Pariviikkoinen reissu Saksaan – Ranskaan – Saksaan on nyt
pulkassa. Mitäpä siitä jäi muistoihin?
Ajelimme Offenbachista Darmstadtin suuntaan pikkuisia,
vehreitä teitä pitkin, sellaisten pikkukylien läpi, joissa olimme aikoinaan
vuosikymmeniä sitten ajelleet. Monet hauskat muistot palautuivat mieleen
tuttujen nimien kautta.
Rheinland-Pfalzin laajat viiniviljelmät yllättivät
oikeastaan hyvin positiivisesti. Viinitarhoja näkyi paljon ja ne olivat tosi
hyvin hoidettuja. Mutta tuleehan siltä alueelta paljon ja yhä vain enemmän tosi
laadukkaita valkoviinejä sekä nykyisin myös punaviinejä. Maisemallisesti alue
on oikein kaunis, laajat kukkuloin verhotut alueet. Kun Saksa on päättänyt
irtaantua kokonaan ydinvoimaenergiasta, niin tuulimyllyjä näkyy aina vaan
enemmän. Ne rikkovat kauniin maiseman hyvin pahasti, mutta minkäs teet, jostain
sitä energiaa on saatava.
Ranskan koillisosa Lorraine on ollut meille hyvin tuntematon
alue. Vosgeesien ylänköalueet silmänkantamattomiin ulottuvine näköaloineen oli
kyllä huikean kaunis.
Metz oli positiivinen yllätys. Kaupunki yllätti
kauneudellaan, ystävällisyydellään, nuorekkuudellaan ja kompaktisuudellaan. Siitä
kaupungista sai helposti otteen ja käsityksen, mitä se tarjosi. Mutta kuten
nyt, muutama päivä kyllä hyvin riitti siihen tutustumiseen.
Moselin laakso oli meille ennestään tuttu, samoin Cochem.
Varsinkin tällä kertaa säiden helliessä, Mosel näyttäytyi parhaimmillaan. Tällä
kertaa kovaääniset hollantilaiset osuivat kohdallemme ehkäpä liian usein, mutta
muuten nautimme kaikesta täysin sydämin. Ja vietettiinhän Eevan pyöreitä vuosia
ihan komeassa ympäristössä.
Me pidämme autolla matkustamisesta. Siinä on aika usein oman
aikataulunsa herra, näkee sellaisia paikkoja, minne lentoteitse matkustaen ei
ikinä pääsisi. Meistä se on kivaa ja niin kauan kuin autolla ajaminen on
mukavaa ja terveyttä riittää, niin jatkoa riittää.
Hyvä loma!
