Madeira 2020

Viikko Madeiran valoa ja lämpöä tammikuussa 2020

Olemme olleet Madeiralla kerran aikaisemmin, helmikuussa 1998 eli 22 vuotta sitten. Silloin meillä oli tosi huono tuuri säiden suhteen, sillä vettä satoi 5 päivänä seitsemästä. Nyt tällä kertaa toivoimme parempaa tuuria ja ainakin etukäteisarviot sään suhteen lupailivat suhteellisen mukavaa keliä. Nyt oli mukavaa vertailla Madeiraa tänään parin vuosikymmenen takaisin muistoihin.

Lensimme suoralla Finnairin vuorolla Funchaliin ja matka kesti hiukan alle kuusi tuntia. Edellisellä kerralla teimme välilaskun ja -tankkauksen Faroon, koska Funchalin kiitorata oli nykyistä huomattavasti lyhyempi.

Hotellimme

Hotellimme oli aivan Funchalin keskustasta. The Vine on kaiken maailman palkintoja kahminut designhotelli. Hotellin sisustus ja design olikin aika kaunis ja paikoitellen aika erikoinen, jossa design oli syrjäyttänyt käytännöllisyyden. Paljon tummia sävyjä ja erikoisia ratkaisuja. Olimme varanneet junior-suiten, joka oli miellyttävän iso 4. kerroksessa. Ikkunat avautuivat Funchalin takana kohoavaan vuoren rinteeseen, joka oli täynnä pieniä omakotitaloja. Näköalat olivat oikein kauniit, varsinkin iltaisin ihailimme hienoa valomerta.
Huoneen valaisujärjestelmä oli hyvin moderni hipaisukytkimineen, mutta sen opetteluun sitten sujuikin mukavasti ensimmäinen ilta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein miellyttävä tuttavuus.

Sisustuksessa oli muutamia erikoisuuksia: iso kylpyhuone oli keskellä lattiaa. Emme sitä käyttäneet, mutta jäimme miettimään miten helppoa sitä olisi ollut käyttää. Pelkona ainakin oli suihkun leviäminen ympäri huonetta. Yhdellä seinällä oli avoin pesupiste, jossa erikoinen, mutta hyvin toimiva lavuaari.

Pesupisteen toisella puolella oli WC, onneksi tummennetun lasioven takana ja toisella puolella lasioven takana suihku, jossa ihan normaali suihku sekä vuoristopuroa imitoiva suihku. Kaikki toimivat oikein hyvin. Huoneessa oli pari kaappia henkarivaatteita varten, mutta vain yksi laatikko muita vaatteita varten. Se olisi ollut varmaan aivan riittävä parin yön viipymistä varten, mutta 8 päivän oleskeluun se ei oikein riittänyt. Isot leveät ja hyvät sängyt, joiden päädyssä sänkyjen levyinen työpöytä. Lisäksi oli pari divaanityyppistä istuinta, mutta mitään kunnollista oleskelutilaa ei ollut.

Kattoterassi kauniissa iltavalistuksessa.

Hotellin katolla oli iso terassi, jossa oli uima-altaat ja terassibaari. Kattoterassilta oli loistavat näköalat 360 astetta yli kaupungin kattojen. Lisäksi siellä oli hieno ja kallis fine dining ravintola, jonka laatua emme tosin testanneet.

Katolla oli uima-allas.

Kattoterassilta avautui hienot näkymät sataman yli avomerelle.

Terassilta avautui näkymät 360 astetta yli kaupungin.

Hotelli sijainti oli erinomainen. Se oli ison ostoskeskuksen yläpuolella ja toisaalta käytännössä aivan keskustassa, kävelyetäisyydellä lähes kaikista Funchalin nähtävyyksistä.

Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja hotellin aamiainen varsin kattava ja hyvälaatuinen.

Hop on -hop off

Hop on – hop off on erinomainen tapa tutustua kaupunkiin. Funchalissa oli useampia yhtiöitä, jotka järjestivät näitä matkoja. Hyppäsimme Yellow line -nimiseen bussiin, joka kuljetti meitä ympäri Funchalia.

Lähdimme mukaan aivan keskustasta turistitoimiston edustalta. Ihmisiä oli kyydissä vain kourallinen, vaikka päivä oli kaunis, aurinkoinen ja melko lämmin.

Keskustan läpi kulkee Avenida Arriaga.

Fuenta Rotonda do Infante oli jo puoliteholla.

Reitti kulki mutkaisia katuja pitkin ylöspäin rinnettä Pico dos Barcelosin huipulle, joka oli 355 metrin korkeudessa. Sieltä aukesi valtavan hienot näköalat yli kaupungin.

Funchal levittäytyy rannikolle ja vuoren rinteeseen

Funchalissa on noin 115.000 asukasta, jotka suurimmaksi osaksi asuvat pientaloissa tai omakotitaloissa vuoren rinteellä. Lidon kaupunginosassa on uusia, korkeita ja aika hienojakin kerrostaloja, mutta ne ovat suurelta osin joko hotelleihin kuuluvia tai erillisiä loma-asuintaloja tai sitten hotelleja. Näitä on tullut parin viime vuosikymmenen aikana tosi paljon. Kun viimeksi täällä olimme, rinne oli täynnä banaanipeltoja, nyt loma-asuntoja. Uusin hotelli Royal Palace avattiin vastikään viime kesänä. Myös saaren oma poika, Christian Ronaldo on osaomistajana Pestana-ketjun hotellissa.

Sao Martinhon kirkko seisoo jylhänä pienellä kukkulalla.

Reitin varrella oli monia mielenkiintoisia paikkoja ja nähtävyyksiä. São Martinhon kaunis kirkko ja hautausmaa näkyi kukkulan laeltakin, mutta reitti kulki aivan sen vierestä. Kirkko rakennettiin 1700-luvun puolivälissä. Sieltä reitti kulki kohti Lidoa eli hotellialuetta. 

Hanging Angel Gabriel

Mielenkiintoinen patsas ”Hanging Angel Gabriel” osui matkan varrelle. Patsasta kutsutaan monella nimellä mm. ”Fallen Angel”, mutta sen virallinen nimi on “Anjo da Praça da Assicom”. Patsaan on suunnitellut Ricardo Madeira Velosa ja patsas pystytettiin vuonna 2004. Se on tehty ”niiden työläisten muistoksi, jotka kuolivat rakentaessaan Madeiran tietunneleita”.

Lidon alueella on tällaisia loma-asuntorakennuksia kymmenittäin.

Lidon alue on täynnä toinen toistaan komeampia loma-asuntotaloja ja hotelleja. Aluetta reunustaa kaunis Lido Promenade, joka kulkee meren rannassa. Silloin parikymmentä vuotta sitten alueella oli vain pari hotellia ja iso puisto.

Tällaisia ruoka-autoja seisoi pitkin rantabulevardia.

Lidosta matka jatkui edelleen keskustaan, sataman kautta vanhaan kaupunkiin. Ranta on täynnä erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Täällä tapaa myös ns. sisäänheittäjiä, joita manner-Portugalissa ei juurikaan tapaa. Ja ne ovat joissain tapauksissa todella päällekäyviä.

Autolla saaren läpi

Madeira on aikoja sitten tapahtuneiden tulivuorenpurkausten jälkeen syntynyt saari, joka on kooltaan aika pieni. Se on 57 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Mutta saaren korkeuserot ovat valtavat, keskellä saarta kohoavat vuorenhuiput yltävät yli 1800 metrin korkeuteen. Vaikka välimatkat teoriassa ovat lyhyet, niin ajo mutkaisilla ja kapeilla teillä yli vuorten ja laaksojen vie paljon aikaa. Mutta viimeisten vuosien aikana on rakennettu lukemattomia tunneleita ja uusia teitä EU:n avustuksella ja nyt ajaminen saaren läpi menee varsin vaivattomasti verrattuna tilanteeseen 22 vuotta sitten. Samalla kuitenkin on menetetty monia hienoja näköalapaikkoja.

Vuokrasimme auton hotellista ja saimmekin tilattua luokkaa paremman auton eli Peugeot 2008 automaatin, jossa oli kunnon pirteä moottorikin. Auton vuokraus päiväksi on tietenkin suhteettoman kallista verrattuna siihen, kun manner-Portugalissa olemme vuokranneet auton useammaksi viikoksi. Otimme myös navigaattorin, josta olikin paljon apua, tosin navigaattori ei saaren keskiosassa toiminut kuin hetkittäin.

Câmara de Lobos

Ensimmäinen etappimme oli pieni kalastajakylä Câmara de Lobos, joka sijaitsee rannikolla Funchalin länsipuolella. Kylä on todella kaunis ja täynnä pieniä baareja ja ravintoloita. Aika iso kauppahalli on aivan rannan tuntumassa. Satamassa pienet kalastajaveneet odottavat nousuveden vaihtumista. 

Kalastajat odottavat nousuveden aikaa

Winston Churchill viihtyi täällä 1950-luvulla ja maalasi Madeiran maisemia. Joidenkin tietojen mukaan kylä on Funchalin nuorison suosima bilepaikka viikonloppuisin.

Winston Churchillillä on oma nimikkoravintola ja vakiopaikka terassilla.

Seuraavaksi halusimme pysähtyä tutustumaan Ribeira Bravaan, joka sijaitsee aivan Câmara de Lobosin länsipuolella, mutta kaupunki oli jostain syystä aivan täynnä emmekä löytäneet parkkipaikkaa, joten sieltä sitten vain eteenpäin pohjoista kohti.

Encumedan laakso jää uusien tunnelien vuoksi hiukan piiloon

Ajomatka tunnelien ja Encumedan solan läpi meni tosi joutuisasti pohjoisrannalle, Sao Vicenteen. Sama reitti ajettiin parikymmentä vuotta sitten, mutta silloin tie meni osin solassa osin pitkin vuorten rinteitä ja matka kesti huomattavasti kauemmin. Sao Vicente on aika vaatimaton, pieni kylä, mutta täällä pääsee ensimmäisen kerran ihailemaan Atlantin komeita aaltoja ja tyrskyjä.

Sao Vicenten ranta

Seixalin kaunis kylä on rannikkotien varrella ja vaikka nykyinen tie kulkeekin pitkälti tunneleissa, Seixalissa pääsee ihailemaan pohjoisrannikon upeita näkymiä ja Atlantin aaltoja. Hiekkaranta Seixalissa on lähes mustaa, koska siellä on niin paljon tuliperäistä maa-ainesta. Myös ”rantakivikko” on monessa paikassa vanhaa laavamuodostelmaa. Seixalin pieni kylä on varsin viehättävä ja rakennettu rinteeseen. Rinteillä näkyy paljon viininviljelystä

Seixelin rannassa on kauniit maisemat

Saaren luoteisin kaupunki on Porto Moniz. Se on turistien suosima lomakaupunki, jonka rannat eroosio ja aallot ovat muovanneet lomailijoita suosivaksi. Rannassa on mm. iso luonnonallas, jossa edelleen oli ihmisiä uimassa.

Porto Monizin hieno luonnon uima-allas

Vuoret nousevat jyrkkänä heti rantaviivan jälkeen ja sieltä alkaa nousu ylätasangolle, joka kulkee reilun 1000 metrin korkeudessa. Nousu oli autolle varsin haasteellista, koska kapea tie kiemurteli rinnettä edes takaisin. Onneksi automme selviytyi tästä varsin mainiosti.

Rinne nousee jyrkästi heti Porto Monizin takana

Atlantin tyrskyjä pääsee ihailemaan Porto Monizin rannassa

Ylänköalue on kaunis ja yllättävän vihreä, siellä kasvaa muutakin kuin pelkästään vuoristomäntyä. Tiellä oli useita varotuskylttejä lehmistä, joita näkyikin tienreunassa vähän väliä. Ajoimme luonnonpuiston läpi Paul da Serran ylänköä pitkin ja olimme korkeimmillaan noin 1500 metrin korkeudessa. Siellä ei enää ollut juurikaan kasvillisuutta, pelkkää kiveä ja soraa. Paikoitellen näimme kauniita ja syviä solia ja rotkoja vuorten keskellä.

Ajoimme paikoitellen pilvien keskellä, mutta maisemat olivat mahtavat

Ajomatkalla menimme pilvien yläpuolelle ja taas jonkin ajan päästä alapäin ajaessa pilvien läpi. Ajo oli haastavaa, koska pilvessä näkyvyys oli korkeintaan muutamia metrejä, tiet kapeita ja mutkaisia ja tien vierustoilla useiden kymmenien metrien syvyisiä rotkoja. Muta hyvin siitä selvittiin ja alaspäin mennessä maisemat paranivat entisestään.

Päivän reissu oli oikein mukava!

Monte ja palatsin trooppinen puutarha

Monte sijaitsee Funchalin yläpuolella rinteessä ja sinne pääsee mukavasti köysiradalla vanhasta kaupungista. Köysirata kulkee non-stop koko päivän ja yhteen koppiin mahtuu jopa 6 ihmistä. Me menimme toisen pariskunnan kanssa, joista nainen oli Azooreilta ja mies Manner-Portugalista. Samalla kun ihailimme hienoja näköaloja, vaihdettiin heidän kanssaan kokemuksia Madeirasta.

Köysirata vei Montelle mukavasti ja nopeasti, samalla hienoja maisemia ihaillen.

Monten puutarhasta avautui huimat näkymät Funchalin kaupunkiin.

Köysiradan yläpäässä on välittömästi portti Monte palatsin trooppiseen puutarhaan, joka näin talvisaikaankin on valtavan runsas ja kaunis. Puutarha on rakennettu rinteeseen ja korkeuserojen vuoksi päiväkävelystä tuleekin aika haastava. Portaita on paljon ja polut ovat osin aika liukkaita. Takaisin tulimmekin eräänlaisella golfkärryllä, kun jalat alkoivat olla jo aika vetelät.

Pääkäytävän varrella olevat laattapaneelit kertoivat Portugalin ja Madeiran historiasta.

Monten palatsi on yksityiskäytössä.

Kiinalaisen puutarhan osassa sotilaat vartioivat.

Puutarhassa on useita pieniä vesiputouksia ja lampia.

Puutarha ei ole oikeastaan puutarha perinteisessä mielessä, varsinkaan näin talviaikaan. Mutta siellä on paljon trooppisia puita ja pensaita, valtavan kaunis orkideapolku, kauniita suihkulähteitä, vesiputouksia, joutsenlampi ja patsaita sekä erikseen vielä oma alue kiinalaiselle puutarhalle. Voi vain kuvitella sitä kukkien loistoa myöhemmin keväällä. Monten palatsi on yksityisomistuksessa.

Kukkivia kukkia oli kuitenkin jonkin verran.

Puutarhan pääkäytävän varrella on useita kymmeniä laattapaneeleja, joiden sisältö kuvaa Portugalin historian tapahtumia aina vuoteen 1976 saakka, jolloin Madeira sai sisäisen itsehallinnon.

Paneeleissa kuvataan Portugalin ja Madeiran historiaa.

Palatsin museossa on esillä suuri määrä zimbabwelaisia veistoksia 1950 – 60 -luvuilta.

Museossa oli esillä zimbabwelaista veistotaidetta.

Puutarhan ulkopuolella on kaunis Monten Neitsyt Marian kirkko, Igreja Nossa Senhora do Monte, joka vihittiin käyttöön vuonna 1818. Kirkkoon vievät isot ja jyrkät portaat, joita pitkin, perimätiedon mukaan,  pyhiinvaeltajat nousevat polvillaan kirkkoon Marian Taivaaseenottamisen päivänä 15.8. kunnioittamaan Marian patsasta. Kirkko on varsin kaunis ja siellä on Itävallan keisarin ja Unkarin kuninkaan Kaarle I:n hauta. Kaarle I karkoitettiin Madeiralle 1920-luvulla.

Pitkät portaat veivät Nossa Senhora do Monten kirkkoon

Montelta on mahdollisuus tulla takaisin kaupunkiin käyttämällä perinteisiä maantiekelkkoja. Oli hurjan näköistä toimintaa emmekä kokeilleet.

Kelkkakuskit odottelivat asiakkaita.

Monten käynnille kannattaa varata kunnon kengät ja reilusti aikaa. Monte ja sen puutarha tarjoavat paljon katseltavaa ja koettavaa. Hieno paikka! Seuraavana päivänä polvissa tuntui edellisen päivän portaat.

Funchalin keskusta ja vanha kaupunki

Funchalin keskusta on mukavan pieni ja kävellen jaksaa lähes kaikkialle. Tosin rinne nousee aika nopeasti ja kävely muuttuu varsin haastavaksi. Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa. Reilun kilometrin säteellä löytyivät kaikki merkittävimmät paikat, joihin halusimme tutustua.

Lidon alue on varsin elegantti

Lidon kaupunginosa on täynnä hotelleja ja loma-asuntoja. Vielä parikymmentä vuotta sitten alue oli täynnä elegantteja omakotitaloja ja siellä oli pari hienoa hotellia. Nyt nämä pienet ja kauniit omakotitalot ovat jääneet isojen loma-asuntokompleksien varjoon. Ja uusin hotelli Royal Palace valmistui viime kesänä. Lido on hyvin hyvin rauhallinen alue, jonka rannassa kulkee pitkä ja kaunis kävelykatu ja aivan rannan tuntumassa korkealla jyrkänteellä kaunis puisto.

Santa Catarinan puisto

Sao Franciscon puiston vehreyttä

Puun juuret olivat levinneet lähes 100 neliön alueelle.

Sao Franciscon puistossa oli useita isoja trooppisen alueen puita

Pieniä, kauniita puistoja löytyy muitakin. Aivan keskustassa on São Franciscon puisto, joka tuntui olevan monille virkistävä lepopaikka. Puistossa on monia eksoottisia puita ja pensaita, pieni lampi sekä rauhallisia penkkejä lepohetkiin. Puisto rajoittuu toiselta sivulta Avenida Arriagaan, joka on yksi Funchalin tärkeimmistä ostoskaduista. Kadun reunassa on iso kävelyalue, jossa on useiden ravintoloiden terassit. Hotelli Ritz ja sen terassi sekä Teatteri ravintola olivat varsin suosittuja.

Kävelykadulla oli kaiken päivää monenlaista tapahtumaa.

Kävelyalue jatkuu aina tuomiokirkolle (Sé) saakka. Kirkko rakennettiin 1500-luvun alussa ja se on tyypillinen sen ajan voimakkaasti kullalla koristeltu kirkko. Tuomiokirkon ympäristö on täynnä pikkukujia ja katuja kahviloineen ja kauppoineen.

Rantakatu ja vierasvenesatama sekä satama ovat vain korttelin päässä Avenida Arriagasta. Satamassa on päivittäin isoja risteilyaluksia, joskus jopa useita, jotka pysähtyvät Funchaliin päiväksi tai pariksi ja tuovat kaupunkiin paljon päiväturisteja.

Kaunis bulevardi kulkee rannan tuntumassa.  

Rannassa oli useita tällaisia ruoka-autoja.

Tavallisempi ostoskatu ja kävelykatu löytyy vain pari korttelia ylempänä, Rua da Carreira, joka on täynnä pieniä kauppoja ja ravintoloita. Täältä löytyy enemmän ”tavallisia kauppoja” kuin Avenida Arriagalta.

Sao Pedron eli Pietarinkirkko on kullalla koristeltu

Funchalissa on paljon erilaisia kirkkoja, toinen toistaan hienommin koristeltuja. Tuomiokirkkon lisäksi kävimme mm. Igreja do São Pedrossa eli Pietarinkirkossa, joka ennen Tuomiokirkon valmistumista oli Funchalin pääkirkko. 

Jesuiittakirkko on Madeiran yliopiston kampuksen vieressä.

Todella kaunista ja liikuttavaa konserttitreeeniä jäimme kuuntelemaan Igreja do Cólegiossa, joka on Funchalin yliopiston yhteydessä toimiva aivan ihastuttava jesuiittojen aikoinaan rakennuttama kirkko. Sen seinät ja katto on koristeltu freskoilla, kullatuilla veistoksilla ja keramiikkalaatoilla. Myös kirkon vieressä toimiva yliopisto on osaksi jesuiittojen rakentama 1500-luvulla. Yliopiston vaikutus näkyy paljon kaupunkikuvassa, joka on varsin nuorekas.

Englantilainen kirkko on tyyliltään uusrenesanssia.

Englantilainen yhteisö on ilmeisen suuri Madeiralla ja heillä on oma kirkko, Igreja Inglesa,  Rua da Carreiran poikkikadulla. Kirkko on kaunis kupolikattoinen rakennus viehättävän puutarhan keskellä. Olimme katsomassa sitä juuri jumalanpalveluksen aikaan ja kirkko oli aivan täynnä väkeä. Kirkko on rakennettu 1822.

Kauppahallin tarjonta on runsasta ja tuoretta.

Vanhassa kaupungissa emme käyneet muutoin kuin Kauppahallissa, joka on toki hieno nähtävyys. Halli on iso ja kahdessa kerroksessa. Halli ei ole juurikaan muuttunut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Olimme siellä puolenpäivän aikaan ja esimerkiksi kalatiskit ammottivat jo tyhjyyttään. Halli oli täynnä ihmisiä, joista kuitenkin suuri osa pelkästään turisteja. Täälläkin myyjät ottivat miltei ”hihasta kiinni”, kun jäi tavaroita tutkimaa. Halli on ehdottomasti käynnin väärtti.

Nämä tulvakanavat pitävät Funchalin vapaana tulvista ja mutavyöryistä.

Vanhankaupungin kohdalla on useampia leveitä kanavia tulvien ja vuorilta valuvien mutavyöryjen varalta. Madeiralla saattaa sataa joskus todella paljon ja nämä rankkasateet aiheuttavat tulvia ja mutavyöryjä, kuten tapahtui viimeksi 10 vuotta sitten. Sittemmin varotoimenpiteitä on lisätty niin paljon, että Funchalin kehutaan olevaan täysin turvassa näiltä luonnonvoimilta.

Madeiran viini

Madeiran viini valmistetaan samalla tavoin kuin mikä tahansa viini, mutta käyminen katkaistaan jonkin ajan kuluttua 97 %:lla alkoholilla ja silloin käyminen loppuu kokonaan. Mitä aikaisemmin käyminen keskeytetään, sitä enemmän viiniin jää sokeria ja sitä makeampaa Madeirasta tulee. Koska käyminen keskeytetään, Madeira säilyy pullossa avaamattomana vuosikymmeniä ja avattunakin kauan, jopa vuoden.

Madeiran päämakeusasteet ovat makea (malvasia), puolimakea (bual), puolikuiva (verdelho) ja kuiva (sercial).

Hotellissa järjestettiin The Old Blandy Wine Lodge -viinikaupan toimesta kiinnostava Madeiran maistelutilaisuus. Saimme oikein hyvän paketin Madeiran viinitietoa.

Blandyn suku osti 1600-luvun fransikaaniluostarin säilyneet rakennukset ja on valmistanut Madeiraa vuodesta 1840 lähtien.

Madeiran viikko oli oikein mukava, oikeastaan vielä mukavampi ja kiinnostavampi kuin etukäteen ajattelimme. Funchalin kaupunki on helposti hallittavissa, kaupunki on siisti ja turvallisen tuntuinen ja kaupungissa on paljon katsottavaa.

Tämä pieni baari tuli meille tutuksi. 

Funchalin kaupunkikuva on hyvin kahtia jakaantunut: kaduilla näkee toisaalta paljon nuoria ja toisaalta paljon eläkeikäisiä turisteja. Pieniä lapsia ei näkynyt juuri lainkaan. Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja englannilla pärjää hyvin. Mutta täällä myyjät tulevat enemmän kiinni kuin mantereen puolella ja jokaisen ravintolan ulkopuolella on sisäänheittäjiä, joista jotkut ovat tosi takiaisia. Tällä kertaa vuokrasimme auton vain yhdeksi päiväksi, mutta ensi kerralla otamme varmaan useammaksi päiväksi. Saaren läntinen kolkka ja itäinen osa jäi vielä kokonaan käymättä. 

Ja vielä yksi pieni yksityiskohta: Funchal on täynnä patsaita. Tässä vain pieni näyte niistä kaikista.

Ensi kertaan!

Kuvia voit käydä katsomassa myös klikkaamaalla tästä.