Nyt on varmistunut, että voimme lähteä nauttimaan ranskalaisesta keväästä. Tunne on valtavan helpottunut, sillä olemmehan odottaneet lähtöä todella paljon. Koko alkuvuoden kestänyt sairastaminen aiheutti vaan koko ajan pelottavia ajatuksia matkan peruuntumisesta. Mutta onneksi kroppani on toipunut hyvin eikä matkasta aiheudu sen suurempia riskejä kuin normaalistikaan.
Nyt sitten vaan matkan valmisteluihin. Autoon pitää vaihtaa renkaat, vakuutuksesta pyydettävä green card, kesävaatteet ja - kengät etsittävät esiin. Asunnon vuokraisännän, Jean-Pierren kanssa olemme olleet lähes päivittäin jo sähköpostiyhteydessä ja kaikki tuntuu siellä päässä olevan kunnossa. Niin siis Avignonissa, josta olemme vuokranneet huhtikuuksi asunnon. Avignon on meille sillä lailla tuttu paikka, että olemme olleet siellä päiväselteen useampaan kertaan, mutta tällä kertaa jäämme sinne asumaan. Jännittävää. Avignon on noin 100.000 asukkaan kaupunki ja siis monin verroin suurempi kuin Uzès tai Goudargues, jossa olemme tähän asuneet.
Matkablogini "Ranskalainen kevät 2015" aukeaa nyt saman tien. Se löytyy toiselta välilehdeltä. Sinne kirjoittelen matkan varrelta kokemuksista ja elämyksistä.
Viime perjantaina olo alkoi olla todella surkea, jo muutama askel ja henkeä alkoi saman tien ahdistamaan ja puuskuttamaan. Jopa puhuminen aiheutti puuskutusta. Onneksi löysimme Tapiolan Aavasta keuhkolääkärin, joka oli sitä mieltä, että nyt kotihoito ei auta, vaan on mentävä saman tien sairaalaan.
Ajoimme kuitenkin kodin kautta Hyvinkään sairaalaan ja olimme siellä jo hyvissä ajoin iltapäivällä puoli neljän aikaan. Ensin odotetaan sairaanhoitajalle, sitten odotetaan labrahoitajaa ja sitten lääkäriä. Lääkäri tuli noin klo 22 ja silloin olin jo aika huonossa hapessa. Siitä sitten päivystyksen vuodeosaston kautta sisätautiosastolla ja ensiapulääkitys päälle.
Seuraavana päivänä sitten alkoi ongelmien kartoitus ja kävi ilmi, että minulla oli virusinfluenssa, joka sitten aiheutti kaikenlaista pahaa, hengenahdistusta, sydämen vajaatoimintaa ja nesten kehittymistä keuhkopussiin.
Päivystyksessä tehtiin selkeä moka, sillä minulla epäiltiin flunssavirusta ja sen vuoksi otettiin näytteet nenästä. Kun epäilys oli, niin minut olisi pitänyt laittaa eristyksen viikonlopun yli. Mutta ei, vaan siirrettiin osastolle. Maanantaina kävi ilmi, että näyte oli positiivinen, jolloin siis huonekaveri olikin sitten ehkä altistunut virukselle, vaikka olin syönyt estolääkkeitä koko ajan. Hän joutui aloittamaan estolääkityksen nyt sitten uudelleen.
Nyt viidentenä sairaalapäivänä olo alkaa olla jo suhteellisen hyvä ja hyvin voisin lähteä kotiin. Nyt odotellaan, mitä uusimmat keuhkokuvat kertovat ja joudutaanko tekemään vielä lisätutkimuksia.
Kolmen viikon päästä pitäisi olla jo reissussa kohti Provencea, saa nähdä päästäänkö lähtemään.
2.3.2015
Jo tammikuun loppupuolella sairastuin ilmeisesti tämän talven hankalinpaan virustautiin, joka iskee nimenomaan hengitysteihin. Siitä lähtien olo on mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan. Nyt on tullut koettua kaikki mahdollinen: korkea kuume, hirveä yskä niin että kyljet kipeinä yritän yskiä limaa pois keuhkoista, todennäköinen keuhkoputkentulehdus antibioottikuurineen ja nämä kaikki normikremppojen lisäksi. Ja hitto, ei meinaa taittua millään, tässä on mennyt 6 viikkoa. Näin kipeä en ole varmaankaan ollut koskaan. Tässä kuva nykyisestä lääkearsenaalista, siis ilman normilääkkeitä.
Tänä iltana kokeilen vanhan ajan konsteja eli pulloon puhaltamista. Siinä jotenkin veden vastapaine vie ilmaa keuhkojen limaklönttien alle ja näin nostaa limaa ylös ja helpommin yskittäväksi. Muistan tämän konstin kyllä, sillä vajaa parikymmentävuotta sitten olin pienehkössä leikkauksessa ja sen jälkeen puhaltelin pulloon, jotta keuhkot saatiin leikkauksen jälkeen puhtaaksi. Katsotaan ja toivotaan, että tästä löytyisi apua.
Tällainen laitos.
