10 vuotta Lahelanrinteessä

Muutimme aika tasan 10 vuotta sitten Tuusulaan, Lahelanrinteeseen Helsingin Viikistä. Hyppäys oli aika iso, sillä olimme koko yhteisen elämämme ajan asuneet Helsingissä, paria noin 2 -3 vuoden poikkeusta lukuun ottamatta, jolloin asuimme Saksassa Frankfurtissa ja Jyväskylässä. Helsingissä olimme asuneet lähes aina esikaupunkialueella, Laajasalossa, Niemenmäessä, Veräjämäessä, Oulunkylässä ja viimeksi Viikissä. Mutta aina kuitenkin Kehä I sisäpuolella. Nyt muutimme reilun 30 kilometrin päähän Tuusulaan.

 

Vastasiko muutos tavoitteitamme?

Kun me molemmat jäimme eläkkeelle eikä meillä ollut mitään kesänviettopaikkaa, niin asuminen omakotitalossa houkutteli. Olimme Viikissä jo aloitelleet pientä viherpalstan pitämistä ja samanlainen pienen ryytimaan pitäminen omalla tontilla viehätti myös. Emme kuitenkaan halunneet liian kauaksi Helsingistä, joten siinäkin mielessä Tuusula sopi hyvin, sillä Lahelanrinne on vain noin 20 minuutin automatkan päässä Käpylästä.

Ostamamme talo oli rakennettu jo 50 vuotta sitten, mutta se oli lähes täydellisesti saneerattu vuosituhannen vaihteessa. Mutta omakotitalo on aina omakotitalo ja perustukset oli rakennettu jo 1970, joten aina löytyy ehostamisen ja korjaamisen paikkoja. Omakotitalossa saa tottua vasaran, ruuvarin, sahan ja lapion käyttöön, ja valitettavasti tällaiseen emme olleet tottuneet. Monet asiat kuitenkin oppii, jos ei kerralla niin useamman kerran jälkeen, ja onneksi on olemassa kotitalousvähennys, jolloin monista kotiin ostetuista palveluista saa veroetua.

Lahelanrinne oli Asuntomessujen ensimmäinen messukohde. Lehdistö kirjoitti asiasta mm. näin:

”Ensimmäiset messut järjestettiin Tuusulassa, lähellä Helsinkiä, koska asunnoille oli pääkaupunkiseudulla kysyntää ja messuille löytyi myös rahaa, rakentajia ja yleisöä.

Paikallislehti Keski-Uusimaa uutisoi Tuusulan Lahelanrinteen messuista 7.3.1970 seuraavasti: ”Asuntonäyttely on olosuhteissamme uudentyyppinen pientalojen ja asuntojen näyttely Tuusulan kunnan Hyrylän kylässä, joka ennakkotietojen mukaan on hyvää vauhtia rakentumassa kaupungiksi.”

Tasakatot ja kattoikkunat tulivat

 Ajan henki oli 1970-luvulla se, että rakennettiin tavallisille perheille kohtuuhintaisia asuntoja. Sen kokoisia unelmia, että ne on mahdollista saavuttaa.

Messualueelle rakennettiin tuolloin puusta ja tiilestä omakoti- ja rivitaloja, joissa oli asuinneliöitä keskimäärin sata. Kuuden hehtaarin alueelle nousi 66 asuntoa, joista näyttelykohteita oli 39.”

 

 

Talot olivat pääasiassa yksikerroksisia. Uusinta uutta olivat tasakatot ja kattoikkunat. ”Tasakatolta ei tarvitse pelätä lumen tippuvan niskaan”, mainostettiin lehdissä.

Arkkitehdit olivat piirtäneet taloihin tyylikkäitä ja valoa sisään tuovia ­kattoikkunoita, mutta messuilla kävijät pähkäilivät, miten ne pestään. Tasakattojen kanssa tuli sittemmin tenkkapoo lumikuorman kanssa.

Tontit olivat totuttua pienempiä. Tuhannen neliön sijaan messualueen tontit olivat 700-neliöisiä.

Myös sisustusmateriaaleissa jatkui tavallisten kansalaisten lompakolle sopiva linja. Oli lastulevyä, muovi- ja kokolattiamattoja sekä pesutiloissa solumuovitapetteja.

Suurin osa taloista oli paikalla rakennettuja, mutta Tuusulassa esittäytyivät myös teollisen rakentamisen airuet, elementtitalot. Niiden moderneinta ja näyttävintä linjaa edustivat arkkitehtien suunnittelemat talotyypit nimiltään Bungalow ja Domino. Monet maaseudulta tulleet messuvieraat näkivät ensi kertaa elämässään pilarien päällä seisovia, puurakenteisia bungaloweja, eikä niitä taajamissakaan vielä ollut. 

Todellista unelmaa monille edusti varmasti se, että messualueelle rakennettiin paitsi talot myös kadut, viemärit, valaistus ja puistot valmiiksi.

Helikopteri lennätti messuvieraita maksua vastaan,  Niilo Tarvajärvi juonsi  Laatikkoleikkejä  messulavalla. Ehkäpä paras pr-valtti messuille oli presidentti Urho Kekkosen vierailu. Kekkonen istutti puun ja hauskuutti yleisöä esittelemällä erilaisia lapioon nojaamisen tapoja ja tyylejä.

 

 

 

 

 

 

Lahelanrinne on käynyt läpi ison muodonmuutoksen viidessäkymmenessä vuodessa

Tasakattoiset talot ovat jo varsin harvinaisia, vain alle 5 kpl on alkuperäisessä kuosissa. Taloja on nyt enemmän kuin alueelle silloin rakennettiin ja lähes kaikkia taloja on korjattu. Vaikka tontit ovat pääosin aika pieniä, niin siitäkään huolimatta täällä ei ole ahtautta. Alueen asemakaava on suorakaiteen omainen, mikä nykyajattelun mukaan saattaa olla hiukan tylsä, mutta tuo kuitenkin alueelle selkeää järjestystä.

Saniaisentie

Todellista unelmaa edustavat puistot ovat jääneet rakentamatta tai hylätty käytöstä. Lahelanrinteen ainoa puisto ja lasten leikkipuisto on hylätty noin 6-7 vuotta sitten ja leikkipuiston paikalla kasvaa varpua ja koiranputkea. Puisto, jossa aikoinaan pelattiin jalkapalloa ja jossa järjestettiin yhteisiä kesäjuhlia, on pelkkää soraa.

Katujen reunaa koristavat sadevesiojat, jotka ovat enemmän ja vähemmän hyvässä kunnossa. Sadevesiviemäreitä ei ole kuin alueen sisääntulokadulla, Lähteentiellä. Kadut ovat aika huonossa hapessa eikä jalkakäytäviä tietenkään ole.

Valkovuokontie

Hiukan on sellainen olo, että Lahelanrinne on jäänyt muiden kehitysalueiden kuten Rykmentinpuiston jalkoihin.

Tuusula on pikkukunta hyvine ja huonoine puolineen

Tuusulassa on 40.000 asukasta ja kunta leviää laajalle alueelle. Kunnassa on kolme merkittävää keskusta: Hyrylä, Jokela ja Kellokoski. Hyrylässä ja sitä läheisesti ympäröivillä asuinalueilla asuu valtaosa koko Tuusulan asukkaista. Tuusula on ehdottomasti maaseutuvaltainen, täällä on laajoja pelto- ja metsäalueita. 

Luonto on lähellä lähes joka kolkassa. Luontopolkuja löytyy mm. Sarvikallion ja Seittelin alueilta, Ruotsinkylän tutkimusmetsässä on useita mielenkiintoisia luontopolkuja. Tuusulanjärvi Etelä-Tuusulasta Järvenpäähän avaa kauniita maisemia ja kiinnostavia näköaloja. Valitettavasti vain Tuusulan puolella lähes kaikki rannat ovat yksityisessä omistuksessa eikä järveä pääse ihailemaan kuin matkan päästä. Yleistä puistoaluetta ei Tuusulan päässä ole lainkaan, kun taas Järvenpäässä rantapuisto on hieno keidas kaupungin keskustassa. Tuusula käy läpi kummallista identiteettikriisiä. Toisaalta ihannoidaan maalaismaisuutta, mutta toisaalta taas monet haluavat ”enemmän kaupunkia”. Hyrylän keskusta uusine taloineen edustaa tätä sekasotkua. Jossain vaiheessa kannattaisi tehdä selkeä päätös, kumpaa linjaa jatketaan ja toimia johdonmukaisesti valitun linjan mukaan.

 

Kuva Lahelanniitystä vuonna 2016

Pienen kunnan ongelmana on usein, eikä pelkästään Tuusulassa, että poliittinen valta on pienen eliitin hyppysissä. Ja tähän eliittiin täällä kuuluvat muutamat isot maanomistajat, jotka määrittävät alueen kaavapolitiikkaa ja näin hallitsevat kunnan kehitystä. Oman soppansa on kehittänyt uusi Keski-Uudenmaan hyvinvointialuepolitiikka, jossa valtaa tuntuu pitävän Hyvinkään lisäksi Järvenpää ja Nurmijärvi.

Johanna Iivaanaisen konsertti Onnelan Impivaarassa, heinäk 2021

Tuusulaa kehutaan usein kulttuuriansioistaan. Onhan täällä tietenkin Halosenniemi, Aleksis Kiven kuolinmökki ja Erkkola, mutta entä muuta. Ainola, Ahola ja Suviranta ovat jo Järvenpään puolella ja aikoinaan hieno ”Tuusulan taiteiden yö” on vaihtunut ”Meidän festivaaliksi”, joka pääosin pidetään Järvenpäässä. Järvenpää on selkeästi ottanut kulttuurikaupungin roolin itselleen, ja Tuusulalle on jäänyt vain maine.

Talomme kuvattuna 26.6.2022

Loppukommenttina voisin todeta, että Tuusulan maine on huomattavasti parempi kuin todellisuus. Mutta ei se todellisuuskaan aivan toivoton ole, olemmehan asuneet täällä jo 10 vuotta. Ajatusleikki - jos olisimme tietäneet kaiken tämän, olisimmeko tulleet tänne? Tuskin.