Viime päivien ”kiky-sopimuksen” yksi puhutuimmista asioista
on se, että työaikaa lisätään vuodessa peräti 24 tuntia. Siis kokonaista 24
tuntia, joka kyllä on yhteensä noin 3 työpäivää.
Luin tänään ranskalaisesta Le Figaro –lehdestä, miten pitkiä
työrupeamia Euroopan maissa on. Totuus näytti aika karulta, vain
ranskalaiset työskentelevät vähemmän kuin suomalaiset. Ja tilasto on viime
vuodelta.
Suomalaiset palkansaajat työskentelevät keskimäärin 1.662
tuntia vuodessa. Kun työaikaa nyt sitten lisätään 24 tunnilla, niin ohitamme
Ruotsin, mutta jäämme edelleen 3. huonoimmalle
sijalle. Ero esimerkiksi saksalaisiin on peräti 183 tuntia, mikä
tarkoittaa reilua kuukautta., virolaisiin ystäviimme ero on peräti 261 tuntia
eli 16 % enemmän. On kai aivan selvää, että ainakin numeroiden valossa
tuottavuus on aika paljon heikompi ellemme oleta, että työskentelemme työtunnit
todella tehokkaasti. Tätä kuitenkin epäilen vahvasti.
Tilanne Suomessa on heikentynyt vajaan kahdenkymmenen vuoden
aika aika merkittävästi, vuodesta 1998 lähtien noin 110 tunnilla.
Yrittäjät työskentelevät ymmärrettävästi paljon enemmän ja
suhde palkansaajiin onkin aika iso. Suomessa yrittäjien vuosittain työaika
onkin 28 % korkeampi, 1.662 h vs. 2.135.
Mihin se työaika sitten katoaa? Jos uskomme, että
ranskalaiset käyttäytyisivät suurin piirtein samoin kuin suomalaiset, niin
poissaoloa kertyisi vuodessa keskimäärin 10,6 viikkoa ja keskimäärin se
jakautuisi näin:
- loma 7
viikkoa
- sairaana 1,6
viikkoa
- juhlapäiviä 0,8
viikkoa
- muuta 0,5
viikkoa
- äitiyslomia 0,4
viikkoa
- koulutusta 0,2
viikkoa
Osa-aikaiset työntekijät työskentelivät keskimäärin 845
tuntia. Tässäkin tilastossa olimme kolmanneksi alimmalla sijalla, vain
Portugalissa ja Tanskassa osa-aikaisten työtunnit olivat matalammat.
Esimerkiksi Ruotsissa osa-aikaisten työtunnit olivat 1.043 tuntia, eli yli
viidenneksen enemmän kuin Suomessa.
Se itku työajan lisäämisestä on aivan turha. Jos haluamme
olla mukana eurooppalaisessa kilpailussa, niin tahdin pitää muuttua aika
paljon.
