Ruuan hinta Suomessa ja muualla

Keskon johtoryhmään kuuluva Peltola kommentoi Leipurilehdessä mm. näin: ”Suomalainen ruoka on edullisempaa kuin Euroopassa keskimäärin”, Peltola uskoo.

Ei ole Peltola taitanut juurikaan käydä Suomen rajojen ulkopuolella, kun tuommoisia väittää. Suomessa arvonlisävero on Euroopan korkeimpia ja jo se tekee ruuan hinnan keskimääräistä korkeammaksi. Lisäksi ns. veroton hinta on todellakin Suomessa aivan eri tasolla kuin esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa, joista maista kummastakin on omakohtaisia kokemuksia ihan lähiaikoina.

Muutamia esimerkkejä: Leivän hinta on Suomessa aivan tolkuttoman kallista. Kokojyvä- tai moniviljapatonki maksaa Ranskassa noin 1 euron luokkaa, ehkä joskus 20 senttiä enemmän. Suomessa en ole nähnyt vielä kertaakaan alle 2,50 euron hintaisia vastaavia tuotteita. Ja nyt siis ei puhuta valkoisesta peruspatongista, jossa hintaero on vieläkin isompi. Yhden suomalaisen leivän hinnalla saa kassillisen leipää niin Saksassa kuin Ranskassakin. Ja se oikeasti on paikanpäällä leivottu, ei paistettu, tai parin pävän ikäistä muovipussissa.

Lihan hinta on kauttaaltaan noin 10 - 15 % halvempaa Ranskassa ja Saksassa vieläkin enemmän. Ja mikä tärkeintä, siellä marketit pakkaavat lihan pienempiin paketteihin kuin Suomessa. Pakkauksiin, jotka ovat hyviä yhden tai kahden hengen talouksiin eikä sellaisia jättipakkauksia niinkuin Suomessa. Tosiasia kuitenkin on, että kaupungeissa kohta valtaosa talouksista on yhden tai kahden hengen talouksia. Mutta keskusliikkeet eivät tunnu sitä oikein ymmärtävän.

Kala on kallista, mutta kallista se on Suomessakin. Ja luulen, että hintaero sitten kuitenkaan ei ole kovin merkittävä. Vertailua on hankala tehdä, koska valikoimat ovat niin kovin erilaisia.

Lähdemme kuukauden kuluttua taas Ranskaan ja kiinnitän tällä kertaa hiukan enemmän huomiota ruuan hintaa. Katsotaan sitten kassakuittien valossa, mikä se todellisuus on.

Tällainen kesä sitten tänä vuonna

Parhaat kesäkelit tähän mennessä koimme pari kuukautta sitten Avignonissa. Vielä ei ole kertaakaan ollut yhtä lämmintä kuin silloin siellä. On ollut harvinaisen kylmää, sateista ja todella tuulista, mikä sitten näkyy kasvimaassa ja kukkapenkeissä. Tänä vuonna ei taida tulla kummoistakaan satoa.

Tosin, niinkuin kuvasta näkyy, pavut kasvavat hullun lailla ja viereiset herneetkin näyttävät piristyneen. Myös kurkku ja kesäkurpitsa kukkivat, mutta tuleeko hedelmää, saa nähdä.

Viini kasvaa myös hienosti. Itse asiassa tässä ollaan pikkuisen pulassa, koska en oikein tiedä, mihin suuntaan viiniköynnöksen ohjaisi, jotta siitä köynnöksestä tulisi myös kauniin näköinen. Kukkia on paljon, mutta riittääkö lämpö ja riittääkö aurinko? Tuskin. Mutta olisihan se hienoa maistaa omia viinirypäleitä, niinkuin teimme kolme vuotta sitten.

Ruusupenkki on selvästi kärsinyt kylmästä kelistä, sateista ja kovasta tuulesta. Mutta viereisessä ruusupuskassa - taitaa olla ns. suviruusu - on nuppuja todella runsaasti. Itse puska kuitenkin on niin ylikasvanut, että syksyllä menee varmaankin alasleikkaamiseen.

Kotimatka häämöttää

Ranskalainen kevät on kolmen viikon aikana muuttunut ranskalaiseksi kesäksi. Kun tulimme tänne juuri Pääsiäisen alla, vallitsi kova Mistral-tuuli, joka toi pohjoisesta kylmää ilmaa ja viilensi muuten orastavan keväisen lämmön. Pääsiäisen jälkeen tilanne  muuttui täysin ja niin yö- kuin päivälämpötilatkin nousivat monella asteella ja viime päivinä on todistettu jopa 30 asteen ylityksiä. Normaali päivälämpö on ollut 22 - 24 asteen vaiheilla. Saattaa olla, että tämän kesän lämpimimmät päivät on jo koettu.

Kotipihamme on pieni mutta vihreä.

Aluksi on aina vaikeaa muistaa, kuinka rosoinen tämä maa on monilla eri tasoilla. Yksinkertaiseen ja selkeään arkkitehtuuriin tottuneena silmät joskus aristelevat, että talot täällä ovat seinäpinnoiltaan rosoisia ja rappaukset tippuvat paikka paikoin, vieläkin löytyy ravintoloista vessoja, joissa on pelkästään reikä lattiassa, tosin posliinin ympäröimänä, porraskäytävät ovat hiukan sitä ja tätä. Vanhoissa historiallisissa keskustoissa asutaan edelleen ja talot saattavat hyvinkin olla pari-kolmesataa vuotta vanhoja, mutta hienosti remontoituja vanhaa arkkitehtuuria kunnioittaen. Kaupungit ovat erittäin viehättäviä, täynnä värejä ja valoa.

Maisemakin eroaa tietysti valtavasti, koska pellot täällä päin ovat täynnä viiniköynnöksiä ja oliivipuita, toki viljan viljelyäkin näkyy paljon. Tämä alue on aika vuoristoista ja peruskasvillisuus on lehtipuiden lisäksi pientä puskaa, garrigue. 

Oliivipuut ovat suorissa riveissä

Viime vuosina myös ihmisten ulkonäkö on muuttunut. Rodut sekoittuvat, enemmän ja enemmän on ihmisiä, joiden sukujuuret sijoittuvat jonnekin Välimeren eteläpuolelle ja lähi-itään. Sekin muuttaa kaupunkikuvaa aina vain värikkäämpään ja monikulttuurisempaan suuntaan. Perusmustaan värisävyyn tottuneena tekee todelle hyvää nähdä ihmsten pukeutuvan välillä muihinkin, kirkkaisiin väreihin.

Ravintolasyöminen on Ranskassa edullista.

Hinnat ovat nousseet täälläkin, vähintään yhtä paljon kuin Suomessa. Mutta varsinkin elintarvikkeissa hintaero on edelleen iso, veikkaisin noin 20 %:n luokkaa Suomen häviöksi. Kauppakassin hinta on täällä reilusti halvempi ja erityisesti, jos kassissa sattuu olemaan pari pulloa viiniä. Osa hintaerosta selittyy Suomen korkeammasta verokannasta. Mutta ei pelkästään se hinta, vaan tuotteiden tuoreus ja laatu. Varsinkin vihannekset ja hedelmät ovat täällä aivan tavallisessa marketissa huippuedullisia ja huippulaadukkaita. Juuri nyt nautimme parsasta ja uusista mansikoista.

Avignonin halli on korkealaatuinen.

Me olemme tänäkin vuonna viihtyneet hyvin. Varmaankin osaksi kaikista niistä syistä, joista tässä olen kirjoitellut. Mutta syy tyytyväisyyteen on paljon syvemmällä, se on valo, värit ja lämpö, se on ranskalainen elämänmeno ja elämän rosoisuus. Tosin vastapainona on aina esiin työntyvä ylimielisyys, joka kulminoitui mm. Marine le Penin toteamukseen Time-lehden suurilla päivällisillä New Yorkissa: "Je ne parle pas anglais, je suis francaise", eli en minä puhu englantia, olen ranskalainen.

"Kotipihamme"vesipiste.

Ranskalainen kevät 2015

Nyt on varmistunut, että voimme lähteä nauttimaan ranskalaisesta keväästä. Tunne on valtavan helpottunut, sillä olemmehan odottaneet lähtöä todella paljon. Koko alkuvuoden kestänyt sairastaminen aiheutti vaan koko ajan pelottavia ajatuksia matkan peruuntumisesta. Mutta onneksi kroppani on toipunut hyvin eikä matkasta aiheudu sen suurempia riskejä kuin normaalistikaan.

Nyt sitten vaan matkan valmisteluihin. Autoon pitää vaihtaa renkaat, vakuutuksesta pyydettävä green card, kesävaatteet ja - kengät etsittävät esiin. Asunnon vuokraisännän, Jean-Pierren kanssa olemme olleet lähes päivittäin jo sähköpostiyhteydessä ja kaikki tuntuu siellä päässä olevan kunnossa. Niin siis Avignonissa, josta olemme vuokranneet huhtikuuksi asunnon. Avignon on meille sillä lailla tuttu paikka, että olemme olleet siellä päiväselteen useampaan kertaan, mutta tällä kertaa jäämme sinne asumaan. Jännittävää. Avignon on noin 100.000 asukkaan kaupunki ja siis monin verroin suurempi kuin Uzès tai Goudargues, jossa olemme tähän asuneet. 

Matkablogini "Ranskalainen kevät 2015" aukeaa nyt saman tien. Se löytyy toiselta välilehdeltä. Sinne kirjoittelen matkan varrelta kokemuksista ja elämyksistä. 

Järjestelmän armoilla

Viime perjantaina olo alkoi olla todella surkea, jo muutama askel ja henkeä alkoi saman tien ahdistamaan ja puuskuttamaan. Jopa puhuminen aiheutti puuskutusta. Onneksi löysimme Tapiolan Aavasta keuhkolääkärin, joka oli  sitä mieltä, että nyt kotihoito ei auta, vaan on mentävä saman tien sairaalaan.

Ajoimme kuitenkin kodin kautta Hyvinkään sairaalaan ja olimme siellä jo hyvissä ajoin iltapäivällä puoli neljän aikaan. Ensin odotetaan sairaanhoitajalle, sitten odotetaan labrahoitajaa ja sitten lääkäriä. Lääkäri tuli noin klo 22 ja silloin olin jo aika huonossa hapessa. Siitä sitten päivystyksen vuodeosaston kautta sisätautiosastolla ja ensiapulääkitys päälle.

Seuraavana päivänä sitten alkoi ongelmien kartoitus ja kävi ilmi, että minulla oli virusinfluenssa, joka sitten aiheutti kaikenlaista pahaa, hengenahdistusta, sydämen vajaatoimintaa ja nesten kehittymistä keuhkopussiin.

Päivystyksessä tehtiin selkeä moka, sillä minulla epäiltiin flunssavirusta ja sen vuoksi otettiin näytteet nenästä. Kun epäilys oli, niin minut olisi pitänyt laittaa eristyksen viikonlopun yli. Mutta ei, vaan siirrettiin osastolle. Maanantaina kävi ilmi, että näyte oli positiivinen, jolloin siis huonekaveri olikin sitten ehkä altistunut virukselle, vaikka olin syönyt estolääkkeitä koko ajan. Hän joutui aloittamaan estolääkityksen nyt sitten uudelleen.

Nyt viidentenä sairaalapäivänä olo alkaa olla jo suhteellisen hyvä ja hyvin voisin lähteä kotiin. Nyt odotellaan, mitä uusimmat keuhkokuvat kertovat ja joudutaanko tekemään vielä lisätutkimuksia.

Kolmen viikon päästä pitäisi olla jo reissussa kohti Provencea, saa nähdä päästäänkö lähtemään.

Vuosituhannen virustauti

2.3.2015

Jo tammikuun loppupuolella sairastuin ilmeisesti tämän talven hankalinpaan virustautiin, joka iskee nimenomaan hengitysteihin. Siitä lähtien olo on mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan. Nyt on tullut koettua kaikki mahdollinen: korkea kuume, hirveä yskä niin että kyljet kipeinä yritän yskiä limaa pois keuhkoista, todennäköinen keuhkoputkentulehdus antibioottikuurineen ja nämä kaikki normikremppojen lisäksi. Ja hitto, ei meinaa taittua millään, tässä on mennyt 6 viikkoa. Näin kipeä en ole varmaankaan ollut koskaan. Tässä kuva nykyisestä lääkearsenaalista, siis ilman normilääkkeitä.

Tänä iltana kokeilen vanhan ajan konsteja eli pulloon puhaltamista. Siinä jotenkin veden vastapaine vie ilmaa keuhkojen limaklönttien alle ja näin nostaa limaa ylös ja helpommin yskittäväksi. Muistan tämän konstin kyllä, sillä vajaa parikymmentävuotta sitten  olin pienehkössä leikkauksessa ja sen jälkeen puhaltelin pulloon, jotta keuhkot saatiin leikkauksen jälkeen puhtaaksi. Katsotaan ja toivotaan, että tästä löytyisi apua.
Tällainen laitos.

Kuuden viikon kuluttua alkaa ranskalainen kevät 2015.

Alkuvuosi on ollut poikkeuksellisen rankka, olemme kumpikin olleet kovassa flunssassa, joka on kestänyt ainakin kuukauden. Ei kuumetta, mutta limaa kehittyy nieluun ja se sitten yskittää yökausia. Eevalla oli jopa antibioottikuurikin, jotta tilanne hiukan olisi helpottunut. Minulla taas ongelma on asettunut keuhkoputkiin ja keuhkoihin. Kun astma muutenkin vaivaa aika paljon, niin nyt flunssan kourissa se on pahentunut monta pykälää. Jopa ihan käveleminen rasittaa niin paljon, että korttelikävelylläkin on pysähdyttävä silloin tällöin.

Astma on siitä merkillinen tauti, että myös stressi pahentaa sitä merkittävästi, jopa ihan tilapäisestikin. Duuniasioissa on ollut viime kuukausina niin paljon kiemuroita, että se on vaikuttanut jopa jo unen tasoon. Mitä eläkeläisen elämää tämä on? Mutta onneksi moni asia on viimein selvinnyt ja toiveissa on taas hiukan helpompi aika. Ja ehkäpä taas löytyy se duunin tekemisen ilokin. Ja jos ei löydy, niin eläkeläisen on helppo pudota takaisin eläkeläisen elämään.

Astman takia hankimme myös "Saltair"-kostuttimen eli se on laite, joka tuottaa huoneilmaan suolapitoista ilmaa. Sen pitäisi jotenkin myös puhdistaa ilmaa. No, se on nyt ollut makuuhuoneessa parisen viikkoa ja en tiedä, ehkä se jotenkin on auttanut.
Lääkärini on sitä mieltä, että paras "lääkitys" olisi lähteä kuukaudeksi Thaimaahan tai Kanarian saarille. Etelä-Ranska käy varmaan hätätilassa, uskon niin.

Kuuden viikon päästä lähdetään Avignoniin.

Matkavalmistelut on kaikki tehty niin pitkälle kuin on voitu. Eli laivaliput on varattu, hotelliyöpymiset on varattu mennen tullen ja tietysti asunto Avignonissa on vuokrattu. Asunnon vuokrastakin on osa jo maksettu ja loput maksetaan viikkoa ennen lähtöä.

Kohta avautuu oma sivu nimellä Ranskalainen kevät 2015. Sieltä voi seurata matkamme edistymistä, kunhan vain ensin pääsisimme matkalle.