatkaa kortisonikuuria vielä parilla päivällä, koska yskää riittää edelleen.

Sunnuntai 20.10.2019

Quarteirassa ja sen välittömässä lähistössä asuu aika paljon suomalaisia, no ainakin kymmeniä. Paikallisella suomi-klubilla käy vakituisesti muutamia kymmeniä suomalaisia.  Ja rantakadulla kuulimmekin tänään pariin otteeseen suomalaista ja suomenruotsalaista puhetta.

Quarteira on reilun parinkymmenentuhannen ihmisen lomakaupunki, joka kuulemma alunperin perustettiin portugalilaisten lomanviettokaupungiksi. Tällä hetkellä siellä asuu paljon ulkomaalaisia asukkaita lyhyempiä ja pidempiä aikoja. Ja se on selvästikin pohjoismaalaisten ja brittien suosima paikka.

Quarteiran vahvuus on parissakin asiassa. Siellä on kaunis rantakatu. Se on pari-kolme kilometriä pitkä hiekkarannan reunassa kulkeva kävelykatu. Hiekkaranta on siisti ja leveä. Voi vaan kuvitella, kuinka täynnä se on sesonkiaikaan. Näin sunnuntaisin siellä tuntuvat viihtyvän erityisesti eläkeläiset ja myös nuoret. No, tähän aikaan tavallisia perheitä näkee kuitenkin aika vähän. 

Rantaan on rakennettu paljon korkeita kerrostaloja loma-asukkaita varten, mutta kauneimmat ja hienoimmat talot löytyvät kaupungin sisääntuloväylien varrelta. Ja onhan tämä ale varsin kaunis, mutta paljon keinotekoisempi kuin rosoisen autenttinen Olhão.

Toinen vahvuus on läheiset golfkentät, jotka ovat toinen toistaan komeimpia ja kalliimpia. Lähistöllä on muutamia huippukenttiä, joiden green fee pyörii jopa 250 eurossa. Tietysti halvempiakin kenttiä tietysti löytyy, mutta rantaelämä ja golf, siinä ovat Quarteiran vahvuudet – ainakin näin pintapuolisesti katsoen.

Lisää kuvia löytyy täältä.

Maanantai 21.10.2019

Tänään pidettiin shoppailupäivä. MAR Shopping Center Loulén kupeessa on vasta parisen vuotta toiminut iso ostoskeskus ja siihen liittyneenä on myös iso IKEA sekä Designers’ Outlet.

Designers Outlet on viehättävästi rakennettu kokonaisuus

Kaikki nämä ovat vielä uutuuttaan kiilteleviä. Ostarilla on paljon brändejä, joita Suomessa ei ole esillä, mutta paljon myös tuttuja. Varsin lastenvaatteiden osalta tarjonta on todella iso, erilaisia merkkejä löytyy paljon ja ns. hyvienkin merkkien hintataso on meikäläiseen verrattuna varsin kohtuullinen. Ja se mikä parasta, löytyy sellaisia vaatteita ja kokonaisuuksia, mitä Suomesta ei löydy. Niinpä meidän ihanat lastenlapsemme saavat perinteiseen tyyliin vaatetuliaisia.

Maanantaiaamuisin on rauhallista shoppailla.

Maanantaiaamu on hyvä hetki ostoksille, sillä kaupat ovat lähes tyhjinä ja myyjillä on aikaa palvella turistejakin. Mutta päivä siellä menikin aika sujuvasti.

Tiistai 22.10.2019

On jotenkin todella hienoa, kun jokainen aamu aukeaa kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Näin tämäkin aamu. Viime yöt ovat olleet hiukan viileitä ja lämpötila on tippunut 14-15 asteen tienoille. Päivällä aurinko lämmittää edelleen hienosti ja 20 astetta on ollut viime päivinä normilämpötila.

Päivällä lounastimme ChàChàChà –nimisessä ravintolassa, jonne olemme usein halunneet mennä, mutta se on ollut yleensä täynnä tai pääseminen on edellyttänyt pöytävarausta. No odottaminen palkittiin tänään ja söimme aivan mahtavan lounaan. Eeva söi lampaankyljyksiä, joita täällä aika harvoin tarjotaan ja olivat hyviä. Minä söin grillattuja jättikatkaravunpyrstöjä, jota kyllä olivat parhaita mitä olen koskaan syönyt. 

Puuhiiligrillissä kypsennettyjä, hienoja tuoreita pyrstöjä. Kehuin tarjoilijalle heidän antimiaan ja hän vain sanoi, että kaiken takana on kunnioitus raaka-aineita kohtaan, sesongin tuotteet ja tuoreus. No siinähän se on! Varsinkin meillä saa niin usein vain pakastettuja mereneläviä ja ero tuoreeseen, edellisenä yönä pyydettyyn, on merkittävä. 

Ravintola on muutenkin todella tyylikäs, hauskat chilikukat pöydässä ja virkatut mansetit ruokaliinoissa. Ehdottomasti huippupaikka, jonne mielellään mennään uudelleen.

Kaupungissa on kävelymatkan etäisyydellä muutamia pieniä elintarvikekauppoja sekä myös ketjukauppoja, kuten esimerkiksi Pingo Doce. Hiukan edempänä, mutta myös kävelymatkan päässä Marina Villagesta on myös Continente ja Lidl. Lisäksi täältä löytyy parin ranskalaisen ketjun kauppaa: Intermarche ja Auchan sekä tietysti kauppahalli. Se, että elintarvikekauppoja on näin runsaasti, on hieno juttu. Kilpailua on niin valikoiman, laadun kuin palvelunkin suhteen. Ja pikkuhiljaa olemme oppineet tunnistamaan eri kauppojen vahvuuksia ja käymme hiukan eri tilanteissa eri myymälöissä.

Aurinkoisena päivänä porukka viihtyy terasseilla.

Erikseen on sanottava pari sanaa leivästä: leipä ei ole täällä yhtä tärkeässä roolissa kuin naapurimaissa, Ranskassa ja Italiassa. Leipä on usein aika mautonta ja suolatonta eikä sitä olekaan yleisesti tarjolla ruokapöydissä. Vanhassa kaupungissa on vain yksi leipäkauppa. Saman kokoisella alueella Ranskassa olisi varmaan reilu puolitusinaa leipäkauppoja.

Taivaan värit peilautuvat suola-altaiden veden pintaan.

Illalla alkoi pieni ukonilma ja salamointia näkyi jonkin verran. Keli näytti paljon hurjemmalta kuin se sitten olikaan eikä sadetta saatu tippaakaan, vaikka näytti niin uhkaavalta. Mutta maisemat parvekkeelta ja kattoterassilta olivat kyllä hienot.

Olhaon kaupunki ulottuu aika laajalle sisämaahan.

Keskiviikko 23.10.2019

Faron kaupunki noin 10 kilometrin päässä on vanha kaupunki, jonka perustivat jo foinikialaiset ja karthagolaiset. Maurit linnoittivat kaupungin, mutta eivät pystyneet pitämään kaupunkia itsellään, vaan kuningas Alfonso III valloitti sen vuonna 1249. Vauras aika päättyi vuonna 1596, kun Esexin jaarli ryösti ja poltti Faron. Vuoden 1755 maanjäristys tuhosi kaupungin ja sen jälkeen kaupunki on rakennettu käytännössä uudelleen. Tällä hetkellä Farossa on vajaa 70.000 asukasta ja se on Algarven pääkaupunki, siellä on myös Algarven merkittävin lentokenttä.

Faron vanhakaupunki niemen kärjessä on alueena aika pieni ja vanhimmat talot ovat 1800-luvun taitteesta. Faron katedraali Se de Faro on säilynyt hyvin ja rakennettiin jo 1200-luvulla. Se on varsinainen barokkitaiteen helmi, niin paljon siellä on upeita kullattuja puuleikkauksia ja marmorilaattoja.

Vieressä on myös makaaberi luukappeli, johon on haudattu yli 1000 minkin ruumiit ja esillä on luita ja pääkalloja.

Muuten Faro on tavallinen algarvelainen kaupunki, jota hallitsee iso satama-alue ja lentokenttä.

Torstai 24.10.2019

Lagos on ollut mielessä erityisesti siitä syystä, että olemme harkinneet myös sinne sijoittumista ensi vuonna. Ja lähdimmekin sinne niin, että otimme hotellin yöksi ja näin meillä oli hiukan enemmän aikaa tutustua kaupunkiin.

Lagos on turistien suosima kaupunki Algarven länsiosassa. Itse kaupungissa on noin 35.000 asukasta, mutta turistien määrä nostanee asukasluvun vähintään kaksinkertaiseksi loma-aikaan ja reippaasti suuremmaksi myös näin syysaikaan. Erityisesti kaupungin sisääntulon tienoilla, vierasvenesataman yhteydessä on iso loma-asuntojen alue.

Asuimme Avenida-nimisessä 4 * hotellissä, joka osoittautui kyllä hintansa väärtiksi. Meillä oli kaunis huone ylimmässä kerroksessa, suora näköala Marinaan ja rantakadulle. Huone oli nykytrendien mukaisesti kalustettu ja sisustettu, jossa lasiseinä suihkuun ja WC tiloihin sekä avonainen pesupaikka. WC:n seinät olivat onneksi savulasia jonkinlaisen yksityisyyden säilyttämiseksi.  Huone oli sopivan kokoinen ja sängyt todella hyvät.

Kävely kaupungissa niin päivällä kuin illallakin avarsi aika paljon. Kaupunki on sinänsä varsin kaunis, eloisa ja siisti. Mutta samalla hyvin turistien täyttämä. Kaduilla kuuli varmaan enemmän amerikan-englantia, englantia, saksaa ja ranskaa kuin portugalia. Aika paljon nuoria ja nuoria pariskuntia, sillä onhan alueen hiekkarannat varsin tunnettuja ja hyviä, myös surffaus on näillä nurkilla tosi suosittua.

Illalla menimme syömään ja ravintoloita löytyi kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Väkeä velloi pienillä vanhan kaupungin kaduilla todella paljon. Ravintoloiden hinnat olivat noin 10-15 % kalliimmat kuin Olhaossa.

Kävelimme takaisin hotelliin Marinan kautta. Marinan reunassa on rivissä kymmenkunta ravintolaa, joissa väki nauttii ilta-auringosta ja juomista, musiikki soi. Emme ole aivan varmoja, onko tuo meidän juttumme. Mutta kaupunki iltavalaistuksessa näytti todella kauniilta.

Kävelyaskelia tuli päivän aikana lähes 9000.

Perjantai 25.10.2019

Aamulla nautimme hotellissa aivan mahtavan aamiaisen. Hotelli on kyllä kehumisen arvoinen, vaikka olikin hiukan hinnakas. Mutta laatuun nähden mielestämme hotelli täytti kaikki odotukset.

Matka jatkui Luzin näköalapaikalle, Ponta de Piadade joka Sagresin rinnalla saattaa olla yksi valokuvatuimpia paikkoja. Valtavat okran ruskeat jyrkänteet, josta avautuu näkymä aavalle merelle, jonka horisontin toisella puolella on Marokko.

Matka jatkui pohjoisen suuntaan kohti Monchiquen vuoristoaluetta. Vuoristoalueella maisema on kovin erilainen, puusto on erilaista ja seutu on paljon vihreämpää kuin rannikolla. Täällä näkyy paljon korttitammia, eukalyptuspuita ja kastanjoita.

Monchiquen laelta oli kauniit näköalat yli vuorten aina rannikolle saakka, mutta ilma oli kosteuden vuoksi aika usvainen ja rannikko peittyi usvaan. Itse Monchiquen kylä ei ollut turistioppaiden maineen veroinen, se oli tavallinen pikkusievä kylä, ei mitään erikoista.

Illalla menimme naapurissa sijaitsevaan Bistroon syömään. Menussa oli mm. grillattua mustekalaa ja se kiinnosti. Alkuruuaksi halusimme puoliksi gratinoitua vuohenjuustoa ja hunajaa. No aika pitkään odoteltuamme saimme vihdoin sekä alkuruuan että pääruuan samaan aikaan. Kokki oli ajatellut, että kun molemmissa on hieman makeutta, niin ne voidaan tarjota yhtä aikaa. Grillattu mustekala ei ollut grilliä nähnytkään, se oli niin ylikypsää ettei se mennyt puremalla rikki, se oli kun kumia olisi pureskellut. Eikä siinä ollut makuakaan tai oikeastaan se oli pahan makuinen. Lähetimme ruuan takaisin. Kokki tuli kysymään, missä vika, kun kukaan ei ole aiemmin valittanut. Kerroimme ja sanoimme, ettemme suostu maksamaan kelvottomasta ruuasta. Heidän mielestään meidän olisi pitänyt maksaa tai olisimme saaneet jonkin toisen annoksen alkuperäisen sijaan. No sitä riskiä emme halunneet ottaa ja maksoimme viinin, veden ja alkuruuan ja sanoimme, että näin on ja lähdimme pois. Olipa kamala kokemus! Jäi aika paha maku! Kerroimme myös vuokraisannällemme tilanteesta, ettei hän suosittele tätä ravintolaa vuokralaisilleen.

Lauantai 26.10.2019

Toman ja Tarjan kanssa menimme vielä kerran Loulén torille. Loulén tori ja kauppahalli ovat kyllä oihan kokemisen arvoisia. Sää oli taas muuttunut tosi kesäiseksi ja oli oikein rentouttavaa kuljeskella Loulén keskustassa, joka näin lauantaisin on toki aika täynnä porukkaa.

Nuoria esittämässä Capoeiora Loulén markkinoilla.

Saimme kutsun vuokraisäntäparin, Jean-Pierren ja Gigin luokse iltapalalle. He asuvat Olhãon vanhassa historiallisessa kaupunginosassa, vanhassa kalastajan talossa, joka muodoltaan on alueelle tyypillinen kuutio. Asunto on eräänlainen viipaletalo, aika kapea, mutta kolmessa kerroksessa. Ylhäältä kattoterassilta on mainio näköala yli kaupungin, vaikka merinäköalaa ei olekaan. Talo on 1800-luvulta ja he olivat hankkineet sen viisi vuotta sitten. Erilaista korjaustyötä oli takana varsin paljon ja osittain remontti olikin vielä kesken. Mutta nytkin se oli oikein kaunis ja hienosti sisustettu/kalustettu.

Söimme ”pienen iltapalan”. Aluksi hiukan tapaksia, sitten grillattuja katkaravun pyrstöjä,  pääruuaksi grillattua tonnikalaa ja jälkiruuaksi jäätelöa ja kahvia. Niin että se pienestä iltapalasta.

Ilta oli oikein viihtyisä. Kielimuurista huolimatta juttua riitti hyvin, laidasta laitaan. Osan ymmärsi hyvinkin ja osa taas jäi hiukan hämäräksi, mutta kaiken korvasi lämmin ja ystävällinen ilmapiiri. Lähes neljän tunnin vierailun päätteeksi he vielä saattoivat meidät kotiin. Oli oikein kiva ilta!

Sunnuntai 27.10.2019

Näin viimeisinä päivinä sääkin alkaa taas parantua huimasti, tuulta ei ole juuri nimeksikään ja reilun parinkymmenen asteen lämpö tuntuukin juuri siltä. Tosin kosteus on korkea ja jos pienikin tuulenvire osuu, niin se tuntuu juuri kosteuden vuoksi aika viileältä.

Yskä ei meinaa mennä pois lainkaan, johtuuko sekin mahdollisesti juuri kosteudesta. Päivällä yskiminen on vähäisempää, mutta varsinkin aamuyöstä herään usein yskimään.

Quelfes on kaunis, pieni kylä Olhaon naapurissa.

Kirpputorit ovat niin täällä kuin muuallakin Etelä-Eurooppaa varsin yleisiä ja isoja tapahtumia. Nyt lähdimme katsomaan Quelfesin isoa kirpputoria hyvin lähelle omaa asuinpaikkaamme. Väkeä oli pienessä ja aika kauniissa ja vauraan tuntuisessa kylässä runsaasti ja parkkipaikan saanti oli iso haaste.

Itse kirpputori oli juuri sellainen kuin muuallakin, osaksi tarjolla oli todellakin pelkkää roinaa ja osaksi ihan hyvääkin tavaraa. Lisäksi tarjolla oli myös paikallisten tuottajien hedelmiä, vihanneksia, yrttejä, taimia kuin myös häkkilintuja.

Näillä kirpputoreilla näyttää olevan myös tärkeä sosiaalinen tehtävä: ihmiset tapaavat siellä toisiaan ja viettävät yhteistä aikaa. Isot ruokarekat ja niiden edustalla olevat teltat täyttyvät ihmisistä syömässä ja juomassa. Olut tuntuu olevan varsin suosittua.

Kävimme sunnuntailounaalla Sabores do Ria –ravintolassa. Olemme käyneet siellä joka vuosi vähintään kerran, koska se tarjoaa todella herkullista ruokaa kohtuuhinnalla. Emmekä pettyneet tälläkään kertaa. Pienet hietasimpukat alkuun ja grillattu meriantura pääruuaksi. Siihen vielä jälkiruuat, kahvit ja viinit, yhteensä 68 euroa. Ei halpa, mutta ei kalliskaan laatuun nähden.

Iltapäivä pilvistyi kovasti ja maisema oli aika harmaata. Suola-altaiden reunalla oli aika hiljaista, lintuja oli hyvin vähän ja viileät yöt ovat ilmeisesti karkottaneet flamingot jo lämpimille vesille. 

Lokkeja, pitkäjalkoja ja mustapyrstökuireja näkyi muutamia. Hiljaista. Täälläkin syksy tekee jo kovasti tuloaan.
Lisää kuvia löytyy täältä.

Tiistai 29.10.2019

Loma loppuu. Se on kummallista, kun loma on loppumassa, niin mieli ja ajatukset siirtyvät pikkuhiljaa kotiin ja kotiasioihin. Alkaa tuntua siltä, että kotiin onkin jo hyvä palata, vaikka upeatahan täällä on ollut.

Tämänvuotista lomaamme on hiukan varjostanut heti ensimmäisenä viikonloppuna saamamme flunssa, keuhkoputkentulehduksineen. Siitä lähtien kumpikin meistä on ollut hieman puolikuntoisena ja päiväreissut ovat jääneet aika vähäisiksi.

Kukkia matkan varrelta

Sääkään ei ollut tällä kertaa ihan puolellamme. Lämmintä toki on ollut, mutta ei niin lämmintä kuin aikaisempina vuosina. Vain muutamia todella kesäisiä päiviä, mutta toki shortsit ovat olleet lähes päivittäisessä käytössä. Tuulet ovat olleet aika kovia ja muutamina päivinä aika viileitä. Mutta ei pidä valittaa, sää on kuitenkin lähes kuten Suomen kesä, aurinko on lämmittänyt ihanasti lähes joka päivä.

Tänään tai oikeastaan jo eilen illalla sumu alkoi liukua rannikolle. Sama tilanne jatkui aamulla, sumua oli niin sakeasti ettei ulkosaaria nähnyt ollenkaan. Päivällä tilanne selkiytyi, mutta ajatus mustekalalounaasta Santa Luziassa piti unohtaa, koska siellä oli niin sankka ja kostean kylmä sumu, ettei voinut ajatellakaan ulkona syömistä. Olhaossa sen sijaan paistoi päivällä vielä aurinko ja söimme maittavan lounaan ChaChaCha-ravintolassa. Maistoin ensimmäistä kertaa ”mustaa pikkupossua”, joka oli erinomaista ja Eevan grillattu dourada oli juuri niin hyvää kuin kuviteltiinkin.

Illan pimentyessä kostea sumu levisi myös tänne ja peitti maiseman harmaaseen vaippaan.

Tämä oli meidän neljäs kerta Olhãossa. Olhão on hieno paikka ja ”meidän paikka”. Täällä paikallisuus ja aitous on vielä pinnalla eikä massaturismi ole vienyt sitä pois. Kadulla kuulee eniten portugalin kieltä toisin kuin monissa muissa Algarven kaupungeissa. Olhão on keskellä Algarvea, täältä on lyhyt matka niin itään kuin länteen. Saa nähdä, mihin ensi vuonna päädymme.

Kaiken kaikkiaan hyvä loma, nautimme kovasti. Adeus!

Lisää kuvia löytyy täältä.