Kevättä odotellessa

Aurinko paistaa ja lämpö on kivunnut jo muutamiin lämpöasteisiin. Lumet sulavat onneksi jo kohisten. Lunta ei juuri muualla enää olekaan kuin Lahelanrinteessä. Täällä on joku ihmeellinen mikroilmasto, minkä vuoksi lumi jää maahan aina ensimmäisenä ja lähtee viimeisenä.

Kotikatumme puolivälissä on jo trampoliini pihalla ja pikkupojat sillä hyppimässä. Naapurin alaikäiset lapset ajavat kadulla edestakaisin mopolla. Nyt vain odotellaan, koska tonttinaapurimme virittää oman trampoliininsa pojilleen. Kevättä odotellessa.

Sireenin silmut aukeavat kohtapuoliin

Notre France

Ranska on ollut meidän rakkain lomakohteemme jo 80-luvun puolivälistä lähtien. Olemme tutustuneet arviolta noin 70 kaupunkiin tai kuntaan, kuitenkin pääosin vain Etelä-Ranskassa. Provence ja Gardin alueet ovat tulleet todella tutuksi, mutta usein olemme poikenneet myös Alsacen kauniilla viinialueilla. Voin melkein jo lähes varmuudella sanoa, että näiltä seuduilta ei juuri löydy sellaista katsomisen arvoista paikkaa, missä emme olisi jo käyneet. Tässä muistinvarainen lista kaupungeista tai paikoista, joissa olemme käyneet joko pikaisemmin tai viipyneet pitempään:

Agde, Aigues-Mortes, Aix-en-Provence, Anduze, Antibes, Apt, Arbois, Ardeche, Arles, Avignon, Bagnol-sur-Cèze, Bandol, Barjac, Barr, Beaucaire, Beaune, Bézier, Biot, Bonnieux, Camargues, Cannes, Cap d’Age, Carcassone, Carpentras, Cassis, Colmar, Cornillon, Draguignan, Gigondas, Gordes, Goudargues, Gourdon, Grand Motte, Grasse, Kaysersberg, Kientzheim, L’Isle sur la Sorgue, Lavandou, Le Grau du Roi, Les Arcs, Les Baux de Provence, Lorgues, Lyon, Mâcon, Maussane, Montclus, Montpellier, Mougins, Nice, Nimes, Obernai, Orange, Paris, Passenans, Pont Gard, Pont Saint Espirit, Privas, Ribeauville, Riquewihr, Roque, Roussillon, Sainte Maxim, Saintes-Maries-de-la-Mer, Saint Paul de Vence, Saint Remy, St Ambroix, St Andre de Roquepertuais, St Odile, St Quentin la Poteri, St Siffret, Séte, Strasbourg, Tarascon, Thoronet, Uzès, Vaison la Romaine, Vence, Verdon, Ville

Ja kuitenkin aina vain haluamme mennä sinne uudelleen. Miksi ihmeessä, eikö ranskalaisuus ja ranskalainen elämänmuoto jo ala kyllästyttää?

Kaikki varmaan alkoi jo noin 40 vuotta sitten, kun asuimme Saksassa Frankfurtissa. Sieltä oli reilu parin tunnin matka Alsacen alueelle ja kävimme siellä jo silloin muutamia kertoja. Jotenkin se vain alkoi viehättää. Ja kuten sanottu 80-luvun loppupuolelta lähtien olemme käyneet siellä todella usein.

Meitä viehättää ranskalainen eleganttius, ranskan kieli, ranskalainen ruoka ja juoma ja elämisen mutkattomuus. Tietenkin jotkut ranskalaiset ovat töykeitä eivätkä puhu mitään muita sivistyneitä kieliä kuin ranskaa. Mutta samanlaisia ihmisiä on kosolti muissakin maissa, niin täällä meillä Suomessakin.

Sinne siis lähdemme taas reilun neljän viikon kuluttua. Tästä reissusta kirjoittelen sitten myöhemmin.